Kissa lapsiperheeseen, kun lapsi pelkää.

Meille olisi voinut tulla koirakin, mutta ei tullut. Meille tuli kissa koska tosiasia on että kissä on kevyempi arjessa ja paremmin meidän arkeen sopiva. Me myös valtavasti pidämme kissoista ja enemmän tai vähemmän kissojen kanssa ollaan eloa vietetty. Etenkin Jii on toivonut kovasti koiraa ja mikäs siinä kun hän on vain nähnyt sen lepposan puolen, ulkoilutetaan kaverin jo koulutettua koiraa auringonpaisteessa kun huvittaa. Lapsen on vaikea tuossakaan iässä ymmärtää että eläimen mukana tulee valtavasti vastuuta ja se vie aikaa sellailta asioilta mitkä ei ihan ekana tule mieleen. Joskus konkretisoin tätä asiaa niin että kun Jii soitti koulusta että saako mennä kaverille suoraan, huomautan että onnistuu kyllä mutta mitäpä luulet jos kotona odottaisi koira ulkoilutusta... Perille on mennyt ja koirahaaveet on pikkuhiljaa siirtyneet taka-alalle. Ehkä meille joskus koirakin tulee sillä mielestäni etenkin Berninpaimenkoirat ovat lähes vastustamattomia... Mutta ei meidän tämän hetkiseen elämäntilanteeseen, ehkä tosiaan sitten joskus myöhemmin.

Meidän perheen kissa tuli niin että ensin me vanhemmat kypsyteltiin asiaa, sitten etsittiin sopivaa kissaa ja sitten varmistettiin että kyseinen kissa myös saadaan ja sitten odotettiin että päästään katsomaan. Vasta samana päivänä kun menimme katsomaan pentuja, kerroimme lapsille. Tämän jälkeen oli vielä 4 pitkää viikkoa odotettava että pentu pääsee meille, kotiin

Koko homman yllättävin juttu oli että kun menimme katsomaan kahdeksan viikkoisia karvapalloja, bella pelkäsi niitä. Tuli muuten ihan puskista, ei ollut tullut ollenkaan mieleen että tyttö voisi pelätä pienen pieniä kissanpentuja. Kasvattajan luona tyttö hieman sormella koski pennun selkään jos aikuinen piti pentua kädessä... Muuten bella tyytyi katsomaan pentuja "turvallisen" etäisyyden päästä eli huoneen toiselta laidalta tai aikuisen selän takaa. Hän kyllä piti pennuista mutta ei vain halunnut mennä niiden lähelle. 

Kun mies toi pennun kotiin viimein elokuussa, olivat lapset luonnollisesti aivan innoissaan mutta bella pysytteli kauempana. Meni useampi viikko ennen kun tyttö silitti pentua ja meni vielä pidempään, useampi kuukausi että hän otti nietoksen syliin. Aluksi pidinkin itse pentua sylissä ja bella silitti...ja jos nietos vähänkin liikahti niin tyttö kavahti heti kauemmaksi. Tytölle ei ole ikinä tapahtunut mitään negatiivista kissojen ja siksi emme olleetkaan osanneet odottaa tälläistä reaktiota. Emme mitenkään patistaneet tyttöä koskettamaan kissaa ja kun nietos meni liian lähelle, samaan tuoliin tai sängylle, nostimme toki kissan pois tytön niin pyytäessä. Säikähdyksiä tuli myös siitä että pentu tulkitsee tytön epävarmat liikkeet ja otteet leikiksi ja alkaa "leikkisästi raadella" esimerkiksi kättä. Olemmekin yrittäneet painottaa että kissaa pitää käsitellä varmoin ottein ja vaikka kissa näyttää siltä että raapaisee, ei yleensä kynnet ole edes esillä. 

Alusta asti on tehty selväksi ettei lapset saa leikittää kissaa kädellä, jaloilla tai "leikkimällä itse kissaa lattialla. Näitä tapoja on todella vaikea opettaa kissalta pois jos pentu ne oppii ja emme todellakaan toivo että nietos esimerkiksi hyökkää vajaan vuoden ikäisen kummityttömme päälle kun emma konttaa lattialla.  Mutta lapset on lapsia ja kissat on kissoja, välillä jokainen syyllistyy pieneen sääntöjen laiminlyöntiin ja välillä kissalla pääsee luonto valloilleen, se sallittakoon kaikille. Nietoksella on useampia leluja etenkin sellaiset kepinvaressa narun päässä roikkuvat strutsinsulat on mieleen niin kissalle kuin bellallekin. Nietos myös noutaa palloa ja maailman paras pallo on kasvattajan lähettämä huopapallo joka löytyy milloin juomakupista ja milloin tiskarin alta. Välillä lapset vetävät paksua narua perässä kiertäen kehää keittiön ja olkkarin väliin jäävän seinän ympäri, yllätys on joka kerta yhtä riemullinen kun nietos vaaniikin vastaan, kun on hiffaannut että näin pääsee yllättämään "saaliin".

Bella on edelleen arka kissan suhteen mutta nyt kun saimme Primacatilta kissanhiekkaa testiin ja laatikossa oli extrana makupalapussejakin, keksin että tyttöhän voi ottaa lähempää kontaktia kissaan myös makupaloja antamalla. Vaikka bella kyllä nykyään nostaa kissaa syliin ja silittää, niin aina huomaa että siinä on sellaista jännitettä ja arkuutta mukana. Makupaloja kai pitäisi antaa nimenomaan yksi tai kaksi mutta nyt vähän lipsahti sillä oli aivan mahtava seurata tytön ja kissan leikkiä yhdessä. Kun tyttö huomaa ettei kissan hampaat ja kynnet satu lähelläkään, rentoutuu leikittäjä sekä kissa. Uskon että pikkuhiljaa kun varmuus ja luottamus kasvaa, uskaltaa bella käsitellä kissaa niin kuin me muutkin ja ehkäpä saan joskus vaikka kynsienkeikkaus kaverin tytöstä.

Kaikki kuvat ovat sivusatoa Rusettipipo -kuvauksista!

Palaan kohta arvontaan, ihanaa perjantai-iltaa kaikille !