Tunteiden äärellä.

Välillä itkettää.
Ei mikään erityinen juttu
Vaan kaikki.
Kun mikään ei ole hyvin,
vaikka missään ei ole mitään vikaa
mutta
sisällä on valtameri harmitusta jonka pitää päästä ulos.

"En mä halua mitään,
ei mikään ole hyvin.
E n   h a l u a.
Äiti Minua Itkettää!!"

Pitkin pituuttaan sängyllä,
kasvot harsoissa ja tyynyliinoissa.
Kyynel kerrallaan,
jalat potkii ilmaa ja
lohduttava itku kaikuu avoimesta ikkunasta pihalle.
Äiti silittää selkää ja kuuntelee,
itke vain, itke kunnes kyyneleet loppuvat.

Itketään yli kattojen ja halki pihojen.
itketään puro ja purosta valtameri,
itketään tuuleen ja tuuli kuljettaa pilvet pois
itketään paikalle aurinko,
hyvä mieli,
missä olet?!

Äiti    on    tässä.

Minä muistan miltä se tuntui kun oli paha mieli.
Kun mikään erityinen asia ei harmittanut,

vaan ihan kaikki.

Mitään pahaa ei ollut sattunut,
joskus vain tuli sellainen tunne.
Kuin iso aalto joka pyyhkäisi yli,
ja taivas tummeni ja tuuli soi korvissa.
Tummaa harmitusta.
Ja teki mieli itkeä, täysiä.

Siksi minä tiedän.
Muistan miltä se tuntuu,
muistan miten hyvältä tuntuu itkeä,

muistan mitä silloin tarvitsee,

silitän.
Koska aallon jälkeen veden pinta laskee,
myrsky laantuu,
ja aurinko tulee esiin pilven takaa.

Kaikki on hyvin, hymyilyttää taas.