16.1.2014

Me syödään täällä

Todellakin. Vuosien jälkeen olemme päässeet siihen tilanteeseen ettei ruokaa kuljetella ympäri kämppää. Kyllä me Tapiolassa tuon saman pöydän ääressä syötiin lämmin ruoka silloinkin, mutta muutoin kyllä luvattoman paljon naposteltiin esimerkiksi sohvalla tai lastenhuoneessa. Nyt muuton yhteydessä jo otettiin säännöksi ettei ruoka poistu keittiön ja ruokasalin alueelta, paitsi jos jos on juhlat tai paistetaan takassa makkaraa tms.

Meidän ruokapöytä teetettiin NollaNollassa kun muutimme Tapiolaan ja silloin pöytä tehtiin kymmenen senttiä kapeammaksi kuin pöytä olisi normaalisti ollut. Nyt menisi syvempikin mutta kyllä tälläkin pärjää, ei meillä kuitenkaan ihan viikoittain ole massiivisia ruokajuhlia misä pöytä notkuu tarjottavista. Itseasiassa lasten lemppariruoka tällä hetkellä on [mössö] ja siihen ei tarvita kuin iso Ikean metallinen tarjoilukulho ja sinne sekaisin spagettikastiketta ja perusmakaronia -nam, meidän lapset on todellisia kulinaristeja ;) Kunnon täysipuinen pöytähän on käytännössä ikuinen mikäli se esteettisesti sopii silmään. Sillon tällöin mietin että pyöreä pöytä olisi kiva tai tässä lisää syvyyttä mutta miksi "korjata venettä kun se ei ole rikki". Täällä Kaitaliinan blogissa on muuten mielenkiintoinen postaus ruokapöydistä.


Ruokapöydän alla oleva villainen Kelim-matto on pysynyt aika puhtaana, ainakin toistaiseksi. Nietos rakastaa mattoa ja välillä löytää itsensä maton alta jopa selältään ja kun kulmat on rutussa niin tietää että on ollut taas hyvät menot kissalla. Toistaiseksi spagettikastikkeet ja ketsupit on pysyneet pöydällä ja koska matto on käännettävä, voi sen toki kiepauttaa ympäri jos kovin sotkua tulee. bellan kummitäti ei tosin uskalla kummityttöäni syöttää maton päällä vaan ottaa ripirapin aina sivuun ruokaillessa ;) Itse olen mattoon supertyytyväinen, se ilahduttaa silmääni joka kerta katseen sinnepäin sattuessa. Valkoiset lattiaistat laitetaan ensi kesänä paikalleen...



Kävin kovaa mietintää kun muutimme siitä, uskallanko ostaa tilaan Ikean peilin (täällä pohdin asiaa) Meidän makkarissa olleet Malm lipastot oli kuin tehty tuolle lyhyelle keittiön ja ruokatilan väliselle seinälle ja niiden päälle haettiin Ikeasta valkoinen lasilevy jotta lipastot saatiin yhtenäiseksi mutta mielestäni seinä ehdottomasti vaati vielä peiliä lipaston päälle. Mies ei ollut ihan samaa mieltä vaan selkeästi aistin hänestä epäröintiä juurikin peilin kehyksien takia. Olen itsekin maailman huonoin ripustamaan mitään seinille ja niin ikään mietin, ovat kehykset liian "krumeluurit" pelkistettyyn asuntoon. Jotenkin mielessäni kaikki osaset kävivät kuitenkin yhteen, joten rohkea rokan syö ja viimein kävin äitini ja lasten kanssa hakemassa peilin. Mies ripusti sen joku aika myöhemmin seinälle ja myönsi itsekin, se sopii paikalleen kuin tehty. Sama metallin värihän toistuu olohuoneen puolella kaiteissa joten näin saatiin samaa fiilistä ruokasalin puolellekin.Enkä osaa selittää sitä mutta jotenkin omaan silmään peili sopii todella hyvin yhteen tilassa olevan maton kanssa.

Roomlightin pöytävalaisin tosiaan siirtyi olkkariin sittemmin ja tilalle tuli Balmuirin lamppu joka on ehkäpä jopa maailman täydellisin pöytälamppu. Ennen en muuten tykännyt pöytälampuista enkä matoista yhtään... Alunperin olin katsonut Balmuirin kynttilälyhtyjä mutta kun Habitaressa näin pöytälampun olin ihan wauuuuh! Ja en voinut uskoa silmiäni kun se hetkeä myöhemmin oli Hullareilla, siis mikä tuuri! Arvatkaas kenen mies oli kello kahdeksan Stockan ovenrivassa kiinni, tittidii. Finnet sopii lamppuun ja nyt talviakaan tasolla on ollut kolme lasista kynttilänjalkaa ja vielä paikkaansa etsivä Sarpanevan maljakko. Joskus siellä on joku vaalea kissakin näkynyt, meidän oma nietos ei tietenkään ikinä tekisi mitään niin kiellettyä ;)




Sanoisin että ruokatila on nyt siinä kuosissa missä se on seuraavat 10 vuotta, tai ainakin niin kauan kun eteen kävelee kivat uudet tuolit, olen oppinut että asiat loksahtaa kohdalleen parhaiten pakottamatta. Kesällä aurinko paistaa aika lämpimästä tähän eli saattaa olla että sitä joudutaan miettimäään ja jos se vaalea kissa oppii olemaan syömättä mun oliivipuita niin sellainen todennäköisesti tuohon vielä muuttaa...

8 kommenttia:

  1. mä näkisin tililassa paljon isomman pöydän ja/tai paljon simppelimmät/kaposammat tuolit, ne designkalssikot muoviset valkoiset/osa mustia mitä kyllä näkee aika monella (house of philialla esim) vaikka rautajaloilla. Pääsisi ihana näkymä ulkoa paljon paremmin oikeuksiin. Nyt tuntuu, että ehkä vähän vanhahtavat hupputuolit tukkii tuon kauniin näkymän. Matto näyttää taas julmetun isolta tuohon tilaan, suomalaisen synti kun on yleensä päinvastaisesti liian pienet postimerkkimatot kaikissa paikoissa. Niin myös meillä itsellä...
    Lillis

    VastaaPoista
  2. Hihi Lillis :) Oon sun kanssa samaa mieltä! Olisin itsekin halunnut tilaan eamesit tai vastaavat kevyet ja matalat tuolit. Mutta mies on järkkymätön ja haluaa että meillä on pehmustetut korkeaselkänojalliset tuolit :) Olisin jopa halunnut ikkunasivulle penkin, juurikin maiseman takia mutta meillä ei nyt miehen kanssa ihan näkemykset kohtaa... jonka takia emme nyt tee mitään tuoliasialle. Minä näkisin tilassa myös pyöreän pöydän mutta koska pidän nykyisestä pöydästämme todella paljon, emme ole vaihtamassa. Tuo pöytä on muuten 2m x 90 xm eli tuota isompaa pöytää ei ole kyllä tarvetta hankkia :) Jos matto olisi pienempi, olisi se aina rutussa kun tuoleja siirtelee eli siksi matto on niin iso että tuolin voi vetää taakse ilman että joutuu korjaamaan mattoa. Samalla pöytä erottuu latiasta paremmin sillä on hyvin lähellä lattian sävyä...
    Kiva kun ehdit kommentoida!

    VastaaPoista
  3. lillis jatkaa vielä, meillä on varmaan aika samanlaiset tuolit (ilman huppua), olen ne heivannut pari kertaa ja mies sekä lapsi tuovat ne varastosta takaisin "kun niissä on niin hyvä istua". Itse haluaisin eamesin tuolit - tosin joku sanoi, että niissä hikoaa takapuoli (puhui saman mallin keinutuoleista). no pitää koittaa saada päät kääntymään (ja ostaa itse isompi matto).

    Lillis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis miehillä on selkästi sellainen nojatuolimainen mukavuuden kaipuu ruokaillessakin! Ei vaan, kyllä tuolit pitää mukavat olla mutta jotenkin toivoisin hieman enemmän "läpinäkyvyyttä". Meillä oli kun olin lapsi, sellaiset Haimin tuolit jotka aika paljon muistuttavat noita eames:n tuoleja... ne kyllä ehkä hivenen hiostivat jos pidempään istui.. Mutta eiköhän ennemmin tai myöhemmin tule ne molemmille sopivat vastaan :)

      Poista
  4. Ihana näkymä ikkunasta, mutta silti kaipaisin jonkinlaisia verhoja siihen roikkumaan. Tois lämpöä ja kodikkuutta. Tuo kattolamppu näyttää jotenkin onnettomalta. Saisi olla iso ja näyttävä. Mutta muuten on kyllä oikein hieno ja kiva yila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Minna ja kiitos :)
      Voin suoraan sanoa että verhoja ei tule :) Olkkarissa on lamelit ja siis pidän kaihtimista todella paljon mutta en ole "verho-ihminen" yhtään... makkariin tulee valoverhot kun saadaan ensin haettua kisko mutta nekin vain pakosta, siellä on samanlaiset ikkunat jotka vinosti kadulle... :) Mutta tiedän että olen vähemmistössä, suurin osa haluaa verhoja kotiin :)

      Katosta roikkuu kyntelikkö nyt talviaikaan. Rakastan tuota kynttelikköä, "varastin" sen äidiltäni joka on ostanut kynttelikön Artekilta tai haimilta joskus 30 vuotta sitten... Katossa on kyllä kohtuullisen kammottava valaisin joka on tarkoitus ottaa pois ja tilalle tulee Lumiancen valokiskot, aivan kuten edellisessä asunnossamme... Meillä oli pöydän päällä myös riippuva valaisin Tapiolassa mutta en halua tähän tilaan mitään ikkunoiden eteen, siksi laitamme kiskot :) Hyvää viikonloppua!

      Poista
  5. Ai se olikin kynttelikkö eikä lamppu, pitäs näköjään pitää noita lukulaseja päässä eikä pöydällä :D

    Okei, ymmärrän tuon verhojutun. Teitä verhoninhoajia on muutes aika paljon nykyisin. Asun kerrostalossa, ja jo pelkästään mun ylä- että alakerrassa löytyy sellaiset. Ja näkyy olevan muissakin rapuissa näitä. Skaala on vanhasta mummosta nuoreen kundiin. Mutta jokainen tyylillään, pääasia että itse viihtyy.
    Mie itse taas edustan sitä sakkia, jolle kodikkuuden tekee verhot ja matot. Mieluummin jättäisin vaikka huonekalut pois, kunhan on kivat verhot ja matot :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynttelikkö kynttelikkö :) Luulen että olen itse kasvanut verhottomuuteen sillä meillä kotonakaan ei ole juuri verhoja ollut. Sellaiset nimelliset (joita ei voi edes vetää ikkunan eteen) tai valoverhoja on ollut. Kaihtimia olen aina rakastanut, sitä graafisuutta ja etenkin valoa ja varjoa niiden välistä. Ja voisin asia likimain ilman huonekalujakin :D Unelma olisi jättimäinen loft jossa ei olisi kuin iso sohva tai kakasi nojatuolia, sänky ja ehkä yksi pöytä -ei kovin funktionaalinen siis...

      Poista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥