Lapissa: Levi ja Ylläs

Minulla oli aika suuria odotuksia lapinmatkan postauksien sekä valokuvien suhteen. Olin tavallaan luvannut lapsille että otetaan laskukuvia ja teetetään niistä taulu ja muita pienempiä kehystettäviä kuvia. Toisin kävi, ainoa hyvä kuva on ylhäällä näkyvä kuva J:stä jossa hän on menossa viimeiselle laskulle. Viimeiselle laskulle Panorama hotellista jonne ajoimme autolla kun kävimme viimeisenä päivänä katsomassa huipulta maisemia, kun niitä ensimmäisen kerran edes jonkin verran näki. Samalla otin muutaman kuvan kameralla, kaikki loput kuvat ovat jäätävän huonoja iPhone kuvia.

Levillä oli aurinko paistanyt siniseltä taivaalta useamman viikon ja monen monta pääsiäistä Levillä viettänyt ystäväni sanoi että aina on ollut hyvä sää. Samaa kummasteli sittemmin hissojonossa muistaakseni keskiviikkona täysin tuntematon jo viidettätoistä vuotta Levillä pääsiäistä viettänyt laskija; "Aina on aurinko paistanut, ainakin melkein". No ei paistanut nyt. Aurinko meni pilveen ekana varsinaisena Levi-päivänä maanantaina ja tuli pilven takaa kun olimme jo Oulussa, sunnuntaina. Ei voi mitään, säätä ei nyt vaan voi tilata ja sillä mennään mitä saadaan. Meillä oli silti tosi hyvä reissu ja odotukset täyttyivät kyllä muilta osin.

Lähdimme reisuun lauantai-sunnuntai välisenä yönä kello 00:00. Mies ajoi yhtä soittoa Ouluun jossa pikaisen tauon jälkeen vaihtui kuski ja jatkoimme Rovaniemelle. Rovaniemellä syötiin aamiainen Mäkisellä, tankattiin auto Nesteellä ja matka jatkui Leville. Matkaan meni 11 tuntia + päälle yhteensä noin tunti pysähdyksiin. Lapset sekä allekirjoittanut nukkuivat Ouluun asti jonka jälkeen nukkui mies ja lapsia viihdytti iPadit, aika iisi reissu.

Levillä asuimme Sokos hotelli Levi Breikissä Kide talossa. Huone oli Superior+ koska pienempään ei olisi mahtunut lapsille tarvittava lisävuode. Tässä huoneessa oli erillinen wc sekä saunallinen kylpyhuone, aikuisille parisänky ja lapsille vuodesohva. Käytävältä löytyi mikro ja jep, minä roudasin mukaan oman kahvinkeittimen. Tällä tavoin saimme helposti lapsille ja aikuisillekin iltapalaa ja muutakin ruokaa eikä tarvinnut joka päivä raahautua ulos syömään, sillä rinteen ja saunan jälkeen teki mieli vain kääräistä kollarit jalkaan ja ottaa kirja käteen. Sainkin muuten matkalla luettua 3,5 Camilla Läckbergin kirjaa, suosittelen sarjaa lämpimästi!

Koska jokaisena päivänä satoi lunta ja huiput oli pilviverhon kätkemät, laskimme pääosin Etelärinteillä koska lumilaudalla suunnistaminen siirtymäreiteillä ei kiinnostanut yhtään. SouthPointiin on täksi kaudeksi tullut istuinlämmitetty ja kuomullinen kuuden hengen tuolihissi ja  kuomun ansiosta lumisade ei haitannut hississä ja kun lapset tottuivat näin hyvään, ei heitä saanut enää ankkurihisseille edes maanittelemalla. Etelärinteillä on myös mainiot metsäreitit minne J löysi heti ja bella tietysti perässä. Joka päiväinen lumisade piti huolen että koskematomalla lumella pääsi laskemaan joka päivä, kun suuntasi hieman rinteiden ulkopuolelle metsään tai tuolihissin alle.

Kolmantena päivänä oli laskulihakset vetreytyneet sen verran että annoin periksi lasten toiveille ja lähdimme suunnistamaan sumussa kohti World Cup -rinnettä eli Levi Blackiä. Gondolihissi tuli tutuksi ja instagrammista löytyy muuten bellan syväanalyysi hissien mielekkyydestä. World Cupin päällä ei nähnyt mitään eli aivan tuntumalla laskeuduttiin alaspäin kunnes pääsimme kynnykselle, jossa lapset vetivät vähän henkeä. bella lanasi suurimman osan rinnettä alas mutta sai muutaman käännöksen onnistumaan ja alhaalla syötiin donitsit ja muffinsit kunnes matka jatkui takaisin Etelärinteille. Seuraavana päivänä laskettiin tytön kummitädin kanssa mutta bella ei vieläkään suostunut ankkurihissiin, vaikka nyt olisi ollut mukana suksilla laskeva kaverikin, ehkä ensi vuonna sitten.

Juurikaan muuta ei laskemisen lisäksi tehty, paitsi yhtenä iltapäivänä kävimme Sammun Tuvalla syöttämäsä poroja. Syntymäpäivänäni sain aivan järkyttävän migreenin ja parin tunnin päikkyjen jälkeen kokosin itseni ja söimme hotellin ravintolassa ja ilta päättyi Elastisen keikkaan Hullu Porossa. Väkeä alkoi selkeästi keskiviikon jälkeen valumaan Leville enemmän ja tästä johtuen päätimme perjantaiksi lähteä Ylläkselle.

Ratkaisu oli juurikin oikea, kuulimme myöhemmin että perjantaina hissijonot olivat jo aikamoiset Levillä, samaan aikaan kun laskimme Ylläksellä ilman minkäänlaisia jonoja. Ylläksellä laskettiin gondolin puolella muutama musta rinne kunnes mies heitti meidät Aurinkorinteiden puolelle. Täällä lapset nauttivat laskuista niin että loppupäivä meni nopeasti. Pientä järkytystä aiheutti vanhemman mallinen tuolihisssi kun olivat mokomat tottuneet uuteen istuinlämmitysversioon Levillä. Rinteet oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja vaikka vieläkään tunturin laella ei nähnyt mitään, niin se ei menoa haitannut. Täytyy sanoa että itse pidin enemmän Ylläksestä, ehkä johtuen siitä että ihmisiä oli reippaasti vähemmän.

Lumilaudalla laskiessa hisseilläkin on enemmän merkitystä. Itselläni tulee vasen reisi tosi kipeäksi pidemmän päälle ankkurihisseillä mentäessä ja tosiaan bella ei ankkuriin halua. Se että hyvän punaisen rinteen päälle menee tuolihissi ja rinne tarjoaa variaatiota laskuuun, takaa sen ettei tarvitse jolkotella pitkin siirtymäreittejä paikasta toiseen. Ylläksen Aurinko Expressin rinteillä tuntuu olevan kaikki kohdillaan hyppyreitä myöten.

Lauantaina lähdimme ajamaan kohti Oulua, tai oikeastaan kohti Ruotsia. Menimme nyt toista reittiä Ouluun jotta lapset pääsevät katselemaan vähän toisen näköisiä maisemia. Oulussa vietetyn yön jälkeen matka jatkui kotiin ja kaikilla taisi olla kotipihalla se fiilis että hetkeen ei tarvitsisi ajella minnekään. Hivenen kirpaisi kun koko päivän paistoi aurinko täyeltä terältä mutta nyt näin, toivottavasti seuraavalla kerrallaa paisteet sattuvat varsinaisille laskupäiville. Saavatpahan seuraavalla kerralla lapset ihan uuden elämyksen kun tunturin laelta toivon mukaan näkeekin jotain ;)

Kiitos vielä kaikille edelliseen postaukseen kommentoijille, kävin useampaan kertaan lukemassa vinkkejä kommenttiboksista!