30.5.2012

Tunteiden äärellä.








Välillä itkettää.
Ei mikään erityinen juttu
Vaan kaikki.
Kun mikään ei ole hyvin,
vaikka missään ei ole mitään vikaa
mutta
sisällä on valtameri harmitusta jonka pitää päästä ulos.

"En mä halua mitään,
ei mikään ole hyvin.
E n   h a l u a.
Äiti Minua Itkettää!!"

Pitkin pituuttaan sängyllä,
kasvot harsoissa ja tyynyliinoissa.
Kyynel kerrallaan,
jalat potkii ilmaa ja
lohduttava itku kaikuu avoimesta ikkunasta pihalle.
Äiti silittää selkää ja kuuntelee,
itke vain, itke kunnes kyyneleet loppuvat.

Itketään yli kattojen ja halki pihojen.
itketään puro ja purosta valtameri,
itketään tuuleen ja tuuli kuljettaa pilvet pois
itketään paikalle aurinko,
hyvä mieli,
missä olet?!

Äiti    on    tässä.

Minä muistan miltä se tuntui kun oli paha mieli.
Kun mikään erityinen asia ei harmittanut,
vaan ihan kaikki.
Mitään pahaa ei ollut sattunut,
joskus vain tuli sellainen tunne.
Kuin iso aalto joka pyyhkäisi yli,
ja taivas tummeni ja tuuli soi korvissa.
Tummaa harmitusta.
Ja teki mieli itkeä, täysiä.

Siksi minä tiedän.
Muistan miltä se tuntuu,
muistan miten hyvältä tuntuu itkeä,
muistan mitä silloin tarvitsee,
silitän.
Koska aallon jälkeen veden pinta laskee,
myrsky laantuu,
ja aurinko tulee esiin pilven takaa.
Kaikki on hyvin, hymyilyttää taas. 
 
 

15 kommenttia:

  1. Ihana - joskus itku on paikallaan meille isoillekin. <3

    VastaaPoista
  2. Osuipa kohdalle. Meillä tuota seiska-veetä välillä itkettää ihan yhtäkkiä ja kaikki ja hetken päästä sitten taas paistaa aurinko <3

    VastaaPoista
  3. Miksi mä tulkitsen nuo kuvat niin, että joku on hukkunut ja päätynyt Taivaaseen? :(

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus. <3 Teki mieli tulla silittämään. Tiedän tunteen, kun se aalto tulee. Mäkin haluaisin vielä että joku silittäisi. Pitää muistaa kun aalto pyyhkäisee omien lasten yli. Kiitos Muistutuksesta.

    Sulla on selkeesti kuvaamisen lisäksi sana hallussa. Lisää tätä. :)

    VastaaPoista
  5. Osuvat kuvat! Noi itkut ovat mulle niitä vanhemmuuden raskaimpia juttuja. Oman lapsen hätää on vaikea kestää varsinkin tuollaista epämääräistä ahdistusta, jota ei voi selittää pois.

    VastaaPoista
  6. Mulle tuli kans kuvat katseltuani mieleen et onks joku hukkunut. Onneksi ei.
    Ja mä muistan ja tunnistan ton tunteen, saahan sitä aikuisetkin.

    VastaaPoista
  7. Pienen ihmisen harmitus on ajoittain niin suurta, ja todellista, että meinaa isompi siinä rinnalla pakahtua.
    Mutta onneksi se menee nopeasti ohi, kun saa surra, kiukuta ja itkeä -
    ja äiti silittää.
    Sitten taas hymyilyttää, onneksi!

    VastaaPoista
  8. Voi miten kaunista! Ihanasti osaat kirjoittaa...

    VastaaPoista
  9. Lapsi osaa niin aidosti näyttää tunteensa ja toivoisinkin, ettei se lapseltani katoaisi iän myötä. Itselleni jo melkein kaikkien tunteiden näyttäminen on nykyään niin vaikeaa, välillä kyllä itsestäkin tuntuisi, että voi kun voisi olla vielä pieni lapsi ja käpertyä äidin kainaloon lohdutettavaksi kun on paha mieli.

    VastaaPoista
  10. Komppaan, ihanasti kirjoitat kuvien lisäksi ♥

    Voi, kunpa mäkin aina muistaisin tämän kirjoituksen... Että joskus sitä vaan voi olla paha mieli, enkä kokisi sitä (turhasta) kiukutteluksi :-/ Meillä erityisesti esikoinen on herkkä tyttö, joka reagoi voimakkain tunnetiloin asioihin.

    Kiitos tästä ♥

    VastaaPoista
  11. Kun oli pieni, isä lohdutti:"Itke vaan, itku helpottaa oloa.". Ja niinhän se tekee. Välillä pitää purkaa pahaa oloa pois. Sitten jaksaa taas hymyillä. :)

    VastaaPoista
  12. Ihana ♥ ja niin totta. Jotenkin ihmeellisesti se itku aina helpottaa - oli kyseessä sitten pieni tai suuri ihminen :)

    VastaaPoista
  13. Niin totta <3
    Ihanaa kesää teille!

    VastaaPoista
  14. Olipa ihanan herkkä kirjoitus! Ja niin totta. Meidän 6-vuotiaamme on todella tunteellinen ja saattaa tosiaan itkeä tihrustaa ilman kummempaa syytä. Välillä kun vaan on vähän paha mieli!

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥