Adea Band

Noniin, lähes vuosi siinä meni että sohvan vaihto alkoi olla ajankohtainen. Mehän kävimme katsomassa sohvia jo ennen muuttoa ja olimme hankkimassa sohvaa johon olin iskenyt silmäni jo aiemmin. Koska samaan aikaan saimme tietää että saamme kissanpennun, päätimme tehdä järkiratkaisun ja olla ostamatta sohvaa, toistaiseksi. Mieheni ei sinänsä edes nähnyt tarvetta sohvalle koska hänelle sopi hyvin sohva, jonka ostimme talon edellisiltä omistajilta. Mutta minä haluisin sohvan joka on kangasta ja jonka alta pitää imuroida. Sohvan joka on klassinen, ilmava ja muunneltavissa. Sohva, joka on suomalainen ja johon voi vaihtaa vesipestäviä verhoiluja. Sohvan, jota ei kannata hankkia jos perheessä on kissanpentu joka joutuu kiipeilemään huonekaluja pitkin niille päästääkseen. Yksi tärkeimmistä kriteereistä oli selkänojan korkeus, tai oikeastaan sen epäkorkeus.

Sohva on Adean Band, jonka sittemmin huomasin olevan aika monen sisustusbloggaajan valinta. Eipä haittaa, on ollut vain mielenkiintoista lukea kokemuksia niin sohvasta kuin kankaistakin sillä minähän olen intohimoinen googlettelija joka jo kaupassa ollessaan tekee hinta- ja tuotevertailut netin avulla ja usein vasta sen jälkeen ostopäätöksen.

Vaikka sohvan merkki ja malli oli tiedossa, olimme vielä aivan päättämättömiä että minkälaisen sohvan haluamme. Ensimmäinen ajatus oli tietysti että sohvassa olisi divaanimaisuutta ja ainakin osa sohvasta olisi 120cm syvää löhöosastoa. Koko ei rajoittanut valintaa yhtään sillä olohuoneessa oleva nahkasova oli noin 110cm*340cm, eli kokoa valtava. Kun kävimme istumassa Vepsäläisessä 95cm syvässä Band-sohvassa, totesin mieheni välittömästi: ”Tällaista ei ainakaan, tämä on aivan liian pieni”. Hän on tottunut jo viimeisen kahden sohvamme aikana syviin löhöilysohviin ja kun kuvioon lisää miehen pituuden, ei yllätä yhtään että hän kokee normaalin sohvan pienehköksi. Otimme liikkeestä yhden tarjouksen mukaan ja menimme kotiin kangaspalojen kera miettimään.

Latasin koneelle Band-sohvan suunnitteluohjelman, hain mitan ja aloin kokeilemaan eri yhdistelmiä. Yhden illan ja yön aikana mieli oli muuttunut jo useamman kerran ja Nietoksen kanssa mittailimme ahkerasti olohuonetta. Halusimme miehen kanssa että sohvan voi tarvittaessa kääntää myös toisin päin ja että sitä on helppo jatkaa mahdollisilla lisäpaloilla. Toisaalta halusimme että olemassa olevat palat voidaan tarvittaessa sijoittaa pienenpiinkin tiloihin. Kangasvaihtoehtoja oli kaksi, värejä yksi, sävyjä kolme ja me miehen kanssa eri mieltä siitä mikä niistä olisi oikea.

Viimein päädyimme aika kauaksi alkuperäisestä ”divaani+120cm syvä rouhealla kankaalla oleva sohva” ajatuksesta ja lähdimme seuraavana päivänä Vepsäläiseen tilaamaan sohvaa. Lopullinen valinta oli kaksi 135 cm palaa joissa toisessa on yksi käsinoja sekä selkänoja ja toisessa pelkkä selkänoja, molemmat palat ovat 95cm syviä. Kangasvalinta oli viime kädessä minun ja sohvaan tilattiin puhtaanvalkoinen Linosa –verhoilu. Liikkeessä kaksi valkoista Linosa kankaan sävyä näyttivät lähes identtisiltä mutta kotona päivänvalossa ero oli huomattava, valitsemani kangas on 1420. Jalat tilattiin värissä metalli, joka toistuu porraskaiteissamme sekä takassa.

Syyt joiden kautta päädyttiin juuri näihin paloihin oli muunneltavuus sekä olohuoneen ikkunoiden sijainti. Halusin että tila säilyy mahdollisimman ilmavana ja että ikkunaseinälle sijoitettuna, sohvan voi laittaa niin että yksi ikkunaruutu jää vapaaksi. Koimme myös käsinojan ikkunaseinien kulmassa täysin tarpeettomaksi ja ilman käsinojaa tilaan jää enemmän ”ilmaa”. Valinta tuntui ainakin minulle todella epäkonservatiiviselta ja kauhunsekaisin tuntein hieman jännityksellä odotin miltä sohva paikallaan näyttää. Vaikka 270 senttinen sohva ei mikään pieni olekaan, valmistauduin henkisesti siihen että kestää tovi ennen kun totun niin ”pieneen sohvaan”, entisen sohvan koosta johtuen. Syy miksi en antanut periksi kangasvalinnassa, johtui osittain kissasta ja osittain fiiliksestä. Linosa on todella sileä kangas joka kauempaa katsottuna näyttää liki purjekangasmaiselta joka mielestäni sopii hyvin ilmavan sohvan muotokieleen. Koska kangas on myös kudottu tiiviiksi, toivon sen kestävän kissan kynsiä hieman paremmin. On todennäköistä että jossain vaiheessa tilaamme sohvaan myös harmahtavan päällisen sillä meillä oli myös edellisessä kangassohvassamme (Asko/ Gloria) valkoinen ja harmaa verhoilu joita vaihtelimme verhoiluja vähän fiiliksen mukaan.

Mieheni oletti että sohvan vaihto tarkoittaa automaattisesti mattojen uusimista (ja voitte arvata miten innostunut oli asiasta) mutta itse en pidä sitä pakollisena. Seinissä on maalin sävy paperi, matot ovat lähes beiget, Ktuoli raheineen on luonnonvalkoinen ja sohva on lähes sitä seinien paperi-sävyä. Tilassa on montaa eri valkoista mutta myös Vepsäläisen sisustussuunittelijan mukaan niin kannattaakin. Olohuoneen vaaleat sävyt vaihtelevat myös hyvin paljon sen mukaan minkälainen sää sekä valo ulkona on. Vaikka helposti ajattelee että meillä on tosi kliinistä valkoisuudesta johtuen, olen itse eri mieltä. Mielestäni kodistamme on sairaalamaisuus kaukana ja erilaiset pinnat ja vaihtelevat huonekalut tuovat kotoisuutta. Toki en ole ehkä itse aivan objektiivinen kun viihtyisin paljon riisutummassakin kodissa. Tulevaisuudessa voisin nähdä tilassa valkoisen/harmahtavan maton mutta nyt tämän hetkinenkin tuntuu hyvältä, etenkin kun saattaisin nähdä tilassa aivan toisen värisen lattiankin. Enkä muuten usko että muut perheenjäsenet haluavat luopua paksuista Ådum matoista koska retkottavat yleensä kaikki lattialla kun katsovat telkkaa.

Tuntuu ettei aika riitä mitenkään kaikkeen. Jalkalistat odottaa, terassin uusi porras odottaa, johdot odottaa... onneksi ne ei katoa mihinkään, kyllä ne odottaa niin kauan että tehdään. Olen niin tyytyväinen sohvaan etten osaa edes sitä ilmaista, kaikki pelot olivat turhia sillä se on juuri oikean kokoinen ja sopii mielestäni meille kuin nenä päähän. Sohvatyynyjä on nyt aivan liikaa ja kaapissa on lisää aivan väärän värisiä lisää mutta ei haittaa. Olohuoneemme on nyt siinä pisteessä että en usko että täällä enää juurikaan asiat muutuvat vähään aikaan. Olohuoneen kulmassa ollut Hayn Tray -pöytä oli pakko siirtää yöpöydäksi yläkertaan, sillä rakas kissamme kilkkaa puhelimet ja yölamput yöpöydän virkaa toimittavalta mummoni jakkaralta alas. Siirsin tilalle olkkarin nurkkaan nyt Ferm Livingin kannellisen korin, ehkä väliaikaisesti koska talvella kombo ei toimi sillä lamppu pitää nostaa joka kerta kun ottaa huovan, eli syksyllä tuohon saattaa tupsahtaa uusi Hayn Tray.

Kiitos kaikille teille jotka olette kirjoittaneet kokemuksia Adean Band sohvasta nettiin, niin blogikirjoitusten kuin kommenttienkin muodossa ja kesäisen aurinkoista viikonalkua kaikille!