10.1.2016

Melkein pakettimatkalle Floridaan


2013 Floridan reissun jälkeen sanoimme lapsille, että katsotaan jos muutaman vuoden päästään taas reissuun. Ensimmäinen Amerikan matka oli luonnollisesti mahtava elämys lapsille, kuten myös miehelleni ja olihan se ensimmäinen kunnon lomamatka ulkomaille meidän perheessä viiteen vuoteen. Ennen reissua suunniteltiin tekemistä vähän sieltä täältä ja reissun päällä improvisoitiin lisää. Mietin jo silloin, että seuraava reissu saisi kyllä suuntautua saman mantereen länsirannikolle ja tämä suunnitelma olikin jo muotoutumassa hyvää vauhtia tässä välissä. 2015 vuosi oli kuitenkin niin raskas ja täynnä tapahtumaa, että länsirannikon roadtrip-reissun suunnittelun rinnalla, matka aurinko-osavaltioon alkoi tuntua lähes pakettimatkalta. Takki oli niin tyhjä jo puolessa välisä vuotta, että antoisan loman suunnittelu uuteen ympäristöön tuntui ylivoimaiselta. Kysyin mieheltä mitä mieltä hän olisi, jos kuitenkin siirretään San Diegoon lentoa ja otetaan lennot Miamiin takaisin tuttuihin maisemiin.

Niinpä lokakuussa yön pimeydessä ostimme lentoliput neljälle välille HEL-MIA. Välilasku tutusti Heathrow:n kentällä Englannissa ja milläs muulla kun BA ja VA –combolla. Koska bella etuoikeutetusti sai viimeksi viettää synttäreitään Disney Worldissä ja viettää synttäreitä nytkin jossain lähimailla, päätimme toteuttaa Jiin toiveen hieman pidemmästä lomasta. Vaikka olin pyöritellyt päiviä jo ennen luppujen ostoa, niin vasta lippujen ostamisen jälkeen jysähti kalloon, että lapsillahan on koulua ja olen juuri ostanut lentoliput joissa lähtö- ja paluulennon välissä on kolme viikkoa. Suhtaudun lasten koulunkäyntiin aika vakavasti, enkä hyväksy poissaoloja itsekään, joten otin aika stressit pitkästä poissaolosta. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että voiko rehtori kerta kaikkiaan kieltää lapsilta koko poissaolon. Kun kävi ilmi että Suomessa on oppivelvollisuus eikä koulupakko, rauhoituin hieman. Kun vielä tajusin että onhan lapsia kokonaan kotiopetuksessakin ja tuossa vaiheessa lukuvuosi alkaa muutenkin olla voiton puolella, tasaantui verenpaine melkein normaaliin.

Pakkaa sekoitti mukavasti vielä Jiin rippikoulu. Pelastuksen tarjosi talviripari joka onnen kantamoisella oli Jiillekin mieluisin vaihtoehto. Jännityksellä odotimme, pääseekö poika ykkösvalintaan ja hihkuin hiljaa mielessäni kun näin kävi. Vasta jouluna "kerroimme" lapsille reissusta niin, että he molemmat saivat paketit jossa oli neulomani sukat, Schleich elukat ja Idoform Matka-tabletit.

Tarkempien matkasuunnitelmien tekeminen oli pakko aloittaa vuodenvaihteen aikoihin sillä vapaapäiviä eikä -hetkiä ennen reissua juuri ole. Tällä hetkellä on ajateltu, että ensin ollaan Ft. Lauderdalessa noin viikko ja siitä sitten Orlandoon muutamaksi päiväksi. Orlandosta Tampan kautta Sarasotaan ja reilu viikko siellä. Arvon vielä, ollaanko viimeiset yöt Naplesissa vai Miamissa, sillä paluulento lähtee niin myöhään, että vaihtoehtoja on. Suunnitelmia tehdessä ollaan hylätty jo mm. Bahaman-risteily ja Keys:it juurikin rennomman aikataulun takia. Viimeksi kilsoja vuokra-Tahoeen tuli yli 3000 km ja epäilen että samalla tahdilla mennään nytkin. Eli, raamit reissulle on aika valmiina mutta voinette arvata, että linjat hehkuvina olen googlannut lisätekemistä ja näkemistä. Vuokra-auto otettiin jälleen Sixtiltä mutta kaikki hotellit on vielä varaamatta. Passit on kunnossa mutta Estat anomatta. Matkavakuutuksia on ¾ hanskassa ja kissojen hoito hoidossa.  Täytyy sanoa, että taannoinen talon hälyttimien päivitys antaa aivan uudenlaista mielenrauhaa matkojen ajaksi, vaikka näin pitkällä matkalla meillä asuukin kissanhoitaja paikan päällä.

Kerro ihmeessä, jos tulee jotain tekemistä tai näkemistä Floridassa mieleen niin laitetan ylös. Nyt pikkuhiljaa pitäisi löytää joku mukava mutta edukas hotelli Ft. Lauderdalesta, jotta saadaan Esta-anomuksiin ensimmäinen osoite...

 

7.1.2016

Nähdään @ Nella&Nuttu !


Hyvää vuotta 2016 ja onpas säitä pidellyt. En edes kehtaa valittaa pakkasesta kun tuntuu, että vesisadetta ja pimeyttä on kestänyt ikuisuuden. Mikäs tässä töissä käydessä niin kauan kun auto käynnistyy ja vuoden ensimmäiset illat kotona ovat menneet mukavasti takkatulen loimussa. Vuosi 2015 koki todellisen pannukakun, kun superkiireisen vuoden aika lopussa suorastaan pysähtyi, sillä sain lentsun joka lopetti kaiken puuhastelun täysin. Ääni lähti pari viikkoa ennen vuoden loppua ja seuraavan kerran pihinän lisäksi kuului jotain uuden vuoden aattona. Joulu olikin mukavan rauhallinen mutta valitettavasti niin töissä kun kotonakin, jäi monta tärkeää asiaa tekemättä.

Viime vuosi tuntuu hieman samanlaiselta sumulta kuin esimerkiksi lasten ensimmäinen vuosi. Tiedän että menoa ja meininkiä on ollut mutta yksittäiset tapahtumat ovat sumun peitossa. Harrastuskuvioiden muuttuminen ja miehen lisääntynyt työmatkatahti on tietenkin asettanut aivan uusia paineita arjelle. Omana lisänä on varmasti ollut sää, joka on mielestäni ollut koko viime vuoden todella huono. Pimeää ja sadetta on ollut vallan riittävästi ja ne perisuomalaiset kunnon vuodenajat ovat mielestäni puuttuneet jo muutaman vuoden ajan, ihan kun eläisimme jatkuvaa välikautta. Vaikka tahtotila elämänmuutokselle olisi, ei kerta kaikkiaan jaksa. Ne muutamat arjen tunnit jotka on kotona, on käytettävä kodinhoitoon sekä lasten ruokahuoltoon ja funktionaaliset sapuskat, liikunnasta puhumattakaan, jää väliin. Harmittaa vietävästi.

En todellakaan lupaile vuodelle 2016 mitään muutoksia sillä pessim… realisti ei pety. Olen varma, että mies matkustaa tänä vuonna ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja lasten harrastusmäärät tuskin tulevat tästä muuttumaan. Aikataulu on niin huippuunsa viritetty kuin saattaa, sen takaa niin mm. Porvoon Taitoluistelijat. Kiireisestä huolimatta viime vuoteen mahtuu paljon mukavaakin; sain neulottua läheisille joululahjat itse ja se kyllä lämmittää mieltä. Pyrin samaan myös tänä vuonna ja kerrasta oppineena tiedän, että joululahjaprojekti pitää aloittaa viimeistään kesällä. bella pääsi ensimmäisiin luistelukisoihin ja laihasta mitalisaaliista huolimatta kisoissa oli super kivaa. Jiin voittaman kylpyläloma päästi meidän Rukan lumisille rinteille siinä vaiheessa kun täällä etelässä vielä värjöteltiin pilkkopimeässä vesisateessa. Valitettavasti kuvausharrastus on loppunut lähes täysin ja syytän siitä juurikin pimeitä iltoja ja ajan puutetta, koska ollaan tehty niin paljon muuta. Tänä vuonna kuitenkin kuvia tulee ihan varmasti, jos ei mistään muualta niin reissusta.

Lähdemme jälleen huhtikuussa Floridaan kolmeksi viikoksi ja jos siellä ei ehdi kameraan tarttua niin ei missään. Reissulle on suunniteltu sopivasti tekemistä mutta pidän huolen että matkalla tulee olemaan niin paljon luppoaikaa, että tulee tylsää. Sen verran olemme ehtineet, että lentoliput on ostettu ja välipäivinä saatiin tehtyä autovaraus. Kaupungit on suunnilleen päätetty ja osa aktiviteeteistakin alkaa olemaan selvillä. Paljon on vielä tekemättä selvitystyötä ja hotellivaraukset ja Estat ja mitä näitä nyt on. Lomalla en halua etsiä, miettiä enkä säätää, ainoastaan relata. Ihan vielä en ehdi suunnitella matkaa sen enempää, sillä ensin hieman putsataan nurkkia.

Ennen lomaa aion tehdä suursiivouksen jonka olen tavallaan jo aloittanut syksyllä. Vein vuosien jahkailujen jälkeen myyntiin Porvoon Löytöpisteeseen kaikkea mahdollista kirpparisälää. Pöytää pidin kaksi viikkoa ja kadonnut tavaramäärä lämmitti vähintään yhtä paljon, kun keikasta kertynyt matkakassa. Tuon jälkeen varasin pöydän Nella&Nuttuun. Olen myynyt osan bellan vaatteista jo viime kesänä kotona ja loput (ainakin osa) on lauantaista eteenpäin tuolla tutulla espoolaiskirpparilla. Luulin jo että joudun perumaan koko homman sairastumisen takia mutta sain onneksi tänään hinnoiteltua kasan myytäviä.  Myytäväksi tulee laidasta laitaan kaikkien kausien vaatteita sekä kenkiä. Ihan toppatopat jätän syksyksi ja tässä välissä on vielä tarkoitus myydä bellan tämän hetkinen vaatekaappi lähes tyhjäksi koosta 10/140, mutta niitä kesävaatteita katotaan sitten vasta reissun jälkeen.

Eli lauantaiaamuna on Nella ja Nutussa vaikka mitä, koossa 116-140 cm ja kenkiä taisi olla koot 33-35.

Palaillaan!

18.12.2015

15 minuuttia huippumallina



Minulla on ikävä valokuvausta.
Sitä että ajan kanssa voi ottaa kuvia, selata ja valita parhaat.
Sitä että selkärangasta löytyy oikeat säädät ja tilanteista saa vangittua sen oleellisimman.
Nyt on vain kuvattu kuvaamisen takia, läpi pleksien
ja läpihuutaen.

Ennen Rukan reussua,
bellan joukkueella oli joukkuekuvaus.
Ihan huippumallifiilis tuli.
Koko tällinki päälle, muutama kuva ja kotiin,
Vähän meitä nauratti.




IHANAA JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE !