Saako vähän narista?

Elä lue etteenpäin jos tulit positiivistumaan, katot sitten vuan kuvat.

Kaiken totuuden nimessä tunnustan että syyllistyn. En niinkään syyllisty muiden toimesta tai edesauttamana vaan itse mietin ja itseni syyllistän. Eikä ole vaikea arvata mistä tyttö on perinyt päättävisyytensä; itte itte ittee! Mielestän tämä on ihan sillä terveellä ja tiedostavalla tavalla kuitenkin. Tiedättehän, niin että huomaa että jossain menee nyt alta suoritustavoitteen mutta päättää petrata seuraavalle kerralle.

Tämä viikko ei nyt ole ihan mennyt niinkuin Strömsössä. Viime viikko mentiin sataa ja loppuviikosta Tallinnaan. Sieltä takaisin, konserttiin ja tänään lähti isi reissuun. Itkuhan siinäkin tuli mutta onneksi on viimeinen reissu ennen lomaa. Välissä olen järjestellyt pojalle tekemistä ja tehnyt töitä ja todellakin alkaa olla pientä turnausväsymystä ilmassa. Pisteenä i:n päälle uusi tuulilasi sai eilen sellaisen kiveniskun että olin varma että halkeaa ennen kotiin pääsyä. Vaihdatin lasin kolme viikkoa sitten ja olen ollut poikkeuksellisen huolellinen etten ole ajanut kenekään takapuskurisa kiinni. Kun joku tulee eteen satasen vaihdissa niin minkä teet -paitsi viet auton seuraavana päivänä tuulilasin paikkaukseen. Kerroinhan jo että digiboksikin hajosi. H e m m e t t i.

Lisäksi olen olen oikein miettimällä miettinyt että minkä kaiken muut ehtivät tehdä paremmin. Tunnen todella huonoa omaatuntoa siitä ettei tyttö pääse pyöräilemään kuin aniharvoin. Heti kakkosena on jäätelönsyönti, vai mitä että vain meidän perheessä syödään jätskiä joka päivä- ainakin kesällä? En ehdi leikkimään lasten kanssa tarpeeksi. Kämppä on kuin pommin jäljiltä. En ole vieläkään ehtinyt rullaluistelemaan. Sanon lapsille että olkaa hetki keskenänne, olkaa hetki hiljaa, jatketaan kohta -saako noin edes sanoa? Nukkumaanmenoajat joustavat sitä enemmän mitä pidemmälle kesä menee. Rakas tyttäreni pyysi tänään että saa haistaa tomaattia ja heti perään totesi HYI! Sanoin ettei noin saa sanoa. Ihan ok jos ei pidä jostain ruoasta mutta sen voi ilmaista nätimminkin. Olen varmasti sanonut tuon ennenkin ...miksihän se ei muistanut sitä. Summa summarum, kaikki pienetkin asiat tuntuu isoilta, kaiken saa mietittä merkitykselliseksi ja olen vakuutunut että muilla riittää virtaa sekä aikaa, miksi ei minulla. Kaiken kukkuraksi stressaan nyt jo etten kuitenkaan lomalla saa ladattua tarpeeksi pattereita... jepjep. Loman tarpeessa?

Isossa mittakaavassa pienet on murheet, mutta omat.

Nyt se on sanottu.

Huomenna lupaan palata positiivisemmalla mielellä, kiitos.

Lomaa kohti, hitaasti mutta vakaasti.

Ps. tarvitaan pyörän jalka, onkohan semmosia esim. Prismassa, lastenpyöriin?