Uusi vanha uudempi keittiö

Siinä nurkassa, ikkunoiden edessä, on paikka missä voi istua ja kertoa päivästä. Vaikka pöydillä ei saa istua (kts. alin kuva) niin tässä kohtaa saa. Siinä nurkassa oli hetken mikro, joka oli muuttanut siihen hyllyltä oudon eri-pari-kaappi-rivistön vierestä. Hyllyltä, jonka ruuvasin pois miehen ollessa matkoilla. Ennen hylllyä ruuvasin irti oudon kaapin liesituulettimen oikealta puolellta ja koska kaapin mukana lähti osa seinää, laitoin siihen taulun. Taulu on muuttanut meille äidiltäni ja taulun vieressä on lähes samanlainen maisema, samassa muodossa, kun katsoo ruokatilan ikkunasta ulos. Miehen tullessa matkoilta, hän vaihtoi liesituulettimen vasemmalla puolella olevan kaapin ja toisen seinän keskimmäisen kaapin paikkaa keskenään. Samalla poistettiin pari pientä yläkaappia. Sitten maalattiin kaakelit.

Ennen

Sellaista pientä säätöä vielä jäljellä. Mikrolle pitää vetää sähkö ruokatilan puolelta., veitsiteline pitää laittaa seinään (oh noes, kestän veitsitelineetkin nykysin), johdot pitää kikkailla hieman näkymättömämmäksi ja ei haittaa yhtään jos mies keksii miten liesituulettimen valon saa vähemmän keltaiseksi. Kaappien alla olevat valot vaihtunevät jossain vaiheessa. Pikkujuttuja jotka ei enää tunnu missään kun yleisilme on muuttunut mielestäni valtavasti kaakeleiden värin vaihdon myötä. Kyllä tässä nyt elelee kunnes on järkevää tehdä keittiöremppa.

Nyt olen ollut aikalailla erilaisessa keittiössä kuin edellinen keittiömme oli ja näin sitä huomaa miten erilailla me asioita katsellaan; se että itse ehdottomasti integroisin mikron kalusteisiin ja asentaisin sähköpistokkeet tasoihin tai kaapistoihin uputettavaksi, ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Nyt kokemuksesta voin sanoa, että korkeakiiltovalkoiset kaapit pysyvät paljon siistimmän näköisinä ja ovat helpommat puhdistaa kun tälläiset tummat. Vetimiä en ottaisi vieläkään ja ylöspäin nostettavia ovia joutuisin vielä pohtimaan.  Ehdottomasti edelleen olen sitä mieltä että keittiössä kivitaso hakkaa puutason mennen tullen, niin ulkonäöllisesti kuin käytännöllisyydessäkin ja välitilassa peili on edelleen oma valintani. Alasokkeleihin upottaisin laatikot kuten tein 7 vuotta sitten vaikka lisätilaa ei tarvitsisikaan; tilaa ei ole ikinä liikaa ja kaappien alustaa ei ole kovin kiva imuroida ja sieltä on pirun hankala puhdistaa kissan karvaoksennukset. Nyt olen todennut että apteekkarin kaappi on edelleen suuri ihastukseni, korkeat pystykaapit ovat oikein hyvät ja pyörivä kattilakaappi on tosi toimiva. Vinokulmat kulmat taas ei ole se minun juttu ja kuvassa näkyvä liesi/tuuletin kokonaisuus ei tule yhtään mieleisemmäksi vaikka aika kuluu. Keittiön lattiaksi en ottaisi isolla saumalla olevaa pinnastaan hieman epätataista klinkkeriä, vaan puskusaumaan asennetun kiilloitetun laatan, kuten edellisessä kodissamme. Kokonaisuutena on ollut kuitenkin erittäin hyödyllistä joutua pois tutusta ja mukavuusalueeltaan. Tulee vähän syvyyttä mielipiteisiin sekä pohdintoihin ja kokemus tulee olemaan iso apu kun joskus keittiöremppaa teemme. (Linkki edelliseen keittiöömme)

Kevätpäivitys

Nyt maalataan sitä toistakin seinää, eihän sitä voinut enää jättää ennalleen kun huomasi miiten paljon parempi se voisi olla! Puutarhakärpäsen puraisemana olen hakenut säkeittäin rodomultaa, lannoitetta sekä Sininatan siemeniä. Olen myös yrittänyt etsiä kirjallisuutta Alppiruusuista ja Atsaleoista mutta pitänee tehdä reissu keskustan Akateemiseen paremman valikoiman toivossa. Huomenna kahvitellaan ystävien kanssa tällä viikolla olleita synttäreitäni ja miehelle on annettu ohjeeksi peittää Rodot ja purkaa grillikatos. Pari viikkoa aikaa valmistautua kirpputoriin, sillä vien taas Nella ja Nuttuun ison määrän bellan pieniä vaattteita. Muutamille kysyjille tiedoksi että niitä on  p a l j o n  ja on todella epätodennäköistä että ehdin niitä kuvaamaan yksittäisiä ostoksia varten, ellei sitten ole ihan jotain tiettyä. Meidän vierashuoneen kaksi nurkkaa on nimittäin täynnä pieniä vaatteita sekä kenkiä ja niistä on päästä eroon ennen kesää koska aloitamme toisen vierahuoneen rempan ja meillä ei vieläkään ole varastoa. Aikaa tuntuu olevan taas liian vähän kaikkeen, sillä päälle puskee tytön synttärit alle kuukauden päästä ja sitten alkaakin pikkuhiljaa kesän juhlakausi Yo-juhlineen ja synttäreineen. Olisi paljon kätevämpää jos viikonloput sisältäisivät kolme päivää! Keittiö on aikataulutettu valmistuvaksi sunnuntaina. Oliivipuukin on tainnut kuolla, ajattelin että vaihtaisin sen toiseen multaan, jos sieltä jostain joku hengenpihinä vielä löytyisi. Tätä just tarkoitin, minulla ei elä kasvit edes puolta vuotta.

PS. Kahdet uudet *joka tytön unelma* Sketchersin tennarit vilkkuvilla valoilla löytyy koossa 33,5 (korkeavartiset sekä matalavartiset). En vie niitä kirpparille vaan myyn suoraan, sillä kengät maksavat uutena noin 50-70 euroa, kyselyt sähköpostilla.

 

Pientä pintaremonttia keittiössä

Meidän keittiö on ihan ok. Siis siihen nähden että se voisi olla todella paljon kamalampi ja sillon olisimme todellisessa pattitilanteessa. Keittiö on sen ikäinen ettei sitä ole vielä järkeä remontoida mutta noin 5-10 vuoden päästä voisi sellaista jo ajatella. Meidän vanhaan kotiin jäi minun suunnittelemani todella laadukas HTH:n keittiö; kaihoten muistelen valkoisia vetimettömiä korkeakiiltoisia kaapinovia, hidastimia, mustaa kiveä sekä välitilan peiliä. Lattian musta kivilaatta oli täydellinen. Nyt meillä on harmaat ovet, vetimillä joihin jää vaatteista kiinni, puiset tasot ja välitilassa ehkä jotain puristelaattaa jossa yhdessä laatassa on ikäänkuin monta laattaa samassa. Laatan väri on harmaansininen ja sauma-aine... onkohan tuo joku punatiilen värinen suunnilleen. Kuten todettu, ei ihan omaan silmään nappi mutta ei ihan mahdotonkaan. Kun ostimme asunnon, sanoin että kaappien paikkoja vaihdellaan ja välitilalle on tehtävä jotain. Ja nyt on tehty.

Amatöörimäisesti unohdin ottaa ennen kuvat mutta luulenpa että teemme saman tempun keittiön toiselle puolelle ja pääsen vielä korjaamaan asian. Nyt siis maalasimme sen puolen keittiöstä, jossa harvemmin laitetaan ruokaa, ellei sitten leivota. Ensin pesin laatat ja sitten sudimme päälle kerroksen Otexia. Tartuntapohjamaali on todella riittoisaa ja tuollaisesta pienestä purkista riittää useampaankin välitilaan, riippuen toki keittiön koosta (snadi purkki maksaa noin kympin). Meillä välitilaa nyt kertyi reilu 3,5 metriä ja purkista ei tainnut mennä puoliakaan.

Maalarinteippiä meni sitäkin enemmän ja revimme ensimmäiset teippaukset pois Otexin levitttämisen jälkeen ja jätimme seinän kuivumaan yöksi. Seuraavana päivänä uudet teipit ja mies telasi ensimmäisen kerroksen maalia pintaan. Mikäli kaakelit haluaa kaakelin näkösiksi, kannattaa pintaan laittaa kaakeleiden maalaukseen tarkoitettua maalia. Me halusimme välitilan muistuttavan seinään ja siksi maalasimme sen samalla seinämaalilla millä loppuasunto on maalattu ja maali levitettiin telalla. Laattasaumat jäävät tietysti näkyviin mutta se ei tässä kohtaa haittaa. Seuraavana päivänä päälle levitettiin vielä yksi kerros maalia ja se näyttää riittävän ja nyt puuttuu enää silikonit pöytätason ja seinän välistä.

Toinen puoli meidän täytyy pestä jollain todella stydillä aineella koska sillä puolella on liesi ja liesituuletin. Uskon että tämän onnistumisen innoittamana projekti saadaan alulle hiema nopeammin kun tämä ensimmäinen vaihe, jonka itseasiassa alotin miehen ollessa matkoilla jotta alkaa tapahtumaan. Kaappien siirron yhteydessä muuten huomasin että voisi taas karsia, vaikka muuton yhteydessä jo karsittiinkin. Tuntuu että on liikaa mm. mukeja ja laseja joita ei ikinä käytetä. Toisaalta, olen aika höveli ajattelemaan että lasten on kiva juoda siitä ja tästä.. vaikka monien mukien ja purkkien säilyttäminen on todella hankalaa, hyvänä esimerkkinä 25 senttiä korkeat Ice Age ja Saapasjalkakisa mukit ;) Mitenhän nämä on ikinä mahtuneet puolitoista kertaa pienempään keittiöön...