Kissan viikset ja loputkin.

Pyhä Birma Sinitabbynaamio SBI a 21

Meillä ei voi tehdä enää mitään ilman että paikalle ilmaantuu viiksipari ja perässä loputkin karvakasa Nietoksesta. Monissa perheissä kissa on harvemmin nähty aristokraattinen torkkuja kun taas meillä se on aina jalan alla tai ainakin katse-etäisyydellä. Ja ei haittaa, juuri sellaisen lemmikin me halusimmekin. Vähän niinkuin koiran ja kissan hybridin. Nietos saattaa ovelle lähtiessä ja toivottaa tervetulleeksi tullessa. Nietos hakee palloa ja tulee rapsutettavaksi, mutta harvemmin viihtyy sylissä retkottamassa. Mutta viihtyy vallan jos kantaa ympäri kämppää sylissä samalla kun järjestelee tavaroita. Nietos ei pelkää vettä, itkee ressukka jos ei saunaan menijä muista ottaa mukaan tai unohtuu kylppäristä ulos kun joku on suihkussa. Kissa joku ilmaantuu paikalle kuin saalista vaaniva leopardi kun joku kolistelee keittiössä tai menee kodinhoitohuoneeseen pesemään pyykkiä. Niin se pyykinpesukone, voi pojat! Se on hypnorisoiva se pyörivä vaatekasa siellä, erittäin kiinnostavaa kerrassaan. Välillä kaikki kissamainen sulokkuus unohtuu ja rontti ravaa portaita niin että meinaa ihmiset olla nenällään tai sitten unohtaa jarruttaa ennen lipastoa palloa hakiessaan ja pam.

Olisin toki tarkentanut päähän, jos olisin tiennyt että nyt se haukottelee...

Aloin miettiä että jotain koiruuksiakin tuo varmasti tekee... aika hyvin tottelee ja jättää langat rauhaan. Aika hyvin tottelee ja harvemmin näkyy pöydillä. Tulee kun pyytää ja katsoo hyvin ymmällään jos sanoo että häivy. Isompaa vahinkoa ei ole tainnut kohdata kuin meidän rakas K tuolimme jonka selkänojaa kissa rakastaa... ja jonka selkänojan kulmaan järsi irti vauvahampaansa, verineen. Todella hyväkäytöksinenhän tuo on kissaksi ja välillä kuuluukin unohtaa säännöt ja heittäytyä pedoksi! Ehdoton heikkous on villasukalla päällystetyt ihmisjalat jotka on nietoksen suurta herkkua; yritäppäs ottaa pipokuvia niin että neljä ja puoli kiloa kissaa roikkuu hampalla ja kynsillä jalassasi. Mutta jos näistä pikkujutuista pääsee yli ja tälläistä perheenjäsentä etsii, suosittelen lämpimästi Pyhä Birmaa, ei voi pettyä. Ja se on niiiiiiiin pehmeä! Se turkki ei muutu sellaiseksi aikuisen kissan turkiksi, sitä vaan tulee lisää ja lisää ja lisää kunnes häntä muistuttaa täydellistä pölyhuiskaa (näin siivousfriikin näkökulmasta ei huono juttu ollenkaan.. ).

En ole juurikaan kuvia viime aikoina ottanut, johtuen siitä että kun olen kotona niin on aina säkkipimeää. Nämä kaikki kuvat on otettu niin että olen alkanut kuvaamaan otain muuta ja viiksipari on ilmaantunut heti paikalle assariksi. Haluaisin ottaa kissakuvia ihan ajallakin mutta jotenkin meidän perheessä kissakin menee samaan kategoriaan kuin lapset, se ei suostu eikä osaa poseerata... mutta on se ihuna!

Näin mä kerjään lisää nameja...

 AURINKOISTA SUNNUNTAITA KAIKILLE !