Revityt sohvat, hiekotetut lattiat eli muutama sana kissakodista.

Meillä on kissan koti. Olen elänyt lähes koko elämäni kodissa missä on ollut yksi tai useampia kissoja ja muutamat jutut on vakioita. Kissa nukkuu sen värisessä tuolissa mikä on mahdollisimman kaukana kissan omasta väristä ja yksikään kissa ei ole samanlainen. Vaikka meillä on tuollainen trendikäs liukuvärjätty sisustuskissa ja suurin osa sisustuksestakin on kissan väristä, on Nietoksen lemppari unipaikka musta lepakkotuoli. Ja pitäköön tuolinsa, onhan siinä jotain hauskaa että kissa nukkuu lepakossa. Nietos on siitä erilainen moniin muihin tuntemiini kissoihin verrattuna että hän nukkuu todella paljon myös lattialla ja mitä kylmempi paikka, sitä mieleisempi se on kissalle joka tuntui suuttuvan verisesti kun mukavan vilposat lekaharkot siirrettiin olkkarin nurkasta vilpolaan. Nietos nukkuu myös joskus sohvalla jos saa tyynyn hyvin pään alle ja kun mies on poissa, nukkuu katti minun jalkopäässä sängyssä.

Kun meillä oli nahkasohva, ei Nietos ikinä edes yrittänyt kynsiä sohvaa. Joku minulle silloin sanoikin ettei kissat revi nahkaa. Sohvan ainoat kynnen jäljet olivatkin selkänojalla, kun meidän pikku akrobaatti silloin tällöin liukastui sohvan päällä keikkuessaan. Kun aika oli kypsä ja päätimme ostaa uuden sohvan, oli yksi kangasvalinnan kriteeri kankaan ”tiheys”. Adean Band sohvaan valitsemamme Linosa -kangas on todistanut olevansa hintansa väärti, sohvassa ei näy yhtään kissan kynnen jälkeä. Kun sohva tuli, annoin Nietoksen nyppiä sohvaa vähän koska kynsiminen on kuulema yksi kissojen tapa merkitä reviiriä ja ajattelin että ownatkoon nyt jos jättäisi myöhemmin rauhaan. Sen ensimmäisen kerran jälkeen olen kuullut muutaman satunnaisen kerran saman äänen ja kieltänyt. Kun Nietos haluaa huomiota, hän hyppää K tuolin selkänojan päälle kynsimään mutta sitäkin tapahtuu nykyään todella harvoin. Kissan olessa pentu, sitä tapahtui enemmän ja välillä kissa kynsi sellaisella antaumuksella tuolia että olin varma ettei siitä ole mitään jäljellä. Olin väärässä, tuolissa ei näy mitään repimisen merkkejä. Kukkapuron nojatuoli on se mitä kissa nykyisin yleensä kynsii kun revityttää ja luulen että sillä on jotain tekemistä sen kanssa että nojatuoli on asunut jo todella monen kissan kanssa. Jokainen niistä kissoista on hieman käynyt rapsuttelemassa kynsillä tuoliam kuten näkyy, ja kyllähän me Nietosta kielletään ja tietäähän se ettei pitäisi ...mutku.

Se mikä sieppasi huomioni oli Ikean sohvan kangas. Ostin Torista muutamia viikkoja sitten uudenveroisen Friheten vuodesohvan meidän vilpolaan eli takattomaan takkahuoneeseen. Sohva tosiaan tuli eteishalliimme moitteettomassa kunnossa mutta muutaman päivän aikana kävi selväksi että Nietos oletti raapimistelineen vieressä olevien sohvan osien olevan jatkumo raapimispuulle. Vaikka kissa ei määrällisesti montaa kertaa ehtinyt sohvaa repiä, näkyivät jäljet HETI. Kaksi nurkkaa roikkuu lankoja ja sohva ei todellakaan ole enää uudenveroinen. Onneksi tämä on menossa miehen ja kavereiden saunailtojen iloksi ja ostettiin käytettynä, muuten voisi vähän nyppiä. Mitä opimmekaan tästä: panosta materiaaleihin kissakodissa.

Nietoksella on kaksi raapimispuuta, sellainen pieni tolppa pentuajoilta ja hieman isompi. Molemmat on rumia kuin synti vaikka onkin ostettu sisustukseen sopivassa vaaleassa värissä. Nietos tykkää repiä tolppia mutta kuten todettu, välillä pitää vähän kynsiä muitakin paikkoja. Haluaisin että tekisimme itse sellaisen katseenkestävän kiipeilytelineen mutta toistaiseksi emme ole ehtineet asiaan paneutua, ehtiihän tässä.

Ja sitten ne hygienia asiat. Olen ollut kodeissa joissa kissanhaju tulee rapussa jo vastaan ja olen ollut kodeissa joissa ei edes huomaa kissojen olemassa oloa. Itse pyrin siihen väliin, haluan hyväkäytöksisen kissan joka tervehtii vieraita ovella, mutta naukaisemalla, ei hajullaan.

Ennen kun haimme Nietoksen, vietin tuntikausia etsien tietoa hiekkalaatikoista sekä käyttäjien kokemuksia niistä. Hakusessa oli hiekkalaatikko ja hiekka yhdistelmä joka pitää sisällään hajut sekä hiekat, varmaan aikalailla jokaisen kissan palvelijan tavoitetila. Meillä kissan vessa on alakerrassa ns. vierasvessassa ja tahtotila on ettei vieraiden sisään tullessa tai vessassa käydessä haisisi klassikko kissankusi. Eikä muuten haise.

Tilasin järjettömän hintaisen (jos vertaa että 4 eurolla saa muovilaatikon mihin voi kaataa hiekat) mutta jo monesti itsensa takaisin maksaneen Modkat kissanhiekkalaatikon, joka tekee mitä lupaa eli pitää hiekat sisällä ja näyttää kivalta. Ainoat hiekat mitä vessan lattialla on, on ihmisen hiekkalaatikkoa siivotessa lattialle tiputtamat hiekat. Laatikkoon vaihdetaan koko hiekka ehkä 3 kuukauden välein ja käytettävä hiekka on Extreme Classic. Välillä tilaan samaa hiekkaa laventeli tuoksulla ja laitan sitä ohuen kerroksen hajuttoman päälle, eipä tarvitse vessaan muita hajusteita. Minua vähän jännitti että oppiiko kissa käymään Modkatissa ja etenkin mahtuuko hän sinne kun kasvaa isoksi mutta huoleni oli turha. Vaikka Birma ei mikään jättikissa olekaan niin ei meidän neljä ja puolikiloinen Nietos ihan pienimmästäkään päästä ole. Mutta hyvin oppi ja hyvin mahtuu eli suosittelen lämpimästi tätä katseen kestävää sekä toimivaa kissanhiekkalootaa muillekin. Toimii muuten myös reissuilla; Savonlinnaan lähtiessä nappasimme laatikon sellaisenaan mukaan auton konttiin ja ei tarvinnut hankkia muita laatikoita ja uusia hiekkoja määränpäässä.

Semmosia kissajuttuja tällä kertaa,
loistavaa perjantaita kaikille!