Kevätjuttuja eli pyöriä ja vaatteita.

Kati pyysi että tekisin välikausivaatepostauksen. On ehdottoman mukava saada lukijoilta juttupyyntöjä ja muutenkin sellaista vuorovaikutusta aikaan teidän ja meidän välillä, joten innostuin heti. Aloin pohtia postausta ja lähes heti tajusin ettei meillä ole. Niin ei ole mitä? No mitään, välikausivaatteita! Jii on jo jonkun vuoden ollut niin iso että vaatetus pyörii tutuissa jutuissa ja ei sieltä millään tavalla erotu mikään funktionalisuuden suhteen, jos nyt ei Hollisterin muka-säänkestävää takkia lasketa. No bella on toki vielä alakoululainen mutta kun sekin laps on ihan siksakkia koko tyttö. Joku aika sitten en enää löytänyt mitään kivoja välikausivaatteita (ai miten niin ronkeli) ja ajattelin että ostan joka vuosi ne siniset popin perushousut ja sitten jonkun takin samasta lafkasta. No eikös se firma heti seuraavana kautena ne menny muuttamaan ulkovaatteet minun makuun aika kasariksi ja pisteenä i:n päälle, ne kahisee. Edelleen olen täysin ymmälläni että miksi, ne oli täydellisiä. Eli se siitä sitten. Jotenkin se riitti tekemään sen että toki meillä lapsella on vedenpitävät takki ja housut, mutta Reiman takki on ensin ostettu jostain kun on löytynyt ok kiva ja Tiksun housut toisesta paikasta kun oli kivat –mutta ei ne oikein yhteen sovi paitsi jollain todella kierolla ja imelällä tavalla. Ja pipot? niitä on, kuten oli jo silloin 7,5 vuotta sitten ja aikalailla samoilla mennään. Hanskat ei käy, vain sormikkaita nykyään kiitos. Ja kun ne menee heti kamalan näköseksi niin niitä ostetaan mistä edullisimmin saadaan; viimeksi toissapäivänä ostin Ogelin Lankamaailmasta kaksi nippua pinkkejä yhden koon sormikkaita, yhteensä neljät sormikkaat ja hinta yhteensä noin neljä euroa.

Fakta on että suurimman osan ajasta lapsi on koulussa Reiman takilla, sinisillä farkuilla ja Niken kengillä. Niin tosiaan ne Niket. Koin totaalisen väsymyksen kaikkiin funktionaalisiin kenkiin hiljattain jonka seurauksena ostin niiden kesto-suosikki-klassikko-viikkareiden sijaan Niken lenkkarit kun tuli tarve kevyemmille kevätkengille. Ja on kuulkaas tosi kivat, tosi piristävät ja lapsen mielestä tosi I H A N A ! Näillä me mennään ja hyvin on pärjätty, vaikkakin kerran jäi housut bussiin eikä äidillä ollutkaan varalla toisia, ensimmäistä kertaa ikinä. Toisena kevättakkina on Abercrombien sininen verkkovuorellinen takki josta meillä myös fleece-vuorinen versio on ollut kovassa käytössä koko talvikauden. Että less is more on kuulkaas lähempänä kuin koskaan, ehanaa.

Mutta mennäänpä sitten seuraavaan asiaan eli polkumankeliin ja kuulkaas voi elämä. Olin mielestäni ajoissa liikenteessä ja kahlasin läpi nettiä etsien The Pyörää bellalle. Sittemmin sellainen löytyikin ja aloimme selvittää oikeaa kokoa 135 senttiselle pyöräilijälle. Kävimme kokeilemassa pyöriä ja 24” vaikutti oikealta koolta, ainakin oikeammalta kuin nykyinen Jiin vanha 20” Kona Makena. 26 tuumaistakin kokeiltiin ja se oli liian iso. Sitten etsin Suomen jälleenmyyjän sille The Pyörälle ja tilasin pyörän ja nyt se on tuolla pihalla. No ei todellakaan ole! Tietenkin kävi ilmi että pyörää saa, ei saa, ehkä saa, saattaa saada kesäkuussa, ehkä. Kaikki kiitos todella asiantuntevalle pyöräliikkeelle Turkuun joka jaksoi tätä vaativaa prospektiasiakasta palvella moitteettomasti mutta eipä se homma onnistu aina vaikka kuluttaja haluaa ostaa ja kauppias myydä –joskus se on vaan jostain muustakin kiinni. Niinpä viime viikonloppuna olimme tilanteessa että vaihtoehdot B ja C nostettiin uudestaan pöydälle.

Ensin mentiin katsomaan vaihtoehtoa B eli Cube 240:sta Tammistoon. Pyörä oli ihan ok mutta ei säväyttänyt ja asiaa ei ainakaan edistänyt myyjä joka ilmoitti että pyörää ei saa tai saattaa saada kahdessa viikossa tai kahdessa kuukaudessa, niin tai sitten ei (piste) Tämän jälkeen hilpastiin viereiseen XXL:ään jossa olin Itiksen myymälässä nähnyt lenkkariostosreissulla vaihtoehdon C joka oli livenä huomattavasti vakuuttavampi kuin kuvissa. Yllätys yllätys ei Tammistossa ollut pyörää kuin isommassa koossa joten matka jatkui Itikseen.

Lähtökohtaisesti 26” pyörä on liian iso 135 senttiselle lapselle mutta tässä kohtaa oli lieventäviä asianhaaroja. Scott Contessaa saa kahdella eri runkokoolla joista XS saattoi olla mahdollisuuksien rajoissa. Varasimme pyörän Itikseen ja palasimme seuraavana päivänä koeistujan kanssa. Tästä kohtaa olin jo luovuttanut visiosta missä synttärisankaria ympäröivät vieraat väistävät kun isi taluttaa isolla rusetilla koristetun pyörän lahjaksi ja lapsi silmät kostuneina kiljahtaa IHANA! Joten lakonisesti tyydyin kertomaan lapselle että ollaan tässä nyt koeistumassa neitosen synttärilahjaa että kelpaisko? Ja kelpas, se ON kuulemma "I H A N A! isojentyttöjenpyörä ja mä olen isotyttö ja tiesitkö äiti  että pyörän tärkein asia on jarrut!" 

 

bella on aikalailla sopusuhtainen mittasuhteiltaan ja vaikka pyörässä on 26” renkaat, yltää hänellä jalat satulalta maahan vaikka satulan ja runkoputken välissä on vielä heijastinkin. Niin ikään kädet yltävät ohjaustangolle ja vakuutuimme viimeistään ensimmäisellä pienellä pyöräreissulla hallittavuudesta kun tyttö ja pyörä menivät kuin pyörä ei uusi olisikaan. En missään nimessä vetäisi johtopäätöstä että 135 senttiselle 26” pyörä on sopiva koska jos bellalla olisi edes 2 cm lyhyemmät jalat ja vastaavasti vaikka pidempi selkä, niin hän ei pyörällä pystyisi turvallisesti ajamaan. Harmittavasti juurikin 135 senttiset lapset taitavat olla pahiten välikoossa mikäli hakusessa on maastopyörä joiden rungot ovat matalampia kuin klassisten pyörien. Tässä kohtaa 24” :sta nostetaan jo satulaa mutta 26” on pienelläkin rungolla sopiva vain jos kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Meillä kävi tuuri koska juurikin ne pari tarvittavaa senttiä löytyivät ja pyörä pystyttiin hankkimaan, nyt uutta pyörää ei tarvita pariin vuoteen ja mallikin on kiva ettei harmita ettei The Pyörää saatukaan. 

Pyörä on siis tyttöjen Scott Contessa 630. Vakiona on levyjarrut edessä ja takana sekä joustokeula. 21  vaihdetta  avovaihtajalla ja renkaina tuollaiset maltillisen kuvioidut jotka sopii niin maastoon kuin asfaltillekin. Pyörässä on käsijarrut (edessä ja takana) ja tietty perusheijastimet löytyy. Lisävarusteena pyörään piti vielä hankkia lokarit ja jalka –kypärä ja valot löytyivät jo valmiina ja etsin vielä pinnaheijastimia.

Instassa oli muuten taas kivemmat kuvat mutta jahka tästä kevät käynnistyy kunnolla niin eiköhän niitä aurinkoisia päiviä ja aikaa ulkojuttuihin sekä kuviin enemmän tule.