7.7.2015

Viikon blogiputken loppuhuipennus! Älä klikkaa jos on kiire.

Sisältää myös blogin kautta saatuja tuotteita.
 
Näin siinä käy kun kaivaa kameran esille ja on paljon asiaa, tulee sellainen postausputki että melkein hengästyttää. Siihen tarvitaan myös yksi kahteen asti valvottu yö ja vapaa seuraava aamupäivä ...ja keskipäivä eli ei ihme etti näitä ole nähty taas pitkään aikaan tässä blogissa. Jotta blogiputki saa ansaitsemansa päätksen tehdään seitsemännestä julkaisusta varsinainen koostepostauksen.

Ei ne pihahommat vielä loppuneet mutta eräs ilta pääsin kuvailemaan pihaa kaikessa rauhassa ja päätin olla välittämättä siitä että on hämärää ja kohta tulee vettä niskaan. Sitä paitsi suurin osa pihablogien kuvista on joka tapauksessa otettu kauniilla aurinkoisella säällä niin onpahan nyt näyttöä siitä, että näyttää ne kukat nätiltä huonommissakin olosuhteissa. Osa kuvista on napattu pari päivää myöhemmin niillä kuuluisilla helteillä, joten seuraavassa sekalaista selittelyä pihasta tuplasti eli peräti 14 kuvan verran.

Pihalla kasvanut Lumipalloheisi on täydessä kukassa ja ihana! Valitettevasti ressukka on hieman alaston mutta jospa se kunnon hoidolla tuosta lähtisi. Bongasin tämän kaunokaisen pihalta jo viime vuonna, ihastuin ja tilasin tänä keväänä neljä tainta lisää. Taimet on istuttettu parkkiksen ja nurmialueen väliin enkä malta odottaa että niistä kasvaa kunnon pensaikko. Lumipalloheisin vieressä kasvaa kenties joku perenna jota en ole tunnistanut, anyone?


Samasta kukkapenkistä löytyy Akileija. Uusi tuttavuus sekin minulle mutta olen sittemmin ihastunut tähän symppikseen. Hommaa on edistänyt se, että olen nähnyt kuvia muiden blogeissa jossa isompi akileija-alue näyttää todella kauniilta. Aikomuksena onkin siirtää tämä yksilö yläpihalle sille paremmin soveltuvaan paikkaan. Pari päivää sitten löysin toisenkin Akileijan pihalta ja yläpihalle tuleekin todennäköisesti Akileijapenkki ensi kesän aikana.


Joskus kerroin että keskellä pihan ainoata tasaista nurmialuetta kasvaa vaahtera joka on sittemmin kaadettu. No sen vaahteran vieressä kasvaa Riippahernepuu jonka alle on istutettu Orvokkeja, Kevätkaihonkukkaa, Kultatyräkki, kenties jotain jota emme ole tunnistaneet ja pioneja -wtf! Päätimme jättää Riippahernepuun niille sijoilleen ja sen alle Kultatyräkit, Orvokit sekä Kevätkaihonkukat. Sen sijaan Pionit siirretään syksyllä ja vaahterankannon kaivaminen ylös jatkuu edelleen. Nurmialue laajenee mutta toiseen reunaa jää siis tuo outo pensas-kukka-asetelma. Olen siirtänyt kevään mittaan kaikki pihalla esiin tupsahtaneet orvokit samaan paikkaan eli ensi kesänä siellä on kyllä mielenkiintoinen lajitelma orvokkeja.


Tässä alla on sellainen pitkän tähtäimen projekti. Kyseessä on varjossa viihtyvä Köynnöshortensia jonka tilasin keväällä Viherpeukaloilta. Se kuulema pohtii muutaman vuoden syntyjä syviä kunnes lähtee kasvamaan ylöspäin. Köynnös on istutettu alapihalle isoimman mäntymme juurelle, sen varjopuolelle. Kyllä tähän aurinko tietenkin josain vaiheessa päivää paistaa mutta en usko että liiaksi. Köynnös voi kiivetä kymmeneen metriin asti ja kun se alkaa kukkia ei siitä kuulema tunnu tulevan loppua. Tavoitteena on siis saada kukkiva männynrunko -sitä odotellessa.


Ja tässä pihalta maisemaa pohjoiseen päin, ukkonen tulossa. Yksi minulle tärkeimmistä asioita asuinalueellamme on se ettei sitä ole parturoitu puista sileäksi. Monet vastaavanlaiset auinalueet on ensin lanattu tasaiseksi ja sitten rakennettu täyteen tontti tontin viereen. Alueen asukkaat tietenkin istuttavat puita mutta puiden kasvamiseen menee vuosia ja ne eivät mielestäni korvaa alkuperäistä maisemaa. Tämä koko puu-gate:han oli yksi syy miksi päätimme muuttaa pois Tapiolasta. Nykyisella asuinalueellamme tonttien sekä talojen väliin on jätetty runsaasti metsää ja vaikka meilläkin on naapurit molemmin puolin taloa, on välissä isojakin puita ja takapihamme on kokonaan metsää. Alueen mäkinen ja metsäinen maisema tekee sen että pihoilla on sellainen oma rauha ja ei olla kuin sardiinit purkissa ja kurkita toistemme ikkunoista sisään. Tämä on asia jota en kokenut ennen muuttoa niin tärkeäksi kuin se on nyt korostunut, vaikka talon etsinnässä se yksi kriteeri olikin.



Sateen jälkeen kaikki on taas hieman kirkkaampaa ja vihreämpää. Kerrattu Petunia Candyfloss niin ikään kuului keväiseen Viherpeukalot -tilaukseen. Tämä oli äitini valinta ja kyllä ne äidit tietää! Kukka on kerrassaan upea ja muuttuu upeammaksi päivä päivältä. Se tuli meille valkoisessa muovisessa amppelissa josta se siirrettiin viime kesänä Honkkarista ostettuun koriamppeliin ja sekaan sekoitettiin hevosenlantaa jotta kukka jaksaa kukkia koko kesän. Kukka on terassin alla niin että sitä ei tuuheuden vuoksi sadevesi juuri kastele joten se pitää muistaa itse tehdä. Paikkaan paistaa aurinko käytönnössä koko päivän koska terasi on etelään, joten petunia on juuri passelissa paikassa. Ensi vuonna hankin varmasti samanlaisen tähän kohtaan.


Kuten olen kertonut, ei pihallamme ole ollut vesipistettä kunnes asennutimme sen tänä keväänä. Asiat on olleet samalla tolalla sisälläkin, en nimittäin omista ainoataan kastelukannua -todella. Ei meillä montaa kasviakaan ole, joten olen milloin milläkin konstilla niitä kastellut. Pihan ja terassin kasveja olen kastellut toissa kesänä ostetulla 10 litran Plastexin kasteluakannulla joka amppeleiden ollessa kyseessä, on ollut aika mielenkiintoinen operaatio.

Nyt kun otin yhteyttä Plastexiin satulasankon tiimoilta niin hommassahan kävi niin mukavasti että Plastex lähetti minulle muutamia kuitakin tuotteita. Ilman koko satulasanko episodia en olisi tiennyt että tätä puutarha- ja kastelukannuosastoakin saa designina joka tietysti herätti kiinnostukseni heti. Sillä ainahan se on ongelma, että missä hemmetissä niitä kannuja säilyttää, kun eihän niitä rumia muovirotiskoja kestä katella nurkissa.

Paitsi että Plastexin Design Collectionin tuotteitapa kestää! Muun muassa Eero Aarnio on suunnittellut aika kivan valikoiman visuaalisesti viehättäviä arjen käyttesineitä Plastexille. Minullakaan ei ole mitään sitä vastaan että terassilla tai keittiön pöydällä nököttää  N Ä T T I  kastelukannu ja nyt on. Viiden litran kannu on terassikäyttöön ja sillä on muuten paljon helpompi kaataa vettä amppeliin kun kymmenen litran puutarhakannulla. Kahden litran kannu jätettiin sisäkäyttöön. Mukana lähetyksessä oli myös maailman suloisin 0,75l vaaleanpunainen kannu joka vilahtikin jo Instagrammisa. Sillä bella kastelee itse oman Yuccapalmunsa.

Selailin Plastexin kuvastoa läpi ja sieltä hyppäsi silmääni myös mm. Evergreen sarjan vaasi joka olisi meillekin tarpeen useammassa koossa teraseille, Tomoto Tableware Set by Samuli Naamanka, Stefan Lindforsin Plub Bottle.. Olin jotenkin häkeltynyt että suomalaisella perinteikkäällä yrityksellä, joka yhdistetään helposti mielikuvissa tympeisiin muovotuotteisiin joita säilytetään kaappien kätköissä, on näin mageita juttuja!



Palataanpa lähteelle. Kaikkihan alkoi pihalta kolme vuotta sitten löytäessäni etäisesti alppiruusuja muistuttavia kasvien rankoja. Koska tiesin miten jumalallisen kauniita rhodot voivat olla, päätin yrittää kaikkeni jotta pensaat elpyisivät ja saisimme nauttia joka kevät niiden kukkaloistosta. Aiemmin kerroinkin mitä teimme kasveille ja kyllä, meidät palkittiin suorastaan kukkia notkuvilla alppiruusupensailla tänä keväänä. Nyt kukinta on jo ohi ja etenkin Cunningham's Whiteen on tullut järjetön määrä uuia lehtiä, se on tällä hetkellä niin tuuhea ettei oksia näy. Yksi kukinnan paljouteen vaikuttanut juttu on todennäköisesti se, että kukinnan jälkeen nypin kukkineet kukanjämät pois. Tämä sujui aluksi aika varovaisesti mutta nyt olen jo oppinut mistä kohtaa pitää napsasta niin että koko kukinto lähtee pois mutta ei mahdolliset uudet lehtien alut. Allla olevassa kuvassa viikon aikan lakastuneen Puistoalppiruusun siivous, kannattaa odottaa että kukinto on tosiaan ihan ohi ennen kun aloittaa nyppisen.


Eräs iso ylpeydenaiheeni on myös ensimmäiset siemenestä istutetut onnistunet Sininatat. Pidän heinistä ja istutin toissakeväänä sininatoja ja vaikka välillä homma näytti aivan toivottomalta niin tässä ne nyt on, elämänsä voimissaan. Sininatoja on lisääkin tulossä keittiön pöydällä, kun vaan pähkäilen minne sijoitan uudet tulokkaat. Kyllä sitä voi vaan olla pienestä iloinen.

Alla myös kuva "laituristamme". Oikeaan reunaan on tulossa matalahko aita jonka eteen ajattelin sijoittaa ne Akileijat. Kalusteet ovat kohta kymmenen vuotta vanhat Tapiolan parvekkeele aikoinaan ostetut. Pöytä on Ikeasta ja ihan huippu, mielestäni heillä on edelleen sama malli myynnissä. Tuolit on ostettu Askosta ja niiden nyt sisällä olevat pehmusteet myös. Riippumatto odottaa lomani alkua ja muutamasta erilaisesta matosta tämä hapsullinen on kyllä minun lemppari. Luulin että riippumatoissa olisi joku standardi kun noita telineitäkin myydään, mutta tämä yksilö ainakin on paljon isompi kuin muut mattomme, piti siis vähän säätää ettei makoile "lattialla".




Luitko oikeasti tänne asti?
Onnittelut!
Nyt ei muuta kun aurinkoa kesään, voitokkaita vesisotia ja jäätelöä napaan!




16 kommenttia:

  1. Allekirjoitan täysin tuon "puita pitää olla" -kappaleen. Jotenkin nuo uudisalueet eivät vaan sytytä, sen sijaan omalla takapihalla on niin suojaisaa, että pyykit voi halutessaan ripustaa vaikka pikkareissa :D

    Tosin teillä tuntuisi olevan enempi metsäisempää, meillä taas sellainen puutarhafiilis. Vähän hankala yrittää kuvailla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :) Täällä on tosiaan hyvinkin metsäistä mutta itseasiassa samalla alueella löytyy myös sellaista vähemmän metsäistä aluetta. Teillä on ihanan näköinen uusi koti, sisältä ja ulkoota :)

      Poista
  2. Hei no todellakin luin taänne asti, onnea siis itselleni :) Olisin jaksanut vieläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Ajattelen ettei kukaan näitä minun juttuja jaksa lukea, että kipasee vain kuvat kattomassa mutta ilmeisesti en ihan toivoton sitten kirjoittamaan ole :D Mukava kuulla ♥

      Poista
  3. Jaksoin lukea ja olen lukenut kaikki muutkin puutarhapostauksesi :) On ollut niin mukava seurata teidän piharemonttia, kun itselläkin samat hommat meneillään. Vaikka meidän piha onkin erilainen ja talo aivan eri aikakaudelta, niin rinneratkaisut kiinnostavat, samoin kaikki kasvivalinnat ja vinkit ylipäätään. On ollut myös kiva huomata, kuinka olet innostunut puutarhanhoidosta. Se antaa inspiraatiota ruudun tällekin puolelle. Kaunista olette saaneet aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, ihan mahtavaa, kiitos :) Mielenkiinnolla luen myös itse puutarhajuttuja nyt vaikka vuosi sitten en ollenkaan! Juuri se että oppii uusia kaskeva ja saa sellaista vertaistukea tekemiseen on ollut kyllä kullanarvoinen juttu täällä blogeissa.

      Poista
  4. Luitko oikeasti tänne asti?
    Onnittelut!

    Kyllä luin, välillä kävin tosin saunassa, mutta heti jatkoin ja olisin jatkanut pitempäänkin.
    Tiina

    VastaaPoista
  5. Heleposti! :) Joo, samoin kuin Pizzicato yllä, olen ihaillut pedanttista otettasi uuteen aluevaltaukseen! Samoin neulomishommissa.:)
    -ulpukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ulpukka, ihana kuulla :) Nämä mukavat kommentit ovat kyllä bloggauksen ihanin juttu, tulee niin hyvälle mielelle aina kun jollain on ollut aikaa kirjoittaa muutama sananen ♥ Katsotaan miltä kasvusto ensi vuonna näyttää pihalla...

      Poista
  6. Ihanan näköistä ja mieletöntä miten olet jaksanut panostaa pihaan! Luonnossa varmasti upea!
    Pakko kysyä, minkä kokoinen tontti teillä on?

    Rose

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rose :) Tontti on himpun vajaa 1900 neliötä mutta tosiaan noin puolet siitä on luonnontilassa eli kalliota ja metsää :)

      Poista
  7. Ihanaa kun olet saanut aimo pistoksen puutarhahulluutta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin, kaikki tutukin on ihan ihmeissään :D

      Poista
  8. Oi vitsit, kuinka oli kauniin väriset liilat akileijat teillä :-)

    VastaaPoista
  9. Kiitti Hannis! Niitä pitäisikin saada jostain lisää, haluisin että olisi kaikkia erivärisiä.

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥