Florida 2013 / Naples - Everglades - Miami

Autoa on pakattu tällä meidän Floridan reissulla monta kertaa ja nyt toiseksi viimeistä kertaa. Lähdimme aamulla Naplesista ajamaan kohti Miamia ja pikkuhiljaa alkaa reissua olla päätöksessä. Kuten aiemmin kerroin, on Naplesin ja Miamin välissä Everglades ja lapset odottivat suokopteriajelua ja alligaattoreita kovasti. Ajoimme siis motarin sijasta U.S Highway 41 :stä jonka varrella on intiaanireservaatteja, alligaattoreita ja useampi palveluntarjoaja suoajeluille. Tämä tie on vain kaksi kaistainen ja tunnetaan myös nimellä Tamiami Road sillä se alkaa Tampasta ja päättyy Miamiin.

Pysähdyimme -ei mitään käsitystä missä kohtaa- ensimmäiseen paikkaan mistä näki hyvin gaattoreita ja vaikkakin nuo ei paljoa tee niin lapset jaksoivat kyllä ihmetellä. Alligaattoreita on tien varrella useissakin kohdin mutta turvallisempaa niitä on katsella paikasta joka on rakennettu sitä varten. Oli pakahduttavan kuuma päivä ja katselijoita oli jonkin verran mutta väljästi mahtui katomaan ja kuvaamaan näitä soiden otuksia. Olin etukäteen tutustunut myös eri Airboat -reissuja tarjoaviin yrityksiin ja olimme päätyneet Gator Park :iin. Jenkithän on kunnon kuponki-maa, kaikkeen löytyy alekuponki ja tähän asti olin aikalailla passannut mutta nyt oli meillä muutamia kuponkeja tänne joilla sai mm. alligaattorin hampaita jne.

Ajelut tehdään veneillä joissa on noin 5 penkkiriviä ja yhdelle penkille mahtunee noin 4 ihmistä. Ainakaan meidän lapsille ei tarjottu pelastusliivejä tms. ja laidathan veneessä on olemattomat eli jos ihan pienten kanssa matkustaa niin kannattanee kysyä tarkemmin käytänteistä. Turvallisuussyistä lapset istuivat siiis minun ja miehen välissä sillä veneellä ajetaan aikalailla eritavoin kun tavallisilla veneillä ja suurin osa ajasta paatti menee kylki edellä ja kovaa. Myös meteli on todella kova ja lipunmyynnistä annetut korvatulpat pysyy korvissa vaihtelevasti, lapsille ovat aika isot. Veneet ovat todella matalia eli raajat kannattaa pitää sisäpuolella ellei halua Kapteeni Koukun kohtaloa, laidan yli yltää helposti veteen. Tälläkin reissulla opas oli varsin hauska ja vaikka lapsilla meneekin suurin osa "ohi" niin me aikuiset kyllä tykättiin kovin jutuista. Oppaat tietenkin tietävät reitin varrelta ulkoa missä näkyy mitäkin ja vailla tällä reissulla ei nähty isoja alligaattoreita läheltä, niin nähtiin niiden vauvoja -joita opas kuulemma pelkää eniten sillä niiden äiti ei ole koskaan kaukana.

Venereissun jälkeen seurasi seuraava osuus eli toinen opas esitteli kädestä pitäen mm. skorpionia sekä pikkuista vauva-alligaattoria. Kohokohtana lienee hieman varttuneemman gaattorin käsittelynäyte jossa opas rempseästi valistaa alligaattoreista ja näyttä miten niiden kanssa voi toimia turvallisesti. Ainakin tällä oppaalla oli vielä molemmat jädet ja jaalat tallella eli joko hän oli hyvä työssään tai sitten vasta aloittanut ;) Kielimuurista huolimatta lapset olivat täysin haltioituneita, oppaat osaavat tehdä hommansa niin elävästi ettei toiminta juuri selosta kaipaa.

Jii halusi kuvaan Larryn kanssa ja kuvaus maksoi extrat 5 dollaria. Olisi ehkä pitänyt ottaa kuvat automaattiasetuksilla sillä tässä ei kamalasti aikaa ollut "säätää" kun jono oli perässä ja kuvat otettiinkin pienen katoksen alla eli varaamani säädöt oli tietysti aivan pielessä. Bella ilmoitti että hän sitten seuraavalla reissulla sylkyttää Larrya ja allekirjoittanut osaa paremmin varautua tilanteeseen.

Jos nyt oikein muistan niin täälkään ei päässyt ulos ilman että kulki myymälän läpi ja tietty, tuliaisia ja matkamuistoja löytyi taas jemmaan...

Jiin kuteet TH ja Gap/ bellan Gap, molemmat kengät by Sanük.

Meillä kävi aivan järjetön tuuri sillä viisi minuuttia sen jälkeen kun olimme nousseet takaisin autoon, taivas repesi ja satoi kaatamalla. Tässä kohtaa oli vielä tietöitä eli saimme hyvän aikaa hidastella ja kuunella sateenropinaa laseissa. Radiosta tulee muuten todella hyvää musiikkia (varmasti koka kanavia on paljon), en nyt muista mitä kanavaa kuuntelimme mutta aina soi autossa hyvä musiikki, ainakin näin reilu kolmekymppisen korville.

Aika lähellä Tamiaami Trailin Miamin päätä on Dolphin Mall joka on yksi Miamin Outlet kauppakeskuksista. Miamista löytyy myös Sawgerass Mills joka on  v a l t a v a  josta johtuen me tarkoituksella jätimme sen väliin mutta Dolphinilla olimme käyneet jo tullessamme ja nyt menimme sinne uudestaan. Tarvitsimme vielä yhden laukun, ruokaa ja vikat shoppailut. Vaikka edelleen satoi ja oli satanut jo jonkin aikaa niin ilma ei ollut oikeastaan yhtään viileämpi ja sateessa kastuminen ei haitannut ollenkaan kun kävelimme autolta syömään.

Dolphinissa on iso ulko food court (katettu) ja sisällä on paljon ihmisiä, paljon kauppoja ja kova meteli. Mall ei ole mikään älyttömän suuri mutta ei täältäkään ulos alle parin tunnin pääse vaikka yrittää olla nopea. Täällä on mm. hyvät Tommy Hilfigerin aikuisten sekä lasten myymälät ja sama juttu Ralph Laurenin kanssa. Old Navy on myös iso, liian iso että olisin jaksanut plärätä itselleni mitään ensimmäistä pöytää kauempaa ja Gymboreen myymälä pieni mutta sitäkin täydenpään pakattu. Teineille löytyy täältä varsin mielekäs kauppa eli DC:n liike jossa hinnat olivat suorastaan itkettävän edukkaita verrattuna Suomeen, muistaakseni 110+verot dollarilla sai valita viisi tuotetta tyyliin: takki, reppu, kengät, t-paita, sukat. Matkalaukkukauppoja oli ainakin yksi ja vedettävään duffeliin oli helppo lastata ostoksia.

Illaksi menimme hotelliin jonka olimme varanneet lennosta ajatuksella että kunhan on joku paikka missä voimme nukkua pari yötä ja pakata laukut valmiiksi lantoa varten. Ja oli muuten viimeinen kerta Dayss Inn:ssä, ainakin tässä Airportissa. Tämä oli lähellä kenttää mutta muuta hyvää siinä ei sitten ollutkaan mutta ei siitä sen enempää. Mies roudasi kaikki tavarat autosta hotelliin ja hetki siinä meni kun pakattiin, vatkattiin ja punnittiin laukkuja. Samalla kovasti pähkäiltiin että mistä ihmeestä nämä kaikki tavarat on oikein tullu :D bella oli päättäväinen ja ilmoitti että hiekkalinnalelut sekä autoistuin pitää myös saada Suomeen -jjjjjjep. Pienten jumppien jälkeen saimme kuusi ruumaan menevää laukkua järjestettyä suunnilleen lähtökuntoon, melkein painorajojen sisään ja käsimatkatavat oli niin ikään kantajiensa kantokykyjen rajoissa. Sanoimme bellalle että yritetään saada istuinkin mukaan mutta sen näkee vasta kentällä miten käy.

Yksi kokonainen pävä vielä jäljellä !