9.3.2014

Harrastuksena lasten harrastukset?

Minulta on sillon tällöin kyselty lasten harrastuksista ja tottahan se on, ne tuntuvat puhuttavan paljon. Aloin kirjoittaa tätä postausta varmaan jo kuusi kuukautta sitten ja se onkin elänyt tässä matkan varrella. Itse tykkään lukea muiden kokemuksia harrastuksista, saa vähän vinkkejä omillekin lapsille. Olisin mielelläni lukenut jostain Porvoon seudun harrastusmahdollisuukista muuton tienoilla mutta luen toki vielläkin jos joku osaa vinkata! Seuraavassa kerrontaa meidän lasten ohjatuista harrastuksista ennen ja jälkeen paikkakunnan vaihdon.

Kaikkihan eivät harrasta ja monet eivät edes halua harrastaa. Itse kuulun siihen ryhmään, joka on itse nuorempana harrastanut useampaakin urheilulajia ja olettaa myös omien lastensa harrastavan säännöllisesti ohjatussa harrastuksessa. Paljon puhetta on tällaisten harrastusten puolesta sekä vastaan ja vähintään yhtä monta mielipidettä on myös sopivasta harrastuksen aloitus iästä sekä viikoittaisista harrastuskertojen määristä. Itse koen, että nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, ette sen suurempia linjavetoja ei kannata vetää, edes omien kokemusten pohjalta. Meilläkin asuu kaksi lasta jotka ovat aivan erilaisia asian suhteen.

Minä näen harrastusten hyvänä puolena muun muassa sen että lapselle tulee ”oma sosiaalinen ympyrä”, hän oppii sitoutuneisuutta sekä toimimaan muiden aikuisten ohjauksessa. Näitäkin taitoja oppii varmasti ilman harrastusta mutta jos niitä voi harjoittaa samalla kun tekee jostain mitä tykkää, niin sen parempi. Harrastavan lapsen vanhempana koen vastuuta tietenkin harrastusmahdollisuuden jatkuvuudesta, mutta myös sitä että jos lapselle tule hetkiä että hän haluaa harrastuksen lopettaa, tuen häntä jatkamaan harrastusta kunnes lopettamispäätös on kypsä, eikä hetken mieliteko. Meidän lapset ovat itse saaneet valita harrastukset sekä sen miten intensiivisesti haluavat niitä harjoittaa. Tärkeintä on että harrastus tuo lapselle harrastamisen iloa.

Meidän harrastuspaletti heitti ihan kuperkeikkaa muuton myötä. Aiemmin kun asuimme Tapiolassa, olivat harrastukset kävelymatkan päässä -Tapiola on helppo paikka harrastaa. Jii aloitti tenniksen 6-vuotiaana Tennispuistossa ja hieman vanhempana kävi itse kävelymatkan päässä kerran viikossa pelaamassa. bellankin harrastukset löytyivät ihan nurkilta, hän aloitti uinnin sekä voimistelun kolmen-neljän vuoden iässä. Jii kävi nuorempana mm. koriskerhossa sekä MLL:n kuviskerhossa (Lauttasaari/Leppävaara) ja bella taaperojumpassa ja DCA:n tanssitunneilla. Jiin lätkäharrastus loppui ensimmäisen joukkuekauden jälkeen (ennen joukkuetta pelataan kiekkokoulussa) koska touhu meni liian tosikkomaiseksi Jiin makuun. Poika olisi halunnut vain harrastaa eikä treenata uraa varten. Harrastelätkään Espoossa ei ollut mahdollisuutta joten poika kävi vapaa-aikana itse pelailemassa kavereiden tai isin kanssa. bella haluisi päästä tennikseen mutta mielestäni kaksi harrastusta riitti tässä vaiheessa.


Kun muutimme Söderkullaan viime syksynä, halusi Jii pitää välivuoden tenniksestä. Arvelin että on aika paljon muutosta ja tutustumista muutenkin, että antaa pojan pitää, eiköhän se into taas sieltä löydy kun ollaan kotiuduttu. Bella sen sijaan halusi harrastaa K A I K K E A: voimistelua, uintia, tennistä, luistelua, pianonsoittoa, sählyä -ihan mitä vaan ja mielellään koko aika ja joka päivä. Rauhallisesta palapelien tekijästä oli kuoriutunut aktiiviharrastaja.

Muuton jälkeen syksyllä 2013 bella jatkoi voimistelua Espoossa ja saimme tämän hyvin sopimaan kalenteriin sillä tyttö on pronssiryhmässä ja harrastaa harrastuksenomaisesti kerran viikossa. Hän halusi myös jatkaa uintia ja suorittaa kaikki Vesirallimerkit ja uintiakin päätettiin jatkaa tutussa paikassa Tapiolassa. Meiltä ajaa Tapiolaan noin 30 minuuttia eli tämä onnistuu ihan hyvin, samalla voidaan moikata mammua ja hoitaa muita asioita. bella halusi myös aloittaa luistelun ja koska viikonloppuaamu on aikatauluun passeli aika, aloitti tyttö Porvoon Taitoluistelijoiden tenavaryhmässä. Tämän ilmoituksen bongasin aivan sattumalta paikallislehdestä. Syksy meni aika kivasti, pari kertaa viikossa ajettiin Tapiolaan harrastamaan ja mukavasti lähti lauantaikin käyntiin jäähallilla Porvoossa. Kun mies oli matkoilla, oli minulla tietty hieman aikataulua viilettää töiden jälkeen Södiksen kautta uimahallille mutta kertaakaan ei myöhästytty! Bella ehti nukkumaan siinä matkalla päikkärit joten uinnissakin oli vireystaso aivan eri kun puoli vuotta aikaisemmin kun uimakoulu oli vieressä mutta alkoi illalla viittä yli kahdeksan (järjetön aika pienten uimahrrastukselle IMHO).

Nyt keväällä hieman tahti muuttui. Jii päätti kerätä itsensä ja aloittaa tenniksen uudestaan ja onneksemme löysimme aivan mahtavan opettajan Porvoosta. Bellan harrastukset pysyivät ennallaan mutta pitkän väsytystaistelun jälkeen tyttö sai tahtonsa läpi ja pelaa nyt, saman opettajan johdolla kuin veljensä, kerran viikossa tennistä. Lopputulos on 5 harrastuskertaa viikossa ja kahdessa eri kaupungissa. Aikataulua helpottaa se että vain kaksi harrastuksista on viikolla, joten vaikka mies olisi poissa, en ole ihan helisemässä joka päivä kuskauksien kanssa. Tottakai joudumme nyt ja jatkossa viemään molemmat lapset harrastuksiin kun ne paikat ei enää kävelymatkan päässä ole, mutta väimatkat ovat mielestäni kohtuulliset. Koulun alkaminen näyttää, pitääkö bellan harrastuksia vähentää meidän vanhempien toimesta. Tiedän että tyttö ei todennäköisesti halua luopua yhdestäkään mutta tässä kohtaa on meidän tehtävä vanhempina arvioida jaksamista sekä prioriteetteja, silläkin kustannuksella että saan tittelin ”tyhmä äiti”.

 
Harrastusten kustannuksista on myös usein keskustelua ja ilmeisesti jopa pääkaupunkiseudulla on isoa hajontaa euroissa. Taannoin uimakoulussa mietin että tämä kyllä tulee edukkaaksi kun tyttö ui jo toista vuotta samalla uimapuvulla ja laseilla eli käytännössä harrastuksen ainoa kustannus on itse kurssi ja matkat. Uinti maksaa Cetuksen vesiralleissa 180 - 210 euroa kaudessa.

Voimistelun varustelu on myös harrastajatasolla hyvinkin kepeää lompakolle. Periaatteessa alkeisryhmissä riittää liikuntaan sopiva vaatetus ja halutessaan voi ostaa voimistelupuvun ja pöksyt. Puku maksaa halvimmillaan noin 30 euroa esimerkiksi Gymnasticassa ja pöksyt hieman vähemmän. Nämä kasvusta riippuen mahtuvat noin vuoden. Voimistelupuvut maksavat huomattavasti enemmän kilpatasolla ja silloin niiden hankkimista myös edellytetään. Tällä hetkellä bellan toiveena on saada kuviollinen puku joiden hinnat kieppuvat siinä 60 euron paikkeilla. Ainoa toinen pakollinen kustannus telinevoimistelun harrastetasolla on itse kurssi, jonka lukukausimaksu pyörii siinä 160-200 euron välissä, sisältäen jäsenmaksun (EsTT).

Luisteluunkin riittää kotoota löytyvien varusteiden lisäksi luistimet, jos sellaisia ei vielä kaapista löydy. Harrastetasolla käy kaunoluistimet ja mikäli haluaa hankkia taitoluistimet, löytyy niitä (kuulemma) helpohkosti käytettynä. Bellan kaunarit on perus CCM:t hinnaltaan noin 60 euroa. Vastaavia saa halvemmalla sekä kalliimmalla ja me ostimme CCM:t leveän lestin takia. Bella luistelee tällä hetkellä Reiman tregginsseissä (Jotka on ihan super tätä tarkoitusta varten) ja fleecehupparissa, lisäksi päässä on kypärä edellisvuosilta. Taitoluistelussahan ei kypärää vaadita ja sen käyttö yleensä kai jääkin pois jossain vaiheessa. Luistelu maksaa muistaakseni noin 160 euroa/kausi, sisältäen jäsenmaksun (Porvoon Taitoluistelijat).

Tennis taitaa tästä paletista olla kallein harrastus jo itse lukukausimaksultaan. Nyt täytyy tunnustaa etten ole edes kysynyt tämänhetkistä hintaa seuralta, mutta katsoin edellisen seuran hinnastosta että Minitennis (alle 8v.) maksaa noin 380-460 euroa per lukukausi ja junioreilla (yli 8 v.) hinta vaihtelee 540-660 euron välillä (Tennisvalmennus Mark Östman). Iso hintaero lukukausien välillä selittyy kertojen määrän vaihtelusta. Kurssimaksun lisäksi pakollisia hankintoja on maila sekä kengät. Mailojen hinnat alkavat 40 eurosta jolla saa perusmailan minitennispelaajalle ja junior tason perusmaila maksaa noin 180 eurosta ylöspäin. Maila pitää välillä huoltaa, mikäli isommalle mailalle ei ole tarvetta useampaan vuoteen ja huollon hinta on muutamia kymppejä. Tenniskengät maksavat alessa noin 30 euroa mutta ilman alea ehkäpä kuutisenkymppiä ja kenkiä on välillä aika vaikea löytää junnuille. Asuksi käy shortsit/kollarit ja T-paita. Junnuillekin on tarjolla myös varsinaisia tennisvaatteitakin mutta Suomessa valitettavan huonosti.


Harrastus vs. kilpa = Ikuisuuskysymys. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan mutta lyhyestä virsi kaunis. Mielestäni on hyvä että monissa lajeissa halutessa alkaa kilpatreenaus jo nuorena. Jokaisen vanhemman arvioitavaksi jää, onko kilpailu se oikea valinta lapselle ja osana seurankin tehtävää on arvioida onko lapsella ylipäätään edellytyksiä kilpailla menestyksekkäästi. Tahto kilpailla pitäisi tietenkin aina lähteä lapsesta ja kokemukseni mukaan se voi lähteä jo hyvinkin nuoresta lapsesta. Uskon että edelleen on myös vanhempia jotka tekevät nämä päätökset lasten puolesta ja elävät harrastuksissa enemmän mukana kuin jopa ne lapset… eihän sen niin pitäisi mennä mutta minkäs teet. Valitettavan monissa joukkuelajeissa on menty siihen että lajia on hyvin vaikea harrastaa jos ei halua kilpailla. Jyvät poimitaan akanoista jo varhain ja treenitahti kiristyy niin paljon, ettei monella perheellä riitä resurssit pelkkään harrastamiseen, kilpamenestykseen pyrkivässä seurassa. Puhuttamataan niistä lapsista jotka aivät halua treenata samalla intensiteetillä kuin kilpailemaan tähtäävät. Moni kiva harrastus jää monelta kokematta juuri tämän takia ja kaikilla ei ole mahdollisuuksia mennä esimerkiksi pelaamaan lätkää tarpeeksi ison kaveriporukan kanssa kotijäälle. Mielestäni olisi tarpeen että myös joukkuelajeille löytyisi enemmän harrastepohjaisia seuroja, tai ehkä niitä on mutta meille sopimattomissa paikoissa. En tiedä yhtään kuinka paljon valtio tai kunta tukee lasten ja nuorten liikunnallisia harrastustoimintoja massaamme, mutta nyisellä puheenmäärällä ihmisten ylipainosta ja syrjäytymisestä päätellen, ei tarpeeksi.

Meillä kilpatoiveet otetaan huomioon ja kuopuksella sellaista kilpailuviettiä onkin. Kuitenkin nyt punnitsimme lähteekö hän Muodostelmaluistelun valmennusryhmään vai ei, ja päätimme että emme ota kolmea luistelun lisätreeniä viikkoon vaan bella valitsi tenniksen. Jos hän haluaa ja edellytyksiä jossain lajissa on kilpauraan, tuemme ilmanmuuta häntä 100%:sti. Mielestäni on kiva että lapset myös kokeilevat useita lajeja ja toivon että joku niistä seuraa aikuisiälle asti. Ja tunnustan että nautin myös (tällä hetkellä ainakin) siitä että kaikki vapaa-aika ei mene lasten kuskaukseen, vaan ehdimme harrastaa muutakin -myös me vanhemmat.

Liikunnallisten harrastusten lisäksi maailma on täynnä muita mahtavia harrastuksia. Meillä mies ja lapset mm. rakentavat pienoismalleja ja bella haluaisi jatkaa myös musiikin saralla, oltuaan aiemmin musiikkipainotteisessa päiväkodissa. Meillä ohjatut harrastukset ovat suuntautuneet toistaiseksi liikuntaan mutta näyttääpä tuo käsitöiden lumo yltävän seuraavaankin sukupolveen ;)

24 kommenttia:

  1. meillä on nyt kävelymatkan sisällä kaikki harrastukset,
    tällä hetkellä ekaluokkalainen käy 2x vkossa koripalloa pelaamassa ja kerran partiossa, ja 6v harrastaa huutosakkia-sähly jäi muuttaessa.
    partioon haluaisi myös, mutta meidän lähimmässä on 7v ikäraja joten jää syksyyn sitten aloitus.

    VastaaPoista
  2. Huutosakki kuulostaa mielenkiintoiselta! Olin itse partiossa pienenä ja muostankin tuon ikäraja jutun. Ne on välillä konstikkaita joa lapsi haluaisi harrastaa mutta pitää odottaa iän takia. Onneksi jos tahto on kova niin pieni odottelu vain kasvattaa motivaatiota ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. odottelu ei ainakaan kehitä aikuisten hermoja, päinvastoin, tai siis ehkä toisten lapset on hiljaisempia :D meidän lähellä on meripartio vaikka ei merta satoihin kilometreihin ole näkyvillä, mutta ehkäpä päijänne ajaa samaa asiaa tässä. kuulosti ainakin vielä kivammalta kuin ns normipartio, kun mietittiin Jn kanssa että kumpiparempi.

      Poista
  3. Meillä harrastetaan monien mittapuun mukaan VÄHÄN.
    8v käy maanantai-iltapäivisin koulun enkunkerhossa ja kerran viikossa pelaamassa sählyä.
    6v käy kerran viikossa jumpassa.
    Mä nautin täysillä siitä, ettei kaikki illat ole kuskaamista. Harrastetaan sitten koko perhe yhdessä jotakin harva se ilta: uintia, lenkkeilyä, leipomista...
    Harrastukset varmaan tulee lisääntymään lasten osalta tässä vuosien mittaan, isommalla toiveissa jalkapalloa, pienemmällä balettia. Katsotaan. Tällä hetkellä hyvä näin.

    Ja minä löydän itseni harva se ilta katselemassa netistä Floridan matkoja... heh heh, harrastus sekin kai? ;-)
    Nyt ois jo talo kiikarissa enstalvelle, josko nappais Finnairilta suorat lennot, kun niitäkin taas on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se vähänkin on niin suhteellista... Ymmärrän hyvin että nauttii siitä ettei tarvitse toimia taksia harvase ilta -hiihtolomalla oli meillekin melkein tekemisen puutetta kun ei häihin vähinkään harrastuksiin tarvinnut kuskata ;) Musta on kiva että lapset itse toivoo harrastukia ja sitten niille annetaan tilaa perheen menoissa, niinhän se pitäisikin mennä.
      Ja joo, Florida täällkin on kiikarissa, ehkä parin vuoden päästä ehtii! Mun pitkin katsoa minkä hintasia ne lennot on...

      Poista
  4. Teidän Bellan harrastusinto kuulostaa tutulta :) Meillä asuu myös 6-vuotias "aktiiviharrastaja", nimenomaan liikunnan ja eritysesti joukkuelajien. Meidän kuusvee poitsumme harrastaa tällä hetkellä jääkiekkoa (2-3 krt/vk), jääpalloa (1-3 krt/vk), jalkapalloa (1-2 krt/vk) ja käy myös uimakoulua viiden viikon ajan parhaillaan (2 krt/vk). Kuten noista harjoituskertojen määristä voi päätellä, niin väkisinkin niitä viikon varrella sattuu päällekkäin, joten aivan noin täysi ei viikko ole. Syksyllä poika harrasti myös salibandya kerran viikossa, mutta vaikka hän ei sitä olisikaan halunnut lopettaa, jätettiin se pois kun hän aloitti jääpallon marraskuussa. 3-4-vuotiaana hän kävi liikuntaleikkikoulussa, mutta se ei oikein ollut "hänen juttunsa". Kuusvee haluaisi harrastaa tällä hetkellä lisäksi karatea tai judoa, mutta joka paikkaan emme ennätä. Ai niin, kesäisin hän käy kerran viikossa kartingissa...onneksi jäälajeissa on vielä tuossa iässä pitkähkö kesätauko. Kausimaksut ovat keskikokoisessa kotikaupungissamme vielä tuon ikäisiltä kohtuullisen edullisia, jääpallo jopa tällä kaudella ilmaista, mutta toki noihin rahaa jonkin verran uppoaa, kun tarvitaan varusteita ja bensaa kuluu. Meillä on vain yksi kuskattava ja kaksi kuskia, joten kuskaaminen ei ole muodostunut rasitteeksi. Meidän kuusvee on sen verran touhukas, että hän ehtii eskarin ja kaikkien harrastusten lisäksi myös nähdä kavereita ja pelailla myös pihapelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teillä riittää tekemistä :) Voin hyvin ymmärtää pojan innon sillä meillä myös Jii on ollut sellainen elohiiri vaikkakin on suunnannut sen tekenisen tarpeen muualle. On mahtavaa että lapset pääsevät tekemään ja heille tarjotaan mahdollisuuksia, uskon että se joukkueen osana oleminen on tosi hyvää harjoutusta kouluakin varten.

      Poista
  5. Kiva postaus aiheesta!
    Meillä ekaluokkalainen harrastaa telinevoimistelua kilparyhmässä. Treenit on 3 kertaa viikossa (2,5-3 tuntia kerralla). Kesällä treenejä tulee olemaan 4 kertaa 3h. treenit viikossa. Jonkun mielestä paljon mutta tyttö tykkää ja innolla käy treeneissä. Mä tosin olen vielä kotona joten koulupäivät päättyy lyhyeen (ei iltapäiväkerhoa) ja aikaa jää vapaa-ajallekkin paljon. Keskimmäinen, poika 5v., harrastaa nyt uintia. Poika on kokeillut eri lajeja jo useampia niinkuin tyttökin oli ennenkuin löytyi tuo oma. Poika saa myös halutessaan aloittaa jalkapallon tms. uudestaan jos innostusta on. Me kummatkin vanhemmat harrastetaan ja liikunta kuuluu meillä yhtenä osana "terveelliseen" elämään. Kannustetaan siis lapsiakin löytämään se oma harrastus josta itse tykkää. Lähtökohtana kuitenkin on ajatus että joku liikuntamuoto olisi hyvä jokaisella olla. Ja ainakin toistaiseksi näyttää siltä että lapset itsekkin haluavat harrastuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos bianca :) Olen samaa mieltä, mielestäni liikunta ja harrastaminen kuuluu elämään ja siitä on konkreettista hyötyä isompanakin. Meillä mies edustaa sitä puolta joka ei ole harrastanut liikuntalajeja lapsena ja se on aina ollut minulle hieman "outoa" :D Ihan normaali hänestäkin tuli ;) mutta lapset jaksavat aina ihmetellä että miten isi ei laskettele tai pelaa tennistä jne. Yhdessa sitten tykkäämme käydä kävelyillä ja muuten liikkua luonnossa ja lapset pääsevät harrastamaan hieman erilaisia juttuja isin kanssa, esimerkiksi pienoismallirakennusta jne. Treenimäärät välillä tuntuvat valtavilta jos lapsi on kilparyhmässä, jos kuitenkin lapsi jaksaa ja _haluaa_ niin mikäs siinä -samapa se on käyttääkö sen saman energian voimistelusalissa tai leikkipuistossa :)

      Poista
  6. Pidän lapsen harrastuksia todella tärkeänä.
    Meillä on vaihdellut harrastuksia aika säntillisesti. Oikeasti :D
    2-vuotiaasta 14,5-vuotiaaseen kasvaminen on pitänyt sisällään muskaria, temppujumppaa, satubalettia/balettia, ratsastusta, partiota, koriskerhoa... ei taida olla muuta.
    Nyt 14-vuotiaana tanssii kahta lajia(Street, House), ja ratsastaa(aloitti uudelleen 10 tai 11-vuotiaana).

    Mietittiin tuossa yhden tuttavan kanssa toissa iltana, että täällä Porvoossa on kyllä mahdollisuus harrastaa mitä tahansa, varsinkin liikunta/urheilupuolella. Tanssia(kaikki lajit varmaankin), sählyä, itsepuolustus/taistelulajeja, lätkää, futista, sählyä, musiikkia(soitto/laulu), ratsastusta, luistelua jne. Kansalaisopistolla on vaikka mitä kursseja sitten muilta aloilta. Siinä suhteessa tämä on hyvä kaupunki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tanssi nuorella kuulostaa ihanalta! Ratsastusta olen myös miettinyt mutta toistaiseksi ei bella ole pyytänyt niin en viitsi tuputtaa kun on nyt ju tuota sarkaa :) Olin tosi ilhatunut tuosta Porvoon taitoluistelijoiden hellpoudesta, oli helppo päästä ryhmään ja tyttö tykkää tosi paljon käydä siellä., Muutenkin toiminta vaikuttaa reippaalta ja informaatio kulkee hyvin. On myös mukava että luistelua voi seurassa harrastaa aikuiseksi asti, harrastetasolla. Onko jotain koottua saittia missä näkyisi hyvin Porvoon harrastemahdollisuudet?

      Poista
  7. Moi! Täällä vasta harrastusrumba alkamassa, kuusivuotias esikoinen (poika) olisi kiinnostunut myös telinevoimistelusta. Neljävuotias tyttömme aloitti baletin ja kaksivuotias nyt ei vielä harrasta mitään. Meillä ei ole autoa, mikä vähän vaikeuttaa hommaa, mutta asumme hyvin julkisten piirissä kyllä. Onko sulla tietoa noista helsinkiläisistä telinevoikkaseuroista, niitä tuntuu olevan niin monta, tosin melkein kaikki näyttävät toimivan kisiksellä. Kokeilimme yhtä viime syksynä, mutta en voi kyllä suositella kenellekään sitä, homma oli niin huonosti organisoitu. Valmentajalla oli mukana oma parikuinen vauva, jota aina välillä meni imettämään ja hoitamaan, lapset sekoilivat keskenään sillä välin... Muutenkin touhu oli todella omituista. Etsimme siis hyvää valmennusta, mutta ei vielä tässä vaiheessa tarvitse olla liian kilpailuhenkistä.
    -murphy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas jotakin, ei se vauva siellä salissa samaan aikaan kyllä oikein toimi. Ja pitäisi kuitenkin ottaa huomioon "maksavat asiakkaat".
      Mä en tiedä noista stadin seuroista kun bellaan kanssa ollaan molemmat voimisteltu EsTT:ssa. Sen verran tiedän että enemmän tai vähemmän kaikilla seuroilla taitaa olla resurssipulaa eli informaatio ja toiminta ylipäätään voi välillä olla aika... hankalaa. EsTT:ssä muuttui tahti täysin kun tuli uusi koordinaattori ja täytyy tunnustaa että aiemmin olin itsekin ihan hiilenä kun kaikki tuntui olevan niin vaikeaa. Eli EsTT:tä voin suositella tällä hetkellä, tosin seura toimii Tapiolassa eli jos asutte toisella laidalla stadia niin matkaa on. Viereen tulee kyllä tosi monta bussia stadista ja matka kestää Kampista vain noin 10 min. Toivottavasti löydätte kivan seuran!

      Poista
  8. Jos nyt luetellaan ns. oikeat harrastukset (ymmärrätte, mitä tarkoitan), niin 12v poika harrastaa jääkiekkoa, treenit 3-5krt/vko plus pelit, 9v tyttö ui uimaseurassa 1krt/vko, lisäksi kokkikerho ja robottikerho kerran viikkoon molemmat. 7v tyttö käy koulun liikuntakerhossa ja seurakunnan musiikkikerhossa, 5v pojalle riittää omaksi jutuksi seurakunnan päiväkerho kahdesti viikkoon. 3v poika ei harrasta mitään "omaa" eikä 7-kuinen vauva ;) Varsinaista kuskaamista vaatii kiekko ja uinti. Matka 8km suuntaan. Tällä hetkellä ihan sopivasti kaikilla kaikkea :) -Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hallittavalta paketilta :) Tosiaan itsekin laskin tähän vain ne ohjatut harrastukset eli kyllähän meidänkin perheessä luistellaan, lumilautaillaan, pyöräillään, rullaluistellaan jne. Teillä on kivan kuuloisia kerhoja, täytyypä tutkia onko vastaavia meidän kylällä. Jii tykkäisi käydä varmasti jossian kokkikerhossa kun ruoanlaitto kiinnostaa ja töllötetään Australian Master Cheffiä joka päivä :D

      Poista
  9. Hih, minua jo hengästyttää näiden teidän harrastusten lukeminen ;) Meillä on 5-v poika, joka ei harrasta mitään ohjattua. Ei siksi, etteikö ehkä haluaisikin, vaan siksi, että asutaan sen verran pienessä paikassa, ettei tuon ikäiselle ole tarjolla yhtäkään ohjattua harrastusta. Aika epäreilua, että asuinpaikka vaikuttaa niin voimakkaasti. Ainoa, joka on tarjolla alle kouluikäiselle on muskari. Yritettiin käydä siellä viime vuonna, mutta koska tyyppi ei halunnut jäädä sinne yksin (ja se ei ollut sellainen kerho, jossa vanhemmat olisivat mukana), niin ei sitten. Soitellaan kotona. Täällä on vain pakko "harrastaa" itekseen sitä mitä ympräiltä löytyy - hiihtelyä, eräilyä, luontoaktiviteetteja jne. Koska itse olen aktiivinen koiraharrastaja, niin siinä harrastuksessa poika joutuu venymään mukana, halusi tai ei.

    Erityisesti harmittaa se, ettei ole mitään mahdollisuutta valita päiväkotia, koska niitä on vain yksi. Niin mielelläni laittaisin pojan vaikka johonkin luontopäiväkotiin, tai musiikkipäiväkotiin (jos sellaisiakin on, en ollut kuulutkaan ;) Toki täällä asumisessa on hyvät puolensa, mutta toisaalta se myös rajoittaa aika paljon, esim. nyt vaikka noita harrastusmahdollisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieneillä paikkakunnilla tosiaan on ne omat rajoitteet. Toisaalta, siellä on varmasti upea luonto ja liikkumisen mahdollisuudet siellä! Päiväkoteja tuntuu nykyään olevan paljon erilaisia. Jii on käynyt ihan tavallista Lauttasaaren keskuspäiväökotia mutta bellalle haettii paikkaa ensisijaisesti pienemmästä päiväkodista koska oli luonteeltaan pienenä eika sulkeutunut. Eli tuo musiikki tuli ihan ekstrana, tosin oikein mukavana sellaisena. Uskon että koiraharrastuksesta voi olla lapsillekin iloa ja miksei jopa ammatiksi tai aikuisharrastukseen asti.

      Poista
  10. Meiltä löytyy jalkapalloilijoita kaksin kappalein, joten harrastusrumba on siltä osin tullut tutuksi. Poika 8v. treenaa 4 krt/viikko ja tyttö 6v. 3 krt/viikko-pelit ja turnaukset siihen päälle, pojalla useammin, tytöllä toistaiseksi vähän harvemmin. Tällä hetkellä viikonpäivistä viitenä on jommankumman lapsen treenit, lisäksi mies valmentaa pojan joukkuetta ja pelaa itsekin, joten varsin tiiviisti menee aika kentän laidalla. :-) Sen mukaan ollaan menty, mitä lapset haluavat harrastaa ja tähän asti futis on ollut se, mikä on vienyt ja intoa riittänyt molemmilla. Tyttö haluaisi aloittaa myös tanssin, mutta ei otettu sitä vielä tälle keväälle, katsotaan syksyllä uudelleen. Lasken harrastukseksi myös laskettelun, vaikka se ei olekaan ohjattua toimintaa, tänäkin talvena lapset ovat viihtyneet kotirinteessä vähintään kerran, yleensä useamman kerran viikossa. Pyrimmekin ohjatun toiminnan lisäksi ja vastapainoksi liikkumaan myös perheenä, näin talviaikaan ollaan laskettelun lisäksi käyty säännöllisesti myös uimassa ja luistelemassa. Harrastusmahdollisuudet ovat meidän suunnalla todella hyvät, etten sanoisi loistavat tämän kokoiseksi kaupungiksi, löytyy varmasti jokaiselle jotakin-myös harrastuskustannukset tuntuvat olevan varsin kohtuulliset moneen suureen kaupunkiin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi paljon meidän "arjelta" :) Paljon tosiaan ympäristö vaikuttaa harrastuksiin joko luomalla ne mahdollisuudet tai sitten ei. itse koen tosi tärkeäksi sen perheen yhteisen ajan ja siksi mekin raivaamme kalenterista tilaa yhteisille viikonlopuille ja reissuille. Kun lapset kasvavat alkaa olla enemmän yökyläilyjä ja mökkivierauluja ja meillä minä olen se niuho, joka saattaa sanoa että nyt on isi ollut viikon reissussa eli viikonloppu on perheaikaa ja kukaan ei mene yökyläilemaan minnekään, vaan mennään yhdessä vaikka ulkoilemaan ja pidetään leffailta :D

      Poista
  11. Meidän 6v harrastaisi kaikkea mitä annetaan, on vain sen sorttinen. Koska on kotihoidossa, niin on sitten saanut harrastaakin ja nyt ohjelmassa on paini 2krt/viikko ja uinti ja jalis kerran viikossa (tietty myös seurakunnan kerho, mutta sitä en osaa harrastukseksi mieltää). Ei tunnu liialta (ja poika vinkuu edelleen lisää, mm. jääkiekkoa ja yleisurheilua), eskarin alettua täytyy katsoa uudestaan. Vuotta nuorempi pikkuveli on halunnut mukaan samoihin harrastuksiin ja on laskettu, kun kuskaukset menee kätevästi. Mies myös valmentaa jalista, joten on tavallaan yhdessä tekemistä. Etäisyydet meillä lyhyitä, vaikka autoa tarvitaankin ja hinnat noissa lajeissa edullisia, niin mikäs siinä. Painissa molemmat kilpailee jo, tosin aloittelijoiden salikisoissa, mutta ovat siitä kyllä aivan innoissaan ja selkeästi kilpaileminen antaa harrastukselle tavoitteita ja ihan uudenlaista intoa (kisat n. kerran kuussa). Samoin jalkapallossa tietty pelit, voi sitä riemua kun voittivat ensimmäisen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa lapsista on sen sorttisia että pitää olla menoa ja meininkiä. Ehkä se on joku energiataso joka on erilainen. Ihan sama juttu tuon kilpailun kanssa, osalla se on niin luontaista ja toisia ei sitten kiinnosta millään. Meilläkin lapset edustaa toinen toista ja toinen toista ryhmää :) Tuo paini oli mielenkiintoinen! Yksi niistä hatrrastuksista mikä ei ole edes tullut mieleen että sellaistakin voi lapsena harrastaa :)

      Poista
  12. Meillä 9v. harrastusahmija ;), olen antanut aloittaa monta harrastusta koska on liikunnallinen ja kaipaa koulupäivän jälkeen fyysistä tekemistä vastapainona istumiselle. Mutta ongelmana on se, että kun ikää lisääntyy niin lisääntyy harrastusten harkkakerrat viikossa eli rytmisessä joukkuevoimistelussa ollaan siirrytty 3 harkkakertaan viikossa siihen sitten lisäksi baletit, tanssit ja ratsastukset niin ollaan aikamoisessa harrastuspalapelissä. No, ajattelin, että niin kauan kuin itse haluaa ja ei näytä/tunnu väsyneeltä sekä koululäksyt eivät kärsi niin jatkakoon vaan, onhan se parempaa kuin löhöillä telkan edessä ;).

    - Anni A.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, niin kauan kun lapsi jaksaa ja koulu sujuu niin mikäs siinä harrastaessa. Harmi että osassa lajeistä ei pysty treenaamaan ilman sitä kertojen lisääntymistä, toisaalta kyllä tuo meidänkin mini kävisi voimistelussa vaikka sen kolme kertaa viikossa jos häneltä kysyttäis :D

      Poista
  13. Tosi hyvä aihe ja loistava postaus!
    Meillä on myös kolme superinnokasta lasta ja harrastuksia on paljon. Välillä itse miettii, että onko liikaa, mutta itse pidän tärkeänä lasten kannustamista itselle tärkeisiin juttuihin. Ja pääasia on, että lapset itse nauttivat harrastuksistaan. Harrastuskertoja kertyy viikon aikana 11 (ja sen päälle vielä kisat ja turnaukset) ja näistä 1 on sellainen, mihin ei tarvitse lasta kyydittää. Asumme myös vähän kauempana kaupungista ja välillä kyllä harmittaa, että emme tänne rakentaessamme älynneet kartoittaa paikallista harrastustarjontaa (jota ei siis oikeastaan ole:( ). Harrastusten hintaa olen myös monesti pohtinut, meillä lapsille on valitettavasti valikoitunut aika hintavat harrastukset ja kyllä niihin vuoden aikana aika sievoinen summa rahaa menee.. Sekin on minusta sellainen asia, minkä olen valmis lasten eteen laittamaan, kun tiedän, että he harrastuksistaan nauttivat.
    Vanhin poika (13v) lopetti viime syksynä jääkiekon, koska tahti oli hänelle liian rankka (harkkoja 6-8 krt/vko ja päälle pelit lähes joka viikonloppu). Mitään harrastakiekkojoukkuetta ei ole täällä päin vaihtoehtona, joka on minusta todella suuri puute. Vaikka pojalla on toinen harrastus, jossa pääsi jatkamaan 3-4 kertaa viikossa oli muutos aika suuri sen harjoitusmäärän jälkeen, varsinkin kun intoa itse jääkiekkoon olisi vielä paljonkin.

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥