Mustila ja Alppiruusu suunnitelmat puutarhassa

Viime sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Elimäkeä ja Mustilaa (täällä taustasta). Laukussa oli pakkasessa yöpyneet puolen litran vesipullot ja massuissa tukeva pekoni-muna aamiainen. Päivästä oli tulossa kuuma ja jo 11 aikaan auton mittari huiteli kolmessakympissä. En kellottanut mutta nopeastihan tuonne ajeli koska liikennettä oli vähän ja tiet hyvät. Perillä lastenpäivä-tapahtuman takia oli parkkiksella paikan näyttäjät ja meiän lapset kirmasivat heti autosta katsomaan Viinituvan vieressa hengaillutta hevosta.

Lähdimme Taimitarhalta eteenpäin kävellen ja treffasimme ystävät lähempänä itse puistoaluetta, josta luontopolku alkoi. Koska porukka oli iso ja lapsiakin mukana kymmen vuoden ikäskaalalla oli meininki mukavan kaoottistä ja koska aivokapasiteetistä puolet hoiti jäähdytystä niin päivästä jäi varsin pinnallinen mutta mukava tunnelma. Luontopolun varrella oli niin paljon asiaa ja koettavaa että sikäli kun tapahtuma järjestetään uudelleen ensi vuonna, tulemma kyllä ehdottomasti paikalle. Lapset saivat tunnnistaa hirven papanoita, kuulivat ampiaisista, keräsivät tammenterhoja, istuivat kirkossa ja geokätköilivät, eikä siinä edes kaikki. Makkaroiden syönnin jälkeen punaposkiset lapset lähtivät uimaan ja me naisväki lähdettiin takaisin Taimitarhalle.

Puutarhanhoito ei todellakaan ole vahvuusalueillani vaikka viimeisten kuukausien aikana olenkin yrittänyt paneutua asiaan. Koska pääpuutarhuriltani, eli äidiltäni, murtui käsi ja meillä on ollut kevyttä vaakalentoa jo yli kuukausi, on piha saanut rehottaa ihan omiaan ja etenkin voikukat ovat vallanneet niin laatoitukset kuin nurmikotkin. Tavoitteena onkin yksinkertaistaan pihan kasvustoa niin, että se on mahdollisimman helppohoitoinen ja varsinaisia kukkapenkkejä olisi vähän. Kukkivien pensaiden, joita ei tarvitse leikata, lisääminen ja lajien karsiminen on päätavoitteeni. Meidän piha on suuntaan pohjoinen, etelä ja länsi joten suunnittelussa pitää huomioida erityisesti lähes auringoton pohjoispuoli.

Jo aiemmin kerroin rakkaudestani rodoihin. Ne viehättävät minua epäpohjoismaalaisella muotokielellään sekä pyyteettömällä kauneudellaan. Ne ovat kauniita ympäri vuoden ja kerran vuodessa puhkeavat upeaan kukkaloistoon, what's not to love! Sittemmin rhodoihin tutustuttuani, sain tietää että hyvin Suomessa pärjäävät lajikkeet on myös kehitetty Suomessa ja mikä puutarhansa haluaa pitää hengissä, ovat nämä niitä lajeja joita kannattaa suosia. Näitä lajikkeita on kehittänyt Tigerstedtin suku ja sain kuulla Mustilassa itse Peter Tigerstedtilta mm. kauniin "Lemone"- värin jalostuksesta. Meidän pihalta löytyy jo Cunningham's White alppiruusuja kaksi kappaletta sekä Catawbiense Grandiflorum, eli puistoalppiruusuja niin ikään kaksi kappaletta. Näiden seuraksi olemme saaneet eri ystäviltämme yhteensä kahdeksan alppiruusun tainta jotka kaikki istutetaan pihalle ja merkitään keneltä ne ovat. Varjoiselle etupihalle päädyimme myös istuttamaan alppiruusuja ja Mustilassa kävimme asiantuntijan kanssa läpi mitkä lajikkeet sopisivat paikkaan sekä ovat visuaalisesti mielekkäitä. Haluaisin pihalle myös Magnolian sekä jonkun hedelmäpuun mutta asia kerrallaan.

'Lemonade'

Atsalea

Alppiruusuja ei voi vain tökätä puutarhaan vaan ne tarvitsevat hapanta ja havukasveille soveltuvaa multaa, sillä kalkittu puutarhamulta kiduttaa alppiruusut hengiltä hitaasti mutta varmasti. Kun me saadaan leirikoulut ja päättäjäiset klaarattua, hakee mieheni pari kuormallista sopivaa multaa ja pääsemme viimein istutuspuuhiin. Samalla haemme Mustilasta suunnitelman mukaan kuusi uutta alppiruusua etupihalle ja tarvittavat maanpeittokasvit jotta juuristo pysyy kosteana. Varsinaisia kausikukkia ei ole tarkoitus hankkia, muutamaa valkoista pelargoniaa lukuunottamatta.

Mustilassa yllätyin siitä miten iso ero tälläisellä yksityisella taimitarhalla ja ketjujen viherpihoilla tai esimerkiksi Plantagenilla on. Pyörin viimeksi täysin eksyneenä Honkkarin taimipihalla tietämättä yhtään missä on mitäkin ja mitä edes pitäisi etsiä. Mustilassa on ehkä määrällisesti vähemmän (tai sitten ne ovat vain organisoidummin) taimia mutta niissä on laput miltä ne näyttävät "isoina" ja lapuissa lukee tärkeimmät tiedot kasvista, tälläinen puutarhapuupää todellakin arvostaa! Vaikka minulla ei olisi ollut apua, olisin varmasti päässyt yksinkin pitkälle kasvivalinnoissa tälläisessä käyttäjäystävällisessä puutarhamyymäläsä. Lastenpäivä härdellistä huolimatta paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa ja paikat oli järjestyksessä, jota arvostan yhtä paljon taimipihalla kuin vaatekaupassakin. Valitettavasti iltapäivällä aivot olivat jo sulaneet enkä tajunnut ottaa yhtään kuvaa ulkoota taimipihasta mutta yritänpä muistaa seuraavalla kerralla. Samalla selviää mitä lajikkeita etupihalle tulee!