Me syödään täällä

Todellakin. Vuosien jälkeen olemme päässeet siihen tilanteeseen ettei ruokaa kuljetella ympäri kämppää. Kyllä me Tapiolassa tuon saman pöydän ääressä syötiin lämmin ruoka silloinkin, mutta muutoin kyllä luvattoman paljon naposteltiin esimerkiksi sohvalla tai lastenhuoneessa. Nyt muuton yhteydessä jo otettiin säännöksi ettei ruoka poistu keittiön ja ruokasalin alueelta, paitsi jos jos on juhlat tai paistetaan takassa makkaraa tms.

Meidän ruokapöytä teetettiin NollaNollassa kun muutimme Tapiolaan ja silloin pöytä tehtiin kymmenen senttiä kapeammaksi kuin pöytä olisi normaalisti ollut. Nyt menisi syvempikin mutta kyllä tälläkin pärjää, ei meillä kuitenkaan ihan viikoittain ole massiivisia ruokajuhlia misä pöytä notkuu tarjottavista. Itseasiassa lasten lemppariruoka tällä hetkellä on [mössö] ja siihen ei tarvita kuin iso Ikean metallinen tarjoilukulho ja sinne sekaisin spagettikastiketta ja perusmakaronia -nam, meidän lapset on todellisia kulinaristeja ;) Kunnon täysipuinen pöytähän on käytännössä ikuinen mikäli se esteettisesti sopii silmään. Sillon tällöin mietin että pyöreä pöytä olisi kiva tai tässä lisää syvyyttä mutta miksi "korjata venettä kun se ei ole rikki". Täällä Kaitaliinan blogissa on muuten mielenkiintoinen postaus ruokapöydistä.

Ruokapöydän alla oleva villainen Kelim-matto on pysynyt aika puhtaana, ainakin toistaiseksi. Nietos rakastaa mattoa ja välillä löytää itsensä maton alta jopa selältään ja kun kulmat on rutussa niin tietää että on ollut taas hyvät menot kissalla. Toistaiseksi spagettikastikkeet ja ketsupit on pysyneet pöydällä ja koska matto on käännettävä, voi sen toki kiepauttaa ympäri jos kovin sotkua tulee. bellan kummitäti ei tosin uskalla kummityttöäni syöttää maton päällä vaan ottaa ripirapin aina sivuun ruokaillessa ;) Itse olen mattoon supertyytyväinen, se ilahduttaa silmääni joka kerta katseen sinnepäin sattuessa. Valkoiset lattiaistat laitetaan ensi kesänä paikalleen...

Kävin kovaa mietintää kun muutimme siitä, uskallanko ostaa tilaan Ikean peilin (täällä pohdin asiaa) Meidän makkarissa olleet Malm lipastot oli kuin tehty tuolle lyhyelle keittiön ja ruokatilan väliselle seinälle ja niiden päälle haettiin Ikeasta valkoinen lasilevy jotta lipastot saatiin yhtenäiseksi mutta mielestäni seinä ehdottomasti vaati vielä peiliä lipaston päälle. Mies ei ollut ihan samaa mieltä vaan selkeästi aistin hänestä epäröintiä juurikin peilin kehyksien takia. Olen itsekin maailman huonoin ripustamaan mitään seinille ja niin ikään mietin, ovat kehykset liian "krumeluurit" pelkistettyyn asuntoon. Jotenkin mielessäni kaikki osaset kävivät kuitenkin yhteen, joten rohkea rokan syö ja viimein kävin äitini ja lasten kanssa hakemassa peilin. Mies ripusti sen joku aika myöhemmin seinälle ja myönsi itsekin, se sopii paikalleen kuin tehty. Sama metallin värihän toistuu olohuoneen puolella kaiteissa joten näin saatiin samaa fiilistä ruokasalin puolellekin.Enkä osaa selittää sitä mutta jotenkin omaan silmään peili sopii todella hyvin yhteen tilassa olevan maton kanssa.

Roomlightin pöytävalaisin tosiaan siirtyi olkkariin sittemmin ja tilalle tuli Balmuirin lamppu joka on ehkäpä jopa maailman täydellisin pöytälamppu. Ennen en muuten tykännyt pöytälampuista enkä matoista yhtään... Alunperin olin katsonut Balmuirin kynttilälyhtyjä mutta kun Habitaressa näin pöytälampun olin ihan wauuuuh! Ja en voinut uskoa silmiäni kun se hetkeä myöhemmin oli Hullareilla, siis mikä tuuri! Arvatkaas kenen mies oli kello kahdeksan Stockan ovenrivassa kiinni, tittidii. Finnet sopii lamppuun ja nyt talviakaan tasolla on ollut kolme lasista kynttilänjalkaa ja vielä paikkaansa etsivä Sarpanevan maljakko. Joskus siellä on joku vaalea kissakin näkynyt, meidän oma nietos ei tietenkään ikinä tekisi mitään niin kiellettyä ;)

Sanoisin että ruokatila on nyt siinä kuosissa missä se on seuraavat 10 vuotta, tai ainakin niin kauan kun eteen kävelee kivat uudet tuolit, olen oppinut että asiat loksahtaa kohdalleen parhaiten pakottamatta. Kesällä aurinko paistaa aika lämpimästä tähän eli saattaa olla että sitä joudutaan miettimäään ja jos se vaalea kissa oppii olemaan syömättä mun oliivipuita niin sellainen todennäköisesti tuohon vielä muuttaa...