Päivän asu, ihan tosi.

Padmerine haastoi minut esittelemään päivän asun. Tuotannossa on hieman kestänyt kun tätä varten pitää kerätä erityistä rohkeutta sekä huumorintajua. Olen joskus tehnyt päivän asu -postauksia muutaman ja jotenkin kesäkaudella tunnenkin itseni hieman ”esittelykelpoisemmaksi”, blogeissa lienee kuvien tarkoitus on kuitenkin yleensä inspiroida. Fakta on että olen äärimmäisen kaukana kaikista vaatetrendeistä ja sellaisesta ”huolitellusta bisnesluukista” tai edes harkitusti huolettomasta urbaaniluukista. Tämä vielä korostuu talvikaudella, sillä käytän lähes yksinomaan farkkuja ja jotain yläosaa joka ei ikinä ole pikkutakki tai naisellinen pusero vaan neule tai neuletakki…joskus huppari. Jalassa on lähes poikkeuksetta nahkaiset Vagabondin tennarit ja takkina Peakin tai Canada Goosen untsikka (koska palelen aina) ja lämpimämmällä kelillä vihreä Scotch Maisonin parka. Omistan myös aivan ihanat villakangastakit joista toinen on Zarasta ja toinen Vansin mutta niitä käytän vielä harvemmin koska niissäkin palelen. Kaulassa on likimain aina huivi ja melkein koko tämä talvi on mennyt itsetehdyssä baktus-huivissa. Ostan itselleni todella harvoin uusia vaatteita ja jako on aika selkeä: takit, neuleet ja villatakit pitää olla klassisia sekä aikaa ja käyttöä kestäviä, T-paidat saa olla lähes mitä vain höpöhöpöä ja farkut pitää olla bootcut. Tyyli on siis lämmin mukava ja aina sama.

No mutta siis päivän asuun. Ehdin kuvat ottaa lauantai aamuna joka oli todella erityinen. Aamu oli muuten kuin mikä tahansa lauantai, harrastuksia ja asioita mutta kaikki farkut sattuivat olemaan pesussa ja koska olen lihonut noin kahdeksan kiloa, on vaatevarastoni varsin rajallinen tällä hetkellä. Harmaiden hiusten kanssa siinä mietittiin että mitä ihmettä puen päälle kunnes muistin että olen joskus ostanut parit tregginsit? kaappiin koska se tuntui silloin hyvältä ajatukselta. Minähän olen henkeen ja vereen bootcut-nainen ja en IKINÄ käytä legginssejä tai vastaavia. Kaivoin ennakkoluulottomasti farkkutregginssit (kai tämä on edes oikea termi?) esiin ja eikun kiemurtelemaan housuihin. Sitten juoksin kolmen kerroksen väliä etsimässä tarpeeksi pitkää ja leveää paitaa ja lopulta löysin silittämättömän (ei kai se haittaa kun on kiire ja tulee takki päälle) J. Crewn paitiksen… ja tässä ne nyt nököttää. Miehen kanssa molemmat katseltiin minua ihmeissään ja minulle jäi epäselväksi mitä mieltä kumpikaan meistä asusta on –Instagramissa se sen sijaan sai kannatusta, kiitos kaikille! Tähän tuli päälle juurikin se Maisonin parka ja ruskeat tennarit mutta huivi jäi poikkeuksellisesti kotiin koska kävimme vain parkkihallin kautta paikoissa.

Ja pisteet kaikille "Päivän asu"-kuvien ottajille, on aika vaativa laji! bella muuten kiteytti aika näppärästi: ”Äiti, ootko sä menossa lautailemaan?” Miten niin bella? ”Nokun sulla on kerrastohousut jalassa” =D En usko että slimmeistä tulee minun juttu mutta ehkä sillon tällöin voin sellaisetkin jalkaani sujauttaa. Mitä siniseen väriin tulee, niin se on tullut takaisin kaappiini  (siis muissa vaatteissa kuin farkuissa) 15 vuoden jälkeen. Sininen oli lempivärini kunnes parikymppisenä en enää kestänyt sitä sitä missään muodossa, mutta nyt se on hiipinyt pikkuhiljaa oman kaappini lisäksi myös bellan kaappiin. Muuten vaatteideni väripaletti koostuu lähinnä valkoisesta, harmaasta, mustasta ja kesällä myös keltaisesta sekä pinkistä.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE !

Vähänkö kävin siellä Kerässä!

Muistatteko kun hehkutin Jonna Hietalan kirjoittamaa neulekirjaa Kerällä? Jos ette niin muutama postaus alaspäin niin sieltä se löytyy villasukkien kera. Kirjan kirjoittaja on saanut muutakin aikaan, nimittäin lankakauppa Kerän, ymmärtääkseni Elinan kanssa. En muista millon luin netistä tästä uudesta Tamperelaisesta lankakaupasta mutta alusta asti niitä juttuja on luettu. Seuraaan myös Instagrammisssa niin Jonnaa kuin Kerääkin (virhe virhe virhe!) ja ne langat ja neuleet todellakin kutsuvat hankkimaan ja tekemään.

Muutama vuosi sitten Tampereen parhaimmat kaupat oli minusta lastenvaateliikkeet Nanouk ja Prince&Princess sekä Kekäleen lastenosasto. Kaikista teki järisyttävän hyviä löytöjä ja ne riittävät liki yksinomaan syyksi matkustaa pienelle minilomalle nääsvilleen. Sittemmin focus on muuttunut ja eikä kahta ensimmäistä ole itseasiassa enää olemassakaan. Kaupat on arvosteltu uusiksi ja

People's choice palkinto 2014 menee lankakauppa Kerälle!

Malabrigo Sock

Ensinnäkin siellä on todella mukavia ihmisiä jotka ovat kuin velhoja omalla alallaan. Kiitos Jonna asiantunevasta mutta ei lainkaan tuputtavasta palvelusta ja toivottavasti näemme pian uudestaan! Lisäksi kauppa on inspiroiva lankoja täynnä ja kävelymatkan päästä Ilves hotellista -tarvitseeko muuta?

Minä menin sinne *en ostamaan mitään* tai sitten ehkä vähän Palomaa tai Malabrigoa tai.... No se Malabrigon Worsted tuntuu nyt olevan maailman vaikeiten saatava lanka eli suunnitelmat kolmemetrisestä Malagrigo kaulaliinasta jäänevät toistaiseksi vielä suunnitelmiksi. Sen sijaan Paloma kasa oven vieressä oli kuin taitavasti suunniteltu ansa... ja minnähän lankesin. Samalla pakottauduin jälleen vähän pois mukavuusalueelta eli valkoisesta ja harmaasta ja kokeilen jotain vähän erilaista nyt, pastelleja. Sain myös Jonnalta lahjaksi (kiitoskiitoskiitos ♥) kerän Malabrigo Sock:ia, tästä tulee kuulema tuplana hyvä Cousteau ja minähän testaan. Jonna, kääk! Millä puikoilla? Onko 120s/3,5:et liian pienet?

Debbie Bliss Paloma

Samalla reissulla kävin toisesakin lankakaupassa ...miksi muuten Tampere on sellainen käsityöläisten mekka? Lankaidea ei jättänyt kylmäksi sekään ja sieltä kotiutin tuttua Artesano Superwashia, joka kuulema siirtyy pikkuhiljaa keriltä vyyhdeiksi. Ei se mitään, vyyhdeissä onkin aina vähän enemmän sellainen käsityöläisyyden tunne ja me nietoksen kansa kyllä tykätään pyöritellä villakeriä. Lankaideassa on todella paljon erilaisia lankoja ja myös hyvä KnitPro -valikoima ja koska allekirjoittanut neuloo nykyään Knit Pro:n irtipääpuikoilla niin toki Palomalle ostettiin puikot, koko 10, kunnon halot!

Artesano Superwash Merino

Tässä on nyt muutama pipo ja kaulahuivi eli ensi talvenakaan ei pitäisi kylmä tulla, vaikka tulisi ihan se talvikin. Jonossa on nyt niin paljon ihania neuletyöajatuksia että tässä hurahtaa hyvin kevät neulovanakissakotoilijana, suosittelen. Jonna muuten vinkkasi Kädentaitomessuista jotka ovat ensi viikonloppuna Wanhassa Satamassa Helsingissä, mukana myös lankakauppoja! Nyt pitää alkaa neulomaan varastoja pois että taas seuraavalla kerralla ei tarvitse Tampereelta lähteä pois tyhjin käsin...

Jk. Pakko kiittää kaikkia neulojia jotka tavalla tai toisella tuovat esiin neulomisen taitoa ja perinnettä. Vaikka itse olen vuosia neulonut, niin vasta viime vuosina on harrastus vienyt mennessän ja siitä voin kiittää mukavia neuleporukoita netissä, kaikkia uurastavia käsityöyrittäjiä jotka pyörittävät lankakauppoja sekä heitä jotka loihtivat mitä kauneimpia lankoja myyntiin. Jos inspiroiva neuleet ja langat eivät olisi muutaman napinpainalluksen takana ja auttavat neuvot toisaalla, olisi moni lanka jäänyt kokeilematta ja moni juttu uskaltamatta. Kiitos siis kaikille teille jotka tunnen ja myös teille joita en, ainakaan vielä!

Kierrätystä

Minähän olen sellainen kiintyjä. Rakastan tavaroita joilla on historia ja jotka ovat olleet minulla tai läheiselläni pitkään. Äitini muistaa aina kertoa eräästä posliinikiposta missä on särö että minä olen sen tehnyt pienenä, *kilk kilk* kun kansi kuulema kilahti nii kivasti vaassia vasten. Ja se särö ei haittaa koska siinä on muisto. No myönnettäköön että minua vähän aina nipistää kun vanhassa Aalto maljassa silmään käy särö, joka tuli kun lapset olivat tyynysotaa olkkarissa... mutta muisto sekin. Sanoma on siis selkeä, rakastan sitä kun tavaroilla on historiaa ja lähtökohtaisesti haluaisin myös sistuksessa käyttää sellaisia tavaroita, kaikki ei tarvitse eikä saakään olla uutta. Ja onhan meillä vaasseja lapsuuden kodista, Ateljee tuoli samasta paikasta, ukin vanha vatupassi, isovanhempien kaupan kolpakko, ja vaikka mitä muutakin -kaikilla rakkaimmilla esineilläni on ikää.

On myös kiva sijoitella vanhoja huonekaluja uuteen kotiin ja etsiä tavaroille uusia käyttökohteita. bellan työpöytä on aikoinaan ollut jo minun työpöytäni ja nepparihyllytaso kirjahyllynä minun huoneessa. Nyt ne ovat taas lasten käytössä mutta vähän eri muodossa. Siinä perunakolpakossa on muuten avaimet ja entinen TV-taso (Lauttasaaren kodistamme) kannettelee levyasoitinta ja kätkee sisälle hifit. Ja edelliseen kotiin piirtämäni ja teettämämme TV-taso onkin nyt pojan huoneessa ja kätkee sisäänsä kaiken. Kaikissa tavaroissa on elämisen jäljet ja se on ihan okei. Haluan myös ostaa tavaroita jotka kestävät aikaa samalla tavalla ja ovat joku päivä omien lastemme kodissa, samassa käytössä tai jossain uudessa. Sellainen kertakäyttöostaminen että huonekaluja vaihdetaan vuosittain tai jopa kausittain on minulle aivan käsittämätöntä, mutta olenkin ajaton kiintyjä :D Tekstiilit ovat eri juttu, tosin niissäkin olen aika tylsä lukuunottamtta uutta tyynyliina-harrastusta, nimimerkillä tilasin juuri neljä uutta olkkariin.

Ja tähän liittyy vähän tai ei sitten yhtään nietoksen uusin pallo joka on 100% kierrätysmateriaalista valmistettu. Materiaalit suoraan nietoksen selästä ja vähän hännästä, eli uusio käyttöä uudessa muodossa, täydellistä!  Pallo on nietoksen mielestä vähän jännempi kun edelliset pallo, ehkäpä johtuu tuoksusta.

Edellisen arvonnan suklaat nappasi Julianna joka hienosti bongasi bändivihjeiden lisäksi Shakespeare biisi-vihjeen! Kyseessä oli siis Dire Straits ja biisi Romeo and Juliet levyltä Money for nothing (1988). Laitapas meilillä yhteystietosi niin suklaat lähtevät matkaan..