Muurame

- ei se kunta.

Nyt puhun yrityksestä nimeltä Muurame joka on valmistanut Muuramen kalusteita vuodesta 1940 nimellä Muuramen Huonekalutehdas, jota edelsi Lahteen perustettu kotihuonekaluja valmistava tehdas jo vuonna 1925. Kyseessä on siis varsin perinteikäs suomalainen yritys joka edelleen on suomalaisissa käsissä ja valmistaa tuotteet Suomessa. Vuodesta 1951 kalusteiden suunnittelusta on vastannut professori, sisustusarkkitehti Pirkko Stenroos. (Lähde: www.muurame.com 

Kolmonen ja pöytälevy on 1980-luvulta, nepparit 1990-luvulta.

Syy miksi nostan esille Muuramen, on se että se on suomalainen ja se edustaa brandiä joka on ollut minulle hyvin läheinen koko elämäni ajan. Muurame on kestävä sekä ajaton klassikko monessakin mielessä ja tunnustan olevani fani. Kalusteiden nerokkuus piilee niiden loistavassa kyvyssa uusiutua mitä erilaisimmissa käyttötarkoituksissa sekä niiden loputtomassa yhdistelymahdollisuudessa. Kalusteet ovat esteetisiä sekä käytännöllisiä. Viime aikoina yhä useammat suomalaiset design klassikot ovat nousseet uudestaan esille ja kuulemani mukaan mm. Artek on kuuminta hottia tämän hetken sisustuksessa. En itse työskentele alalla ja lehtien lukeminenkin on vähän niin ja näin ajanpuutteen takia, joten kaikki mielipiteet joita minulla on aiheesta, perustuvat ihan yleiseen fiilikseen minkä olen imaissut arjen tiimellyksessä.

Lapsuuden mielikuvina Artek edustaa koivua ja Muurame valkoista ja molemmat ovat minulle rakkaita ja näen ne hyvin saman tyyppisiä kalusteina. Serkkujen luona olohuoneessa seikkailevat kolmijalkaiset Artek jakkarat olivat ne, millä muksahdeltiin ja apupöytinähän niitä yleisemmin käytettiinkin. Mustat remmituolit 611 ovat edelleen minulle mieleiset ja ensimmäinen ruokakalustoni on klassikko Artekin pöytä ja neljä kappaletta Artek 69 tuoleja. Se oli juuri sopiva yksi lapsisen perheen tarpeisiin ja perhe-elämän jäljetkin siinä näkyivät kun Jii hakkasi äidin iloksi ruokavälineillä koloja koivupintaiseen pöytälevyyn ennen kun äiti tajusi ostaa ruoka-alustan. Samaan aikaan pöydän kanssa Lauttasaarelaiskaksioon hankittiin 90-luvulla kolme kappaletta Muuramen kaksosmoduleja joiden etulevyt laatikostoissa sekä kaapissa olivat koivua. Valkoinen ja koivu yhteen soppii… Valkoinen Muurame on aina minulle ollut se juttu ja muistaakseni männynvärinen Muuramen lapsuuden ajan sänkykin maalattiin aikoinaan valkoiseksi kun se minulle tuli, isosiskojen perintönä. Omasta huoneesta löytyi myös Muuramen kirjoituspöytä sekä kirjahylly ja sittemmin ovatpa molemmat lapsemme nukkuneet pikkusisarusteni vanhassa Muuramen pinnasängyssäkin. Meidät kaikki on aikalailla kuorrutettu valkoisilla kalusteilla.

Kolmonen on toinen puolikas 1980 saamastani pöydästä. Neppari toimii yöpöytänä.

Jiin Jungmanni joka hankittiin 2000-luvulla laajennettiin välissä kerrossängyksi, nyt toinen Jungmanni väliosineen on varastossa.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin Lauttasaareen muuton jälkeen oli tapahtunut paljon. Oli ollut kirsikkakausi, oli tullut Ikea, koivu oli iso nounou mutta kaikkien kokeilujen jälkeen huomasin asuvani jälleen lapsuuden kodissani Tapiolassa jossa oli edelleen vanha Muuramen valkoinen kirjoituspöytä lapsuudesta, tuttu saman merkin nepparihylly ja väreinä oli tummaa puuta ja valkoista, ympyrä oli lähestulkoon sulkeutunut.

Kun muutimme lähes vuosi sitten 79 neliöstä 200 neliöön, eräs lukija huomauttikin että miten niin meidän ei tarvitse ostaa uusia kalusteita. Ollaanhan me ostettu uusia kalusteita, ainakin K tuoli on uusi ja… vierashuoneen sohvasänky! Vaikka aiempi asuntomme oli yli 100 neliötä pienempi, on meillä peruskalusteet kunnossa ja kuten todettu, ne seuraavat mukana. Koska isommat neliöt antoivat myöten isommalle kalustemäärälle, on muutama varastossa majaillut kaluste päässyt uudelleen käyttöön ja onpa yksi äitini Kukkapuron Ateljee tuolikin meille muuttanut. Yksi näistä jemmoista kaivetuista kalusteista on ne Lauttasaaren asuntoon ostetut Muuramen kaksoset.

Ostin miehelleni lahjaksi kauan odotetun levysoittimen ja tarvitsimme tilan sekä kalusteen levarille, muille hifeille sekä LP-levyille. Noin 6kk asiaa pureskeltuani tajusin että meillähän on jo lähtökohta. Kaivoimme vintiltä esiin kaksi kaksosta ja tilasimme päälle etsatun lasilevyn (joka ehkä kesän jälkeen vaihtuu valkoiseen) ja samalla kun tilasimme Vepsäläiseltä sohvan, tilasin kaappeihin lasiovet. Toistaiseksi yksi kaksonen riittää levyille ja kun levymäärä kasvaa, katsotaan tilannetta uudestaan, moduleita on helppo pinota päällekkäinkin. Minun mielestäni sisustus rakentuu pikkuhiljaa, elämän mukana. Ei tarvitse olla valmista heti ja tila sekä elämä määrittelee pala kerraalaan millaiseksi ympäristö muodostuu.

Kaksoset ysäriltä, ovet 2014.

Kun mieheni alkoi asentaa uusia ovia moduleihin, kävi ilmi ettei ovet sovi paikalleen. Olin ihmeissäni, ainahan Muuramen kalusteet sopivat yhteen ja mitoitukset ovat vuosia olleet vakiot.  Pieniä muutoksia on tullut, esim. sokkeleiden ulkonäkö on muuttunut ja meilläkin erilaisia sokkeleita löytyy mutta tämä oli jotain ihan uutta. Koska Vepsäläisen myyjämme oli lomalla, laitoin saman tien viestiä Muuramelle perjantai-iltapäivänä. Mieheni oli sitä mieltä ettei vastausta ennen seuraavaa viikkoa saada mutta hah!, vastaus tuli alle tunnissa. Muutamien sähköpostien jälkeen selvisi että moduleiden kiinnitysreikien asemointia on yhtenäistetty noin kolme vuotta sitten ja tarvitsemme hieman sovitusta että saamme ovet paikalleen yli 10 vuotta vanhoihin runkoihin. Palasimme asiaan maanantaina ja seuraavana perjantaina, ollessamme Tallinnassa oli tarvittavat osat saapuneet kotiin ja saimme kaapit kasaan juuri ennen juhlia. Mielestäni Muuramen asiakaspalvelu oli täysi kymppi, en olisi ikinä uskonut saavani näin hyvää palvelua –Kiitos Muurame ja M.!

Näin se pitäisikin mennä. Klassisen muotoilun ja suomalaisen laadun mukana pitääkin tulla hyvä asiakaspalvelu. Siitä paras esimerkki on se, että yritys varmistaa että hankittu kaluste myös toimii asiakkaalla kuten se on tarkoitettu. Lisäarvo joka mielestäni pitäisi olla perusarvo.

Meidän moderni nukkavieru koti muodostuu pikkuhiljaa. Meillä on sulassa sovussa niin uutta kuin vanhaa, historiaa ja vielä tulevia kolhuja, nykyisin tummaa puuta ja vaaleaa puuta, kompromisseja minun ja miehen välillä sekä lasten ehdoilla toteutettuja ratkaisuja. Aika harvoin huonekalut vaihtuu mutta sohvatyynyvillitys on vallannut minutkin. Ja on minulla vielä sylin täydeltä toteuttamattomia ideoita ja haaveita jotka odottavat oikeaa aikaa. Meidän koti tuskin kelpaa sisustuslehtien sivulle mutta joka kerta kotiin tullessani olen innoissani ja ystävätkin tuntuvat viihtyvän. Se on tärkeintä, että matkan päässä on paikka mistä ei halua lähteä pois.

Rakkaudesta klassikkoihin, anana