14.6.2012

Kiitos ystävät,

saahan teitä ystäviksi sanoa? Minä ainakin sanon sillä teitte minut iloiseksi ja muistutitte siitä tärkeimmästä, siitä mistä kai jokaista pitää välillä muistuttaa. Siitä ettei ole yksin ja joskus pitää pysähtyä muistuttamaan toista tai muistamaan itse että elämää tämä vain on, ei sen enempää eikä sen vähempää. Olen jälleen ihan mielettömän ilahtunut että pidän blogia missä tapaan blogimaisella tavalla teitä, olette aivan  m a h t a v i a. Kiitos.

Lupasin että palaan tänään. Koska olen jälleen asioiden välissä [ruoat kaappiin, lapset pois suihkusta ja rasvaukseen, huomiset tavarat ja eväät, omat vaatteet], okei olen asioiden alla, tehdään tälläinen varsin kepeä rättipostaus ja pidetään sekin simppelinä.

Taustaa: kun lähdetään laivalle, puetaan tietty sinistä, valkoista ja punaista -myös tytölle! Hänen kaapistaan löytyy ehkäpä juuri yhden tai kahden asukokonaisuuden verran sitä punaista eli maksimissaan 5 vaattetta -juuri sopivasti. Pojalla kaapissa on aina ollut paljon punaista ja jopa enemmän kuin muita värejä. 



Superlatiiveja: Menomatkalla Padmélla oli Tommyn farkut, varsin meriaiheinen paita [niissä lipuissa lukee GANT, ihan tosi magee ], Ladybirdin, täydellinen väriä lukuunottamatta, ihana hupullinen neuletakki sekä viimevuotiset Bogin kangaskengät. Vyönä joku 90-luvun festareilta peräisin oleva feikkihuivi... onko niillä muuten muuta nimeä? Joku tosi tarkkasilmäinen löytää ehkä myös väylämerkit... J:llä Dpamin farkut, Tommyn t-paita (nyt Stockalla 16,90€), Gantin paitis ja ne Conversen tennarit.









Minulla on muutakin sanottavaa mutta asia kerrallaan, katsellaan maisemia sillä välin.






Palataan perillä!

8 kommenttia:

  1. Ompa letti taas kaunis. Ja hei onnea uudesta taidosta S:lle, kerroin just L:lle tänään et hän on just oppinut, meilläkin kovasti harjoiteltu :)

    VastaaPoista
  2. Moikka -Anni- ja kiitos :) Meinaatko ilman appareilla ajoa? Se oli vähän hassua tosiaan kun tyttö oli käynyt kerran pyöräilemssä tänä kesänä ja sitten päätti että apparit pois. M. ei meinannut ottaa ja sanoin että ota nyt kun on likalla motivaatio ja tahtotila kohdillaan. Apparit pois ja likka lähti ajelemaan... edelleen sitä kaatumista odotellessa :D Eihän se yhtä varmaa ole kuin potkiksella mutta onhan pyörä isompikin. Varmuus tulee varmasti ajan kanssa.

    VastaaPoista
  3. Hei, mä olen noita tuommoisia huiveja nimittänyt aina jenkkihuiveiksi. Tiedä sitten onko sekään mikään virallinen nimitys.
    Nyt kovin muodikas paisley-kuvio niissä usein oli/on.

    VastaaPoista
  4. Voi ihanaa, että muillakin on perinteitä! Meillä puettiin aina laivalle merimiesmekot. Olen samaa ajatellut omalle tyttärellenikin. :)
    Mietin tuota edellistä tekstiäsi, kaikilla on joskus niitä päiviä ja kausia, että ei jaksa ja tuntuu raskaalta ja miettii miksi oma lapsi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy vaikka kuinka olisi kasvattanut hyviin tapoihin. Niistä vain harvemmin tulee puhuttua tai varsinkaan julkisesti ´valitettua´. Ihanaa kesää koko konkkaronkalle! :)

    VastaaPoista
  5. Onpa kivat merimatkavaatteet. Ihan meidän näköisiä. :)

    Ja hienot kuvat taas. Pääsiskö sun kuvauskurssille joskus?

    Me mun mielestä kutsuttiin tota huivia bandana-huiviksi tms.

    VastaaPoista
  6. "Simppeli rättipostaus" :D Oikein kiva oli! Hyväntuuliseksi tulin, kiitos.

    VastaaPoista
  7. Ihanat vaatteet lapsilla, tosi raikkaat ja niin merelliset :)

    -Rose

    VastaaPoista
  8. Irkku81, totta tosiaan, tuonkin termin olen kuullut joskus.

    NorppaStiina, voi kiitos ja samoin sinnepäin ♥ Ja tosiaan niinhän se on, ei kai kukaan aina ole parhaimmillaan ja täydellisellä käytöksellä ...eihän :D

    Nina, kiitti -äiti on vähän neuroottinen ..tai ehkä vaan hassu =) tervetuloa kurssille, en kyllä tiedä mitä opettaisin... mutta otetaan kahvit ainakin ;)

    Miikkis, no sepä se ;) Tehtävä täytetty.

    Kiitos Rose ♥

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥