Ei, ei olla hankittu kahta uutta kissaa vaan otsikko kuvaa vallitsevaa tilannetta, pihalla. Pihahommat on meikäläisellä ihan lapsenkengissä, Rakas tyttäreni
sanoi viime sunnuntaina kun tuli treeneistä kotiin ”Äiti! Sä teet mun
puutarhatyökalulla!” Niin tein, sellaisella lasten puutarhalapiolla
jonka toisessa päässä on haarukannäköinen juttu. En ollut löytänyt muutakaan niin meneehän se silläkin, ainakin se penkki meni.
Mutta olen amatöörimäisyydestäni huolimatta todella innostunut pihahommista. Vaikkakin jouduin kyllä
puremaan hammasta yhteen tosi paljon joka kerta
kun joku juoksee, ryömii, luikertelee tai kipittää siellä mullassa ja
vain hädin tuskin saan pidäteltyä kiljahdusta. Jestas, tulee kylmät
väreet pelkästä ajatuksesta. Mutta yritän keskittyä tekemiseen ja olla
huomaamatta niitä kaikkia pikkuotuksia siellä mullassa.
Meidän piha on aika iso vaikka puolet on luonnontilassa ja vielä
enemmän hommaa vaikeuttaa se että siellä on mitä missäkin, sitä mitä on aika paljon ja lähes
kaikki on aika huonossa kunnossa. Mikään ei oikein kasva, kasvit kituvat
ja ovat monesti väärissä paikoissakin. Olen vasta nyt
tajunnut tämän kun olen järjestelmällisesti tunnistanut kasveja ja
käynyt niiden kuvauksia läpi netissä. Ja nyt ne ressukat ovat täällä sellaisen ihmisen käsissä jolla ei ole mitään käsitystä mistään. Tuntuu että pääsisi helpommalla
kun raijaisi kaikki maatumaan pihan perälle ja aloittaisia alusta, kasvitkin saattavat toivoa mielummin tätä vaihtoehtoa mutta minä
en luovuta.
Tein luettelon kaikista kasveista mitä
pihaltamme löytyy. Luettelossa on kasvien ominaisuudet ja tarpeet ja
luettelon kaveriksi tulee pohjapiirros pihasta. Sitä kautta yritin saada
paremmin kokonaiskuvaa ja vähän tetriksen tavalla miettiä
mitä laitetaan minnekin ja ennen kaikkea mitä ne kasvit tarvitsevat
kasvaakseen. Olisi täysin mielivaltaista heittää kaikkia jo olevia kasveja pois joten olenkin antanut mm. Tuijia niitä tarvitseville,
mutta ne kasvit joista pidän, yritän elvyttää ennen uusien ostoa. Se
vaatii kuitenkin paljon aikaa ja etenkin esityötä koska olen täysin
vihreä mitä tulee tähän lajiin. Pihasta ei ole tarkoitus tehdä modernia
pihaa vaan kombinaatio vanhaa puutarhaa ja luonnonmetsää.
Kuitenkin niin että pihassa olevat kasvit kasvavat, kukat kukkivat ja
yleisvaikutelma on siisti ja hoidettu. Tajusin juuri miten mahdottomalta koko urakka kuulostaa.
Minulla on nyt myös lista tehtävistä töistä. Sitä mukaan kun saadaan tehtyä, tulee listalla varmasti lisää mutta en anna sen lannistaa. Listan avulla saan ennakoitua töitä ja huomaan mikäli tarvitsee hankkia jotain ennakkoon, kuten esimerkiksi katetta tai lannotteita. Samalla on helppo pitää kirjaa siitä
kuinka paljon kustannuksia pihan hoidosta tulee, tai tässä tapauksessa
pihan eheyttämisestä. Jatkossa toivon että kasveille riittää ylläpito
eikä uusia kasveja tarvitsisi hankkia ja näin massiivisia
kunnostustöitä enää tehdä.
Omalle ajalle en laske hintaa. Tehdään kun on säät
kohdallaan ja tehdään paljon mutta muistetaan tehdä muutakin. En usko
että meikäläisestä mitään puutarhabloggaaja tulee, ehkä
loppukesestä voidaan olla tilanteessa että täältä
löytyykin tutoriali siihen miten ei kannata ainakaan tehdä, saa nähdä. Toivon
että te paremmin tietävät lukijat annatte vinkkejä niin täällä kuin
Instagrammissa, jos näette että nyt menee ihan metsään. Instassa tulikin
jo apua kasvien tunnistukseen, on tämä interaktiivinen
maailma kyllä mahtava!
Yksi ensimmäisiä juttuja on ollut puiden kaato. Koko länsireuna pihasta laitetaan uusiksi ja ennen kasvien siirtoa piti niiden takaa kaataa puita pois. Muualta tontilta jo puita kaadettiinkin muttä tämä reuna jätettiin silloin rauhaan koska ajattelimme että puut voi kaataa itse. Tänään mies tuli kuitenkin katumapäälle ja sattumalta saimme ammattilaisen paikalle hoitamaan homman nopeasti alta pois. Siirsimme myös neljä Tuijaa ja muutaman Puksipuun. Ensimmäistä kertaa ikinä olen tutustunut puutarhakalkkiin sekä muuhun kuin rodolannotteisiin. Huomenna ajattelin kaivaa ylös kaikki jo alas leikatut Koivuangervot ja maan kohennuksen jälkeen istuttaa ne takaisin lähes samaan paikkaan.
Kuvat kuvaavat sitä mitä täällä tosiaan on, täysi kaos. Tänään ensimmäistä kertaa kuitenkin tuntui hieman kesältä; aurinko paistoi, vettä satoi , ruoho vihersi ja pihalla tuoksui vasta kaadettu puu. Kyllä elämä rikastuu pienistä ja arkisista asioista.
Minäkin kammoksun kaikkia luikertelevia ja pomppivia otuksia puutarhassa. Kiljun jokaista sammakkoa, etanaa ja sisiliskoa, käärmeitä en ole onneksi nähnyt. Matojen kanssa olen oppinut elämään, ne tekevät hyvää, mutta muuten kutsun lapset hakemaan otukset pois tai siirryn itse toisaalle pihamaalla. Tsemppiä urakkaan, olen varma, että lopputulos on jokaisen kiljahduksen arvoinen!
VastaaPoista