"Millon teille tulee toinen?"

Klassikko yleensä ensimmäisen lapsen jälkeen... tai ensimmäisen kissan. Nietos oli ehkä kuusi kuukautta kun joku kysyi meiltä sitä ensimmäisen kerran. No en tiedä miten voidaan edes ajatella toista kissaa kun meillä on maailman ihanin, magein, komein, höpsöin ja oudoin kissa. Se toinen tulisi aina olemaan kakkonen, kaikessa. Ainakin sellainen fiilis on.

Nietos on Pyhä Birma. Sellainen ihan tavis eli ei näyttelykissa. Koska yksi tassujen töppösistä on vähän vajaa niin herra  ei näyttelyissä varmaan olisi pärjännytkään vaikka meidän mielestä nietos on maailman komein Birma. Nietoksen mamma oli lilanaamio ja isi sinitabbynaamio ja nietos on itse sinitabbynaamio. Tabby-geeni tekee naamiovärityksestä hieman raidallisen sekä silmien alle valkoiset viirut. Nietos on vähän niin kuin liukuvärjätty.

Birma on juuri oikea rotu jos haluaa seurallisen ja ihmisrakkaan kissan. Nietos on kuin pieni lapsi jonka pitää olla aina mukana kaikessa tekemisessä ja ei ikinä ole kaukana ihmisestä. Kuin koira se tulee aina vastaan ovelle ja aamulla yleensä löytyy sängyn jalkopäästä nukkumasta. Toistaiseksi nietos on ollut myös varsin hyvätapainen kissa joka ei juurikaan tuhoa paikkoja. Ainoastaan jos kaikki dissaa eikä kukaan leikitä, nietos alkaa mielenosoituksellisesti hyökkäillä jalkoihin tai repiä jotain nojatuolia, samalla tiukasti tuijottaen vieressä olevaa  i h m i s t ä. Nietoksen lempparileikki on hippa jota lapset leikittävät juosten keittiön ja olohuoneen välissä olevaa seinää ympäri. Vaikka välillä tuntuu että kissankarvaa on joka paikassa niin ei me osattais enää olla ilman nietosta, on se vaan niin rakas.