[ 5 ] vuotta

Kuopus, pikkusisko, nuppu, pikkuinen, vappupallo, kulta. Eräs tyttö kysyi taannoin hississä miksi kutsun Padméa kullaksi, että onko hän minulle kultaa. Kyllä hän on ja paljon enemmän, vastasin tytölle. Pikkuinen on nyt viisi vuotta ja kuulemma iso tyttö. On jo varsin hyvin tiedossa ettei eskari ja koulu ole kaukana ja vaikka välillä käytös muistuttaakin 3-vuotiasta superuhmariiviötä, osaa hän valtavasti kaikkea. Ei lakkaa hämmästyttämästä meitä ja muita taidoillaan ja halullaan oppia uutta. Eikä lakkaa hämmästyttämällä kasvullaankaan, nyt jo 116,3 cm ja 22 kiloa, silkkaa iloa!

Hän kopioi veljeltää lähes mitä vain ja minulta loput. Kun veli tekee hölmöyksiä, komentaa hän veljeä minun sanoilla, hieman nenänvartta nyrpistäen, kuin kysyen "oletko sä vähän höntti kun et tiedä". Kun hän itse hölmöilee isomman perässä, saan vain nenäkkään vastauksen että "Kyllä pomppukin tekee niin!". Ihan niinkun hän ei tietäisi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Siinäpä se, kun on viisi, tietää kyllä mutta osaa valikoida.

Pohjimmiltaan hän on hyvin säntillinen ja ...kiltti. Itsepäinen kuin minä mikä mutta arkipäivän asiat, rutiinit ja tavat on hyvin hanskassa ja hyvin tärkeitä. Hän puhuu todella kovalla äänellä, mutta ehkä se liittyy puheen viivästymään. Hän ei tykkää kävellä, yhtään. Jos isi on mukana, on hän kuin rikkinäinen levy "syliin, syliin, syliin, syliin" Minun kanssani tilanne on vähän eri. Hän pukee ja riisuu itse (jep, ei mikään itsestään selvyys minun kokemukseni mukaan), vaatteet menevät oikein päin ja hän ei unohtele niitä pitkin kyliä. Hänellä on järjettömän hyvä muisti. Hän muistaa missä tavarat on, mitä on tapahtunut missäkin, mitä on tehty milloinkin, paikat mistä on ajettu joskus ohi. Hän on myös tavattoman huomiokykyinen, näkee asioita, yhdistelee ja tekee päätelmiä, joskus ne on ihan hassuja ja joskus niin tavattoman ihania itsestäänselvyyksiä ja suoruuksia että ei voi kun hymyillä. Hän on ihan mielettömän IHANA!

Hän laulaa, piirtää ja askartelee, päivittäin. Hän tykkää legoista sekä Geomageista. Hän tykkää olla ulkona, mielellään ilman turhia päällystakkeja ja kenkiä -hän on kesälapsi, tulispa jo kesä! Hän pitää kivistä ja kepeistä, hän ei monesti muuta tarvitsekaan hiekkiksellä. Hän ajaa pyörällä jossa on apparit ja hurjastelee potkulaudalla. Hän osaa uida koiraa ja selkää sekä sukeltaa monen monta metriä. Uskon että kesän jälkeen, hän on oppinut taas monen monta uutta asiaa. Uskon että kesän jälkeen, huokaan taas että kylläpä hän kasvaa nopeasti, liian nopeasti.

Ja minä katson vierestä kasvua. Oppimisen iloa ja karvaita pettymyksiä. Yritän opettaa että saa iloita kun on aihetta ja saa surra kun surettaa, joskus on hyvä itkeä. Yritän muistuttaa että jos osaa raivota, pitää myös opetella rauhoittumaan, yksin tai sylissä. Yritän muistuttaa, miten mahtavaa melkein mikä tahansa voi olla, miten pitää muistaa nauttia ja arvostaa kaikkea sitä mitä on. Yritän opettaa ilahtumaan kauniistä säästä, kukkasista ja uusista vuoden ajoista, pitkistä madoista sekä kesäillan jäätelöistä ja ihan kaikesta.
Kiitos kulta kun olet meidän, et voisi olla yhtään täydellisempi ♥

Synttäriviikkoa vietellään...