AR-VON-TA

Ensimmäinen luokka, jännittää. Jännittää ettei tiedä minne pitää mennä ja milloin. Ja mistä voi tietää mikä on se oma naulakko ja pulpetti! Ja mitäs jos reppu tulee niin painavaksi kirjoista ettei sitä jaksa kantaa. Ja ei sovi unohtaa niitä miinuslaskuja, ne ei ole yhtä helppoja kun pluslaskut, mitä jos ei osaa tehdä kaikkia läksyjä. Mietin jo hetken että ei kai me vanhemmat olla peloteltu lasta koululla ja sen tuomalla vastuulla mutta en usko. Kyllähän meitä aikuisia ihan samalla tavalla jännittää uusi työpaikka tai vaikka isot juhlat. Kun uusi asia on aina tuntematon niin miten sitä muka ei miettisi että miten siellä toimitaan. Enkä muuten tiennyt minäkään että minne se lapsi pitää ensimmäisenä päivänä viedä, mutta sen jätin visusti kertomatta. Yritin löytää oikeat sanat, vähättelemättä lapsen jännitystä ja tukea juuri oikealla tavalla. Rohkaista ja muistuttaa että niin se päiväkoti ja eskarikin on aikoinaan koittanut ensimmäisen kerran ja hyvin se on mennyt. Kyllä sä osaat.

Järjestelyjen osalta muuten ollaan ihan pihalla. Tiimari on jättänyt meteoriittikraaterin kokoisen aukon koulutarvikehamstraukselle ja onnettomina kierrettiin Suomalaisen kirjakaupan valikoimaa todeten että ei täällä ole mitään inspiroivaa. Ja siellä kaupassa oli niin pimeää ja ahdastakin ettei se mitenkään ylistänyt koulunalun iloa. Akateeminen Kirjakauppa oli vielä tyhjempi, mistä ihmeestä me nyt kaikki hajukumit ja propellikynät hankitaan! Lähdimme Jumbosta pinkin kuminauhakansion kanssa ja kotona täytettiin penaali laatikoista löytyneillä aarteilla. Onnea on olla tyttö ja saada ihania synttärilahjoja. Reppu ostettiin vuosi sitten Floridasta ja sillä mennään kunnes sataa vaakaräntää ja sitten vaihdetaan Reiman reppuun joka on todennäköisesti hieman sopivampi Suomen keliolosuhteisiin. Jostain löytyi jumppakassikin joten kyllä nyt kelpaa lähteä opintielle.

Ehkä isoin juttu koulun alkamisen kanssa on ollut se puhelin ja ihan oma kotiavain. Bella sai nyt oman avaimen ja avain roikkuu missäs muualla kuin kännykkäpussissa. Joka vuotinen keskustelu sen oikean puhelimen valinnasta ekaluokkalaiselle on vakio eikä ainakaan meiltä kannata ottaa oppia, bellan puhelin on minun vanha iPhone4 ja vähempikin riittäisi. Puhelimelle tein, siis v i r k k a s i n  (muistat ihan oikein, en virkkaa, inhoan virkkaamista) suojapussukan osana ”Eroon vanhoista langoista ennen kuin ostan uusia” –operaatiota. Puhelinpussukkaan mahtuu myös bussikortti vaikkakin toistaiseksi bella viedään ja haetaan kouluun meidän vanhempien toimesta.

Koska en osaa virkata, tein kolme evoa ennen kun pääsin tuotantomalliin. Pussukan kaulanauha on tarkoitettu olan yli mutta lapset ilmeisesti mieluummin roikottavat niitä kaulassa. Ollaan puhuttu että kiipeilytelineisiin mentäessä pitää pussi olla takin sisällä tai pois kaulasta, koska mitään avautuvaa suojamekanismia nauhassa ei ole. Vastaavat pussukat kaulassa kulkee lähes kaikki tytöt meidän kylillä eli rohkeasti olen luottanut että lapset niiden kanssa osaavat toimia. Pussukassa ei ole nappia (koska ei kuitenkaan ehdi) vaan pampula vetää narun , joka estää puhelimen putoamisen, tiukalle roikkuessaan. bellalla ja kaverilla on nyt muutaman viikon ollut käytössä pussukat ja tytöt ovat kovasti tykänneet ja kuljettimet tuntuvat toimivan hyvin. Koska bellalla on jo kolme pussia ja lankaa oli vieläkin jäljellä, alotin tekemään yhtä itsellni ja tein kaksi arvottavaksi teille!

Puhelinpussukka arvonta !

 

Osallistu kommenttilaatikossa ja muista mainita väri!

Molempiin mahtuu sutjakasti iPhone4 mutta pinkki on hieman isompi kuin valkoinen.

Laita mukaan s-posti niin tavoitan sinut arvonnan jälkeen.

Jos s-postia ei ole, odotan viikon ilmoittaumista jonka jälkeen arvon uuden voittajan.

Postitan palkinnon vain Suomeen ja pussukan käyttö on omalla vastuulla (huomioitahan ettei turvamekanismia ole)

Osallistumisaika päättyy 29.8.2014

Onnea arvontaan ja kaikille koulun aloittaneille!