Kutistuukohan vaatteet jo kaupoissa?

Vähän harmittaa. En yleensä täällä marise, sillä täällä on tarkoitus keventää mieltä juuri niistä arjen haasteista. Tämä on kuitenkin asia joka on minua mietityttänyt pitkään ja mielelläni kuulisin teidän mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta.

Kävin tänään H&M:llä etsimässä päiväkotiin muutamia vaatteita. Olin saanut paitaostoksistani 5 euron arvoisia kortteja ja tänään alkoi voimassaolo. Todella kivat ja tarpeelliset löydöt teinkin: sydäntaskuhame ja kaksi mekkoa ovat todella kauniit ja käytännölliset päiväkotiin. Hupullinen kollarimekko näytti todella kapealta ja pitkään arvoin minkä koon otan. Mekossa on tuplakoot, joten isompi 122/128 oli kuitenkin niin pitkin hihoin varustettu että päädyin ottamaan pienemmän. Ja kyllähän 110/116 kokoinen pitäisi olla varsin passeli koko 111 senttiselle lapselle.

Haettuamme tytön synttäreille pääsimme kotiin sovittamaan vaatteita. Ja vikaanhan se meni. Emme meinanneet millään saada hupullista mekkoa tytön päälle. Kun vihdoin tuskaisen taipaleen jälkeen saimme kädet hihoihin, yritin vetää nakinkuorta vimmatusti pikkuhoususillaan olevan tytön päälle ja lopputuloksena oli kuin elmukelmuun kääritty taikinapötkö. Meitä harmitti. Tyttö piti todella mekosta ja äitikin, mutta ei leikkivällä lapsella voi pitää niin kapeita vaatteita ettei alle mahdu edes aluspaitaa, eihän sellainen päällä voi edes leikkiä.

Aloin miettiä että olenko sokeutunut. Onko tyttö tosiaan ylipainoinen, sillä kovin usein valitsemme hameet koossa 122 cm ja joudumme pääsääntöisesti skippamaan mm. kaikki ruotsalaisketjujen housut. Mielestäni tyttö ei näytä lihavalta ja onhan meillä hoikkapoika, eli vertailukohtaa kyllä on. Kaivelin netistä kasvukäyriä ja pienen naputtelun jälkeen sain mustaa valkoisella todeta että tyttö on aivan normaalipainoinen pituuteensa nähden. Hoikka hän ei ole, mutta vallan sopusuhtainen. Miten sitten on mahdollista ettei useamman vaateketjun vaatteet mahdu tytölle oikeassa senttikoossa, eikä välttämättä vielä seuraavassakaan?

Viimeaikoina on uutisoitu paljon pienten lasten syömishäiriöistä ja monin eri syin (valitettavan paljon myös ylipainosta). Minulle tuli väkisinkin mieleen, mitä kasvuiässä oleva tyttö mahtaa tuumia kun vaatteet eivät mahdu päälle. Tämän ikäiset lapset kyllä jo ymmärtävät termin "lihava" ja osaavat liittää siihen syitä ja seurauksia. Kuten tytön kaveri hänelle sanoi kun olimme pullakahvilla: "Jos sä syöt 10 muffinssia niin susta tulee tosi lihava". Lapsen silmä ei kuitenkaan osaa arvioida pyöreyttä samalla tavalla kuin aikuisen ja silloin mittarina voi toimia esimerkiksi vaate. Odotan kauhulla tilannetta että tyttö haluaa vaikka samat housut kuin päiväkotikaverilla ja menemme kauppaan toteamaan että housut jäävät polviin kapeutensa takia. Ja näin ei mielestäni pitäisi tapahtua, ei niin kauan kun kyseessä on normaalipainoinen lapsi, niin silmän kuin käyrienkin mukaan. Lasten vaatteita ei mitoiteta kuin pituuden mukaan, joten leveysmitoitus tulisi olla sellainen että se sopiii lapselle oli hän sitten normaalipainon ylärajalla tai alarajalla. Ja yksittäisiä tapauksia voi aina olla... mutta nyt ei ole kyse siitä vaan paljon laajemmasta mittakaavasta.

Onko jäljellä vain ääripäät? "Aikuiset" mallit ovat langanlaihoja ja yhä useampi aikuinen sekä lapsi kärsii ylipainosta. Suurin osa vaatevalmistajista voidaan luokitella suoraan vaatteiden mallin mukaan: Zarassa on kapea mitoitus, Espritillä leveä...  Ollaanko me hukattu se keskitie kokonaan? Ja missä vaiheessa tämä sama trendi on siirtynyt lastenvaatteisiin?

Ja miksi tyttöjen, pienten lasten osastolla, on niin kapea mitoitus että vaatteiden käyttäminen on yksinkertaisesti mahdotonta?

Jk. happyhappyhappy olen kuitenkin, että aivan mahtavan kaunis sydän-hame mahtuu tytölle koossa 122 cm sekä punainen tonttutunika koossa 110/116.

Lomalla on aikaa ajattelemisen lisäksi kirjoitella.

Toivottavasti jokunen teistä ehtii omista kokemuksista myös kertoa.

Mukavaa perjantaita!