Käärme puutarhassa.

Näin viime kesänä meidän kadulla valtavan, korostan valtavan, kärmeen. Se sujahti aika vauhdilla naapurin pihalle ja vaikka yritettiin kuikuilla, niin ei löydetty sitä enää. Mies tietenkin etsi sitä lapio olalla koska oletimme että se on kyy. Ei se ihan täsmännyt kyyn tunnusmerkkeihin mutta ajattelin että joku vähän poikkeava yksilö varmasti, sillä mikä muukaan käärme se voisi olla?

No hei haloo kaupunkilainen, olisko vaikka Rantakäärme? Niin juu, mutta ei kai nyt sellaista täällä metsäisellä kukkulalla. On tästä nyt rantaan kuitenkin joitain satoja metrejä. Paitsi että viime viikolla bella alkoi kiljumaan kuin palosireeni käärmettä ja minä huutamaan vieressä että missä missä ja tunsin jo kyyn hampaat jalassani. No se ”käärme” oli kuulemma sujahtanut meidän lampeen, meidän jalkojen vierestä ja oli nyt siellä sukelluksessa. Voi laps´hyvä, ei ne käärmeet sukella, vaikka osaavatkin uida. No hyvä lapsi oli täysin vakuuttunut että se oli käärme ja laittoi sellaista tuntomerkkiä tulemaan että mamman oli pakko kaivaa googlen kuvahausta parit käärmekset esille. Se oli JUST TOMMONEN ÄITI! –ja osoittaa rantakäärmeen kuvaa. Rantakäärmeen, joka voi muuten olla jopa puoli tuntia sukelluksissa piilossa. Jahas. Tyhjennetään lampi.

Ja sitten seuraavana päivänä soi puhelin, mies soittaa terassilta. Niin, soittaa mulle siitä terassilta olohuoneeseen ”Tuu tänne, huutomerkki kuiskaten” Tajusin jo siinä vaiheessa napata kameran ja kas kas, joku muukin arvostaa kasvattamiani Sininatoja. Siinähän pötköttää ehta rantakäärme, sittemmin tunnettu nimellä Noukki.

Olin tietenkin ihan innoissani, en siksi että pitäisin käärmeistä –no hyi! Vaan siitä että että meillä on oma Rantakäärme, onhan se aika coolia. Mies olisi laittanut hengiltä mutta onneksi toppuuttelin, nämä on rauhoitettuja ja se on kuulkaas 252 €/käärme jos meinaat vöiksi laittaa. Sittemmin alettiin kuikuilemaan joka päivä Noukkia ja jo seuraavana päivänä yllätti pienempi käärmes, saman merkkinen ja siitä tuli Pätkis. Ne kai asuu meidän terassin alla, tää on NIIN siistiä! En edelleenkään pidä käärmeistä mutta ei pelkoa että osuisi iholle asti, sen verran liukkaasti pötkivät karkuun. Mietin jo seuraavia juhlia ”Tässä on nämä Cunningham’s White rodot jotka on jo kukkineet, tässä nyt parhaassa kukassa Puistoalppiruusu ja katsokaapa kun siinä vieressä on päiväaktiivinen Rantakäärme Noukki lepäilemassä kivikolla ja Pätkis näyttääkin juuri sukeltelevan tuossa lammen pohjan tuntumassa”. Eipä.

Ennen Noukkia ja Pätkistä olin pitänyt silmällä erästä sisiliskoa. Niitäkään en ole nähnyt kuin viimeksi lapsena joten Laventelien alla asuva Elvis on kiva lisä meidän takapihalla. Elvis on muuten nimetty Sonny Crocketin lemmikkialligaattorin mukaan, jos ei heti soittanut kelloja. Instagrammissa jo kysyttiin että onko Elvis jotenkin iso ja kun en tiennyt paremmin niin arvelin ihan standardikokoiseksi sisiliskoksi. Nyt hiljattain näin pari pienempää sisiliskoa lähistöllä joten Elvis taitaa olla aika menevä mies ja ehkä myös hieman isokokoinen. Toissapäivänä näin maailman pienimmän ja söpöimman sisiliskon, sellaisen kynnen pään kokoisen, awwwwww.