3.8.2015

Käärme puutarhassa.

Näin viime kesänä meidän kadulla valtavan, korostan valtavan, kärmeen. Se sujahti aika vauhdilla naapurin pihalle ja vaikka yritettiin kuikuilla, niin ei löydetty sitä enää. Mies tietenkin etsi sitä lapio olalla koska oletimme että se on kyy. Ei se ihan täsmännyt kyyn tunnusmerkkeihin mutta ajattelin että joku vähän poikkeava yksilö varmasti, sillä mikä muukaan käärme se voisi olla?

No hei haloo kaupunkilainen, olisko vaikka Rantakäärme? Niin juu, mutta ei kai nyt sellaista täällä metsäisellä kukkulalla. On tästä nyt rantaan kuitenkin joitain satoja metrejä. Paitsi että viime viikolla bella alkoi kiljumaan kuin palosireeni käärmettä ja minä huutamaan vieressä että missä missä ja tunsin jo kyyn hampaat jalassani. No se ”käärme” oli kuulemma sujahtanut meidän lampeen, meidän jalkojen vierestä ja oli nyt siellä sukelluksessa. Voi laps´hyvä, ei ne käärmeet sukella, vaikka osaavatkin uida. No hyvä lapsi oli täysin vakuuttunut että se oli käärme ja laittoi sellaista tuntomerkkiä tulemaan että mamman oli pakko kaivaa googlen kuvahausta parit käärmekset esille. Se oli JUST TOMMONEN ÄITI! –ja osoittaa rantakäärmeen kuvaa. Rantakäärmeen, joka voi muuten olla jopa puoli tuntia sukelluksissa piilossa. Jahas. Tyhjennetään lampi.


Ja sitten seuraavana päivänä soi puhelin, mies soittaa terassilta. Niin, soittaa mulle siitä terassilta olohuoneeseen ”Tuu tänne, huutomerkki kuiskaten” Tajusin jo siinä vaiheessa napata kameran ja kas kas, joku muukin arvostaa kasvattamiani Sininatoja. Siinähän pötköttää ehta rantakäärme, sittemmin tunnettu nimellä Noukki.



Olin tietenkin ihan innoissani, en siksi että pitäisin käärmeistä –no hyi! Vaan siitä että että meillä on oma Rantakäärme, onhan se aika coolia. Mies olisi laittanut hengiltä mutta onneksi toppuuttelin, nämä on rauhoitettuja ja se on kuulkaas 252 €/käärme jos meinaat vöiksi laittaa. Sittemmin alettiin kuikuilemaan joka päivä Noukkia ja jo seuraavana päivänä yllätti pienempi käärmes, saman merkkinen ja siitä tuli Pätkis. Ne kai asuu meidän terassin alla, tää on NIIN siistiä! En edelleenkään pidä käärmeistä mutta ei pelkoa että osuisi iholle asti, sen verran liukkaasti pötkivät karkuun. Mietin jo seuraavia juhlia ”Tässä on nämä Cunningham’s White rodot jotka on jo kukkineet, tässä nyt parhaassa kukassa Puistoalppiruusu ja katsokaapa kun siinä vieressä on päiväaktiivinen Rantakäärme Noukki lepäilemassä kivikolla ja Pätkis näyttääkin juuri sukeltelevan tuossa lammen pohjan tuntumassa”. Eipä.



Ennen Noukkia ja Pätkistä olin pitänyt silmällä erästä sisiliskoa. Niitäkään en ole nähnyt kuin viimeksi lapsena joten Laventelien alla asuva Elvis on kiva lisä meidän takapihalla. Elvis on muuten nimetty Sonny Crocketin lemmikkialligaattorin mukaan, jos ei heti soittanut kelloja. Instagrammissa jo kysyttiin että onko Elvis jotenkin iso ja kun en tiennyt paremmin niin arvelin ihan standardikokoiseksi sisiliskoksi. Nyt hiljattain näin pari pienempää sisiliskoa lähistöllä joten Elvis taitaa olla aika menevä mies ja ehkä myös hieman isokokoinen. Toissapäivänä näin maailman pienimmän ja söpöimman sisiliskon, sellaisen kynnen pään kokoisen, awwwwww.


11 kommenttia:

  1. Iiiiks!
    Mies muuten astui tuollaisen kymmensenttisen poikasen päälle Saimaalla. Ja minä en ollut koskaan semmoista nähnyt kun meilläpäin on vain kyitä. Mutta paikalliset valisti heti, että ei hätää, toi kaveri on vaaraton.
    Meidän pihasta löytyy joka kesä 10-20 kyytä, joten mä V I H A A N niitä. Tänä kesänä oli ensi kertaa lähellä, ettei meidän 3v astunut päälle...

    Amy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Miten niitä voi olla niin paljo teidän pihalla? Kuolisin... en oikeasti varmaan ikinä menisi ulos. Kyythän saa tappaa pihalta mutta onko niihin mitään muuta karkoitetta? Onneksi ei lapsi astunut päälle, se taitaa aina olla pienelle sairaalakeikka edessä jos kyy puree. Hyi.

      Poista
    2. Me asutaan maalla, meidän talon ympärillä on peltoa ja kivikkoista metsää. Vähän matkan päässä järvi. Se vesi niitä kait ainakin vetää puoleensa, keväällä liikkuvat aina järveä kohti.
      Mies on nyt niin tympääntynyt tähän asiaan ja ainaiseen vaaraan, että aikoo nyt kokeilla yhtä vanhaa konstia. Eli ruiskutella tontin rajat polttoöljyllä.
      Toivottavasti auttaa. En meinaan tiedä kuinka monta kertaa meillä jatkuu tämä hyvä onni, että on vain "läheltä piti" tilanteita!

      Poista
    3. Niin, ja lisäyksenä muiden kommentteihin, meidän pihassa näkynyt sekä mustia, harmaita, että ruskeita kyitä tasaiseen tahtiin...

      Poista
    4. Niillä tataa tosiaan sitä värimuunnosta olla, iästäkin riippuen. Tuo kyyongelma kyllä kuulostaa niin ikävältä. Itse olisin varmis myös tekemään ihan kaiken ettei kyitä pihassa olisi joten ymmärrän hyvin että kaikki keinot käyttöön. Kyllähän tuossa jo menee se pihalla olemisen ilo kun saa pelätä puremia alituiseen -toivottavasti pääsette käärmeistä eroon ♥

      Poista
  2. Meillä on täällä todella paljon rantakäärmeitä, ja kyllä ne näköjään kulkee ihan missä vaan(paitsi metsässä en ole nähnyt). Peltojen ja ojien reunoissa, hiekkatiellä jne.
    Tänä kesänä yksikään käärme ei ole lähtenyt karkuun, vaan koira on jopa astunut päälle. Yksi rantakäärme pyöri muutama kesä sitten hiekkatiellä kävellessämme koiran etu- ja takajalkojen välissä kuin sementtimyllyssä, koirakaan ei huomannut ennen kuin kiljaisin :D

    Nämä porvoolaiset rantakäärmeet ovat vissiin vähän turhan kesyjä. Tai sitten laiskoja... Mä pelkään käärmeitä, todella paljon. Yäk. Joka kevät sään lämmetessä alan nähdä painajaisia niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kyseessä on Rantakäärmeet, eikä kyyt. Jännä että ovat siellä noin "kesyjä", nämä meidän kyllä sujahtivat jemmaan kun vähän maata tömäytteli. Vähän jännittää että jos terassin alla on munia niin onko meidän pihä kohta täynnä käärmeitä :D Tässä talossa on muuten ennen asunut koiria ja kun muutimme niin ei pihalla kuulut oikein edes linnunlaulua. Nyt pikkuhiljaa on alkanut näkyä lintuja ja kaikennäköistä luontokappaletta, olenkin miettinyt että voikohan sellaisten aktiivisten pikkukoirien temmellys ja haukkuminen "karkoittaa" elukoita pihapiiristä...

      Poista
    2. Siitäpä mä olenkin ollut kiitollinen, että yksikään noista käärmeistä ei ole ollut kyy. Sitä vaan ehtii säikähtämään ennen kuin ehtii katsoa kumpi laji on kyseessä.

      Mä en kyllä usko, että niiillä koirilla on osuutta eläimien katoamiseen. Niin monesti olen kuullut esim. käärmeiden luikerrelleen ihan pihaliikenteen seassa. Esim. koira-aitokseen puremaan isoa koiraa(koira kuoli), tai esim. kasvimaata jylläävän pellossa jäävät sen maankääntäjän alle jne.
      Minusta tuntuu, että eläimet on lisääntynyt valtavaa vauhtia. Meillä riittää tässä vilkkaalla asuinalueella(jäähallin lähellä) jänistä, peuraa, kettua, rantakäärmettä, erilaisia lintuja mitä ei ole ennen nähnyt jne. paljon enempi kuin ennen. Ihan hemmetin paljon enemmän kuin ennen.
      Ketut ja jänikset loikoilevat kerrostalojen pihoilla, peurat toljottaa muutaman kymmenen metrin päässä, fasaanit säikäyttää metrin päästä pusikossa.
      Olen ulkoillut monta vuotta, ja kiinnittänyt tähän nyt huomiota paljon.

      Poista
    3. Samaa ihmettelin että miten bella onnistui antamaan niin tarkat tuntomerkit, itse olisin ottanu jalat alle ja ainoa tuntomerkki kerrottavaksi olisi ollut KÄÄRME! Teillä tosiaan kuulostaa olevan elämää siellä :D Olen itse nähnyt yhden bambin (joo ei se oikeasti taida bambi olla) kun loikkasi juuri auton edestä, muuten ollaan pysytty lähinnä hyönteisissä :D Pihassa nyt tämän kesän saldona on käärmekset, sisiliskot, tikka... ja siinäpä ne sitten olikin. Naapurin kissa näkyy käyvän myös pihalla ja ehkä pitäisi olla tyytyväinen ettei esimerkiksi pupuja näy jos kerta tuppaavat syövän vääriä asioita. Mutta kettu! Sellainen me kyllä haluttais...

      Poista
  3. Itse asiassa rantakäärme on useimmiten aina samannäköinen ja nuo keltaiset läiskät löytyvät siltä aina. Kyy taasen voi olla eri värinen riippuen asuinpaikastaan. Tavattiin nimittäin mökillä kerran pikimusta iso kyy. Luultiin sitä vuosia rantikseksi, vaikka keltaiset läikät uupuivat. Sitten jostain luonto-ohjelmasta selvisi, että meidän tapaamamme kaveri olikin kyy (valokuvia löytyi veijarista). Rantakäärme on vapaata riistaa, mutta kyy on suojeltu. Käärmeiden hyvä puoli on, että ne syövät jyrsijöitä, eli hiiret ja muut vastaavat saavat kyytiä. :) Jos pelkää käärmeitä paljon, niin kannattaa tömistellä paljon. Käärmeet ovat kuuroja, mutta tunto aisti on hyvä ja tärinää säikkyvät. Rantakäärmeet eivät tee mitään ihmisille eikä toisille eläimille ja kyykin puree mikäli säikähtää ja pureminen on itsepuolustusta. Tömistelyä siis kehiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi luulin viime vuotista käärmettä kyyksi, kun ajattelin että jos se oli sellainen ihan tumma versio. Ei tullut edes mieleen että kyyt eivät edes kasva niin isoksi. meillä on naapurit nähneet kyitäkin, tosin ei vuosiin kai ja siksi kyy havainto ei olisi ihmetettynät.

      Kun luin tarkemmin Suomen käärmeistä, yllätyin että kyy ei olekaan rauhoitettu. Luulin itse että sen saa tappaa vain pihassa mutta Suomella on joku erityisstatus kyyhyn (Eu:ssa kaikki matelijat ovat rauhoitettuja) joten sellaisen saa tappaa missä huvittaa mutta tietenkään perusteita ei käärmeen tappamiselle liene kuin pihapiirissä. Sen sijaan Rantakäärme on rauhoitettu ja sellaisen tappamisesta see 252 euroa sakkoa ja kaikki havainnot myös pyydetään ilmoittamaan Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kannan selvittämiseksi, ilmeisesti kanta on vähentynyt aika lailla.

      Meillä on tällä hetkellä nurtsi leikkaamatta ja eilen kun kävelin alapihalla crocseilla niin näytin varmaasti aivan kengurulta sillä olin vakluuttunut että pitkässä nurmessa lymyilee käärmeitä :D

      Poista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥