Kakomakee sää ollut,

ja ollaan tietty painettu ulkona koko viikonloppu. Kuvia on otettu ja jotenkin inspis taas palannut. Aurinko ja lämpö, kesän tuoksu ja äänet... on vaan niin meidän juttu. Lapsillakin tuntuu olevan virtaa kuin pienessä kylässä. Ja kesän ehdoton juttu on se hiekka, leikkeihin, patjaksi ja kakuiksi. Ja minähän siis inhoan hiekkaa. Tämä "trauma" ehkä johtaa Rodokselta kun olin noin 12 muistaakseni. Olin saanut aiemmin jo Sony Walkmannit, siis C-kasetille tietty ja ne meni rikki vaikka kuinka rannalla yritin pitää huolen ettei hiekkaa koneeseen pääse. No anyways, hiekka kengissä, lattioilla, vaatteissa -ihan missä vaan on hämiksien lisäksi liki ainoa asia jota en voi sietää. Ja silti löysin itseni (taas) makaamasta rähmälläni Tallinnan eläintarhassa   h i e k a l l a. Samalla kun yritin putsata kameraa, kasvojani ja vaatteita eniten hienojakoisesta hiekasta, huomasin sivussa olevan katsojan naureskelevan, oletan että minulle. Ja miksi ei, aikuinen nainen makaa mahallaan lasten kiipeilytelineen alla kameran kanssa, itsekin ehkä hymyilisin. Mutta niin se menee, joskus kun tekee sitä mistä itse saa iloa irti, tuottaa sitä myös muille -mikäs sen parempaa.

NAURUA JA AURINKOA VIIKKOON, MEILLE JA TEILLE !