Kuukausi sitten tapasin kässäbloggaajia Porvoossa kokonaisen päivän verran. Laura(t) oli järjestäny meille tapahtumarikkaan päivän Porvoossa josta ei puuttunut meininkiä eikä pälpätystä. Samalla pääsimme tutustumaan TeeTee Shoppiin sekä askartelukauppa Paperipilveen, välissä lounastimme Zum Beispielissä joka oli minullekin uusi tuttavuus vaikka tässä aika kyljessä asutaankin ja vielä pisteenä i:n päälle ehdittiin juoda vielä kahvit porkkanakakkuineen Paahtimossa.
Uusien kasvojen lisäksi oli mukava tutustua melkein kotikaupungin yhteen lounaspaikkaan, kahviosta puhumattakaan. Täytyy tunnustaa että olen tavattoman huono raahautumaan ennestään tuntemattomiin paikkoihin syömään tai istumaan mutta näin porukalla se sujuu helpommin, etenkin kun joku on järjestänyt kaiken valmiiki, kiitos.
Sen sijaan TeeTee Shop oli minulle tuttu paikka ennestäänkin sillä olen kaupassa käynyt jo ennen muuttoamme Söderkullaan. TeeTeessä on valtava valikoima niin lankoja kuin muitakin tarvikkeita ja sijainti on vähintääänkin hyvä Vanhan Kaupungin "porteilla". Saimme TeeTeestä erilaisia lankoja mukaan ja iskin heti silmäni raidoittuvaan sukkalankaan ja päätin että teen siitä raidat bellan kauluriin. Mutta kaulurin muut langat vielä puuttuivat. Menin takaisin liikkeeseen joku päivä myöhemmin ostamaan kolme kerää TeeTeen Alpakkaa ja sen jälkeen koko homma meni ihan komediaksi.
Mielessäni olin kuvitellut kaulurin jossa on kolme raitaa valkoista ja yksi värillinen raita siitä kässäbloggareiden puuhapäivänä saadusta TeeTeen sukkalangasta. Loin silmukat, purin silmukat, loin silmukat, neuloin, purin, loin silmukat, neuloin enemmän, tein raidan, tein kaksi, ei oo todellista ei tästä tuu yhtään mitään - saamarin alpakat! ja purin taas. Urho Matti eli uusiks meni.
Menin takaisin TeeTeehen, ostin lisää lankaa, samaa saamarin alpakkaa, nyt yhden kerän mustaa. Just niin perussettiä, ketjureaktio, tämän takia kaikilla neulojilla on kiloittain sitä lankaa kotona (ei siis todellakaan siksi ettei pystyisi vastustamaan spontaanisti bongattuja ihania lankoja).
Menin takaisin TeeTeehen, ostin lisää lankaa, samaa saamarin alpakkaa, nyt yhden kerän mustaa. Just niin perussettiä, ketjureaktio, tämän takia kaikilla neulojilla on kiloittain sitä lankaa kotona (ei siis todellakaan siksi ettei pystyisi vastustamaan spontaanisti bongattuja ihania lankoja).
Aloitin uudestaan. Kaksi kerää valkoista alpakkaa.
Kaksinkertaisella langalla, 130 silmukkaa, pyöröpuikoille nro. 4.
Neuloin 3o2n.
Neuloin sitä 10 kerrosta.
...hmmm.
Aloitin sileän neuleen ja neuloin sitä niin kauan kunnes olin neulonut puolet keristä eli noin 50 g.
Otin toiset kaksi kerää, valkoisen ja mustan, kaksinkertaisella langalla
aloin raidoittamaan, kolme kerrosta per raita.
...no ei tämä ihan pöllömpi ole.
Neuloin raitoja kunnes ensimmäiset kaksi kerää loppuivat ja jatkoin mustalla ja valkoisella.
...ihan jo innostuin että tästähän tulee mukava.
Kun mustavalkoista oli saman verran kuin valkoista, aloitin resorin 3o2n.
Neuloin sitä 10 kerrosta.
Päättelin.
Oleppas siinä, THAT DAMN ALPACA!
Mielettömän ihana! Tuskasta nousee luovuus... 😊
VastaaPoistaKiitos Eveliina ♥ Niin taitaa nousta mutta silti toivon että seuraava projekti menisi hieman vähemmällä vastustuksella :D
PoistaVoi pihkura sitä purkamista aina. Se nyppii. Mutta onneksi jaksoit tehdä - lopputulos on sen arvoinen !!
VastaaPoista