Me ollaan oltu 3 vuotta yhdessä.
tai oikeastaan melkein 4.
Kerran oltiin koko päivä erossa,
minä aleshoppailulla ja sinä isin kanssa.
Me ollaan kyllä oltu aina yhessä.
On ollut helppoa,
koska tiedän mitä haluat
vaikka et osaa vielä kertoa.
ja tiedän miltä sinusta tuntuu,
ei sinun tarvitse edes näyttää.
Niin kauan
kun olet ollut silmissäni,
olen tiennyt - olet turvassa.
tai oikeastaan melkein 4.
Kerran oltiin koko päivä erossa,
minä aleshoppailulla ja sinä isin kanssa.
Me ollaan kyllä oltu aina yhessä.
On ollut helppoa,
koska tiedän mitä haluat
vaikka et osaa vielä kertoa.
ja tiedän miltä sinusta tuntuu,
ei sinun tarvitse edes näyttää.
Niin kauan
kun olet ollut silmissäni,
olen tiennyt - olet turvassa.
Ja olen yrittänyt opettaa ja kertoa.
Tehdä sinusta hieman uteliaan ja sellaisen
joka huomaa ne pienetkin asiat
Ja sinähän osaat nauttia niistä.
Kivistä ja jäniksen papanoista.
Mitenhän me säilytämme sen yhteyden
kun olet poissa koko päivän.
Ja miten kerrot minulle päivästäsi,
kun et vielä osaa.
Minä haluaisin tietää,
mitä sinulle kuuluu kun tulen hakemaan.
Miten säilytät sen veikeyden
ja kyvyn virnistää niissä oudoimmissakin tilanteissa.
Mitenhän sinä osaat pysyä omana itsenäsi,
siellä kaikkien muiden kanssa.
Tuleekohan sieltä päiväkodista takaisin,
ihan vieras lapsi.
Tehdä sinusta hieman uteliaan ja sellaisen
joka huomaa ne pienetkin asiat
Ja sinähän osaat nauttia niistä.
Kivistä ja jäniksen papanoista.
Mitenhän me säilytämme sen yhteyden
kun olet poissa koko päivän.
Ja miten kerrot minulle päivästäsi,
kun et vielä osaa.
Minä haluaisin tietää,
mitä sinulle kuuluu kun tulen hakemaan.
Miten säilytät sen veikeyden
ja kyvyn virnistää niissä oudoimmissakin tilanteissa.
Mitenhän sinä osaat pysyä omana itsenäsi,
siellä kaikkien muiden kanssa.
Tuleekohan sieltä päiväkodista takaisin,
ihan vieras lapsi.
Nyt olet siellä,
vappuriehassa.
Tulen kohta hakemaan!
Oijoijoi. Täällä painiskellaan samojen ajatusten kanssa, kun kuopus on aloittanut hoidon jonkin aikaa sitten. Onneksi on kuitenkin näitä kotipäiviäkin kun teen vaan 50% työaikaa.
VastaaPoistaPäivä on pitkä aika olla erossa kun ollaan muuten yhdessä yöt ja päivät, lapsi kulkee joka paikassa mukana. Ja niin ovat tehneet nyt jo isommatkin lapset. Tutuksi on tullut käynti niin lääkärillä kuin kampaajallakin.
Mutta, siihen tottuu, näin on minulle sanottu. Ikävä on tietysti työpäivän aikana, mutta jälleennäkemisen reimu onkin sitten aivan ihanaa päivän päätteeksi. Lapsille uhrattu aika ei koskaan mene hukkaan.
Nauti työstä työpäivän aikana ja sitten onkin vuorossa ihan erilaiset kivat hetket kotiin päästyä.
Ja sitten ihan vaan; olen joskus ajatellut, että minun pitäisi olla nainen Afrikassa. Peltotöissä, lapsi selässä, lähellä. Täällä se ei taida toimistossa onnistua.
Mutta olen minä ajatellut myös islamilaisiakin naisia. Kun ei olisi kampaus-ongelmia sen huivin kanssa. Ja tämä oli sitten ihan vaan huumoria.
Anana, hyviä päiväkotipäiviä lapsellesi ja koululaiselle opiskeluintoa. Äidille pitää toivottaa työn iloa. Siellä on kyllä aika kiva ruokatunnilla syödä rauhassa ;)
Nyyh... ;( Tsemppiä äidille, jolle muutos on luultavasti vielä rankempi kuin lapselle. Tuli ihan tippa linssiin ajatellessa, että tuo on edessä tämän "iltatähdenkin" kanssa, onneksi vasta 1,5 vuoden kuluttua..
VastaaPoista:´) Kyllä se sinun oma rakas tyttösi sieltä takaisin tulee - jälleen yhtä kokemusta rikkaampana.. Voin vaan kuvitella nuo sinun tunteesi, niin tiiviisti olette näköjään olleet aina yhdessä. Toisin kuin meillä - tytöt menivät hoitoon puolitoistavuotiaina ja siitä lähtien ollaan menty ja tultu ja nähty välillä vaan vilaukselta. Mutta se tuntuu sopivan meidän perheelle - tai ainakin toivon, etteivät tyttäret aikuisina muistaisi ainoastaan sitä, että äiti ja iskä ne vaan kuntoilivat kaikki illat. Kun eihän se ihan niinkään ole. Meillä tytöistä on heti alkuunsa hyvin huomannut kuinka ovat viihtyneet muiden lasten seurassa - ja kuinka hyvää heille on tehnyt saada omia kavereita ja eriytyä toisistaan. Mutta nyt tuntuu hieman haikealta ajatella, että tytöt ovat siirtymässä eskariin... taas uusi vaihe elämässä.
VastaaPoistaHali sinne :)
Hienosti kirjoitettu, tiivistit monen äidin tunnelmat hoidon aloituksen suhteen! Tsemppiä, hienosti se menee =D
VastaaPoistaKovin tuttuja ajatuksia...
VastaaPoistaKun Nöpö aloitti päiväkodin, hän osasi muutaman hassun sanan...Ja olimme niin kiinni toisissamme...
Mutta meni kuukausi-kaksi, neiti oli oppinut höpisemään kokonaisia lauseita ja ilmaisi itseään melko sujuvasti. Tietenkään ei osaa kuvailla päiväänsä kummoisesti, mutta luotan hoitopaikkaamme ja viesteihin sieltä, että Nöpöllä on mukavia päiviä. Sielä hän saa arkarrella ja jumppailla muiden kanssa ja pitää puoliaan ja seurustella. Kaikki tärkeitä elämisen taitoja.
Nöpö on minusta säilyttänyt oman luonteensa ja siihen on tullut kivoja mausteita päiväkodin aloittamsen jälkeen. Enää hän ei ole ihan niin arka kuin sinne mennessä. Hän on oppinut odottamaan vuoroaan ja pyytämään ellei ole saanut jotain mitä halajaa.
Meille on tärkeää, että Nöpöllä pidetään iltapäivälläkin mekkoja ja neuleita, jotka aamulla mennessään oli. Ja että hän saa nukkua oman lelun kanssa ja ottaa joskus omia kirjoja mukaan.
Uskon, että teillekin koituu hoidosta hyviä asioita.
Yhteys minun ja lasten välillä on hoidon aloitettua säilynyt ja siitä osaa nauttia ihan eri tavalla kuin ennen.
Tuo oli mulle vatsahaavan paikka,että jouduin luottamaan turvallisuuden takaamisen vieraille ihmisille. Mutta yhtään pikkistäkään haavaa tai mustelmaa ei ole tullut ja lapset vaikuttavat edelleen tasapainoisilta.=)
Oi miten kauniisti kirjoitettu! Hyvinhän se päivähoidossa aloittaminen varmasti menee- tsemppiä siihen :) Itsellä sama edessä syksyllä...
VastaaPoistaKirjoituksesi nosti pintaan yli kolmen vuoden takaiset ajatukset. Yhäkin ne pyörivät mielessä; mitä sinä puuhailet silloin, kun en ole lähelläsi. Ja ennen kaikkea, onko sinulla kaikki hyvin ja hyvä olla.
VastaaPoistaTsemppiä!
Niin kauniisti kirjoitettu, oikein kylmät väreet meni lukiessa.
VastaaPoistaVoimahali äidille ja tytölle, siitä se lähtee ♥
Niin tuttuja ajatuksia joita on käynyt läpi aina lapsen aloittaessa hoidon. Varsinkin sitä on aina miettinyt, että saako/voiko lapsi olla oma itsensä, hyväksytäänkö hänet kaikkine särmineen vai yritetäänkö ahtaa johonkin tiettyyn päiväkotilapsi-muottiin.
VastaaPoistaHyviä kokemuksia meillä on, kohdalle on sattunut hyviä päiväkoteja, ihania hoitajia.
Myös siellä toisella puolella, töissä päiväkodissa, miettii kaikenlaista uuden lapsen aloittaessa. Osaanko, huomaanko, olenko luottamuksen arvoinen...
Minä olen kysynyt paljon ja kertonut paljon; tavoista, toiveista, odotuksista, peloista...kaikesta. Kummassakin roolissa, äitinä ja työntekijänä.
Tsemppiä teille, koko perheelle
Nyyh, mitenköhän sitä pystyy joskus palaamaan takaisin työelämään...
VastaaPoistaAdeleide
Ihanasti kirjoitettu!
VastaaPoistaPia
Oli niin liikuttavasti kirjoitettu, että kyyneleet herahtivat poskille. Minun pitäisi päästää tytöstä irti vasta syksyllä, mutta nyt jo ajatus siitä saa alakuloiseksi. Kiitos näistä kauniista sanoista.
VastaaPoistaIhana kirjoitus! :) <3
VastaaPoistaIhanasti kirjoitettu! <3 Varmasti hyvin menee.
VastaaPoistaMeillä vastaava tilanne syksyllä edessä. Esikko ei päivähoidossa ole ollut, vanhemmillani hoidossa vain kun töissä olin. Kun tytön piti aloittaa päiväkodissa, oli kuopus tilauksessa ja lyhytaikaista muutosta hoitojärjestelyyn ei tehty. Nyt tyttö menee sitten päiväkotiin pikkuveli turvanaan... :)
Luulen, että minulla oli vaikeampaa töissä ollessani olla erossa lapsesta kuin tytöllä isovanhempien hoivassa olla erossa minusta... ja parempi niin.
-Mila-
Oi..Voimia sinulle. Voin vain kuvitella tunteesi ja itku pääsi silti. Kuulostaa kovin tutulta tuo tiivis yhdessäolo. Vielä ei voi kuvitellakaan, mitä se sitten joskus on jättää lapset hoitoon...
VastaaPoistaKauniisti kirjoitettu. Mukavaa vappua ja uskoisin että juhlissa on ollut mukavaa :)
VastaaPoistaAivan ihanasti kirjoitettu. On hienoa, että olette ottaneet tällaisen ns pehmeän laskun kohti päiväkotivaihetta, niin Padme saa tutustua ihan rauhassa, pienissä määrissä kerrallaan.
VastaaPoistaUskon, että hän nauttii muiden saman ikäisten seurasta ja toivon, että hän saa heti kavereita, niin päivät menevät varmasti mukavasti ♥.
Ja kyllä ne sanat sieltä tulevat, hän yllättää vielä jossain vaiheessa sinut kertomalla päivästään :).
Ihanasti tosiaan kirjoitettu, tän päiväkoti-ihmisen oli ihan pakko heti kommentoida myös :).
VastaaPoistaTosi hyvin kirjoitettu. Melkein herkistyin. Kun tuo tilanen on itsellänikin edessä ehkä syksyllä. Mutta olen kokenut sen jo kerran, puoleksi vuodeksi. ja ainakin sen verran voin lohduttaa, että niistä illoista kun olet lapsesi kanssa osaat nauttia kaksin kerroin enemmän!
VastaaPoistaVoi miten kauniisti taas kirjoitit! Mä olen täällä melkein tippa silmässä...
VastaaPoistaMä olen varma että päiväkodilla on anettavaa Padmelle ja Padmella heille, joten tuskin vierasta lasta sieltä kotiin saat:).
Meilläkin Ellen menee päiväkotiin ainakin osa-aikasesti syksyllä.. nyt jo vähän mietityttää...
Oih ihanasti kirjoitit! Muistan tuon haikeuden kun lapset ovat aloittaneet tarhan. Uusi vaihe on aina luopuminen jostakin, mutta ei välttämättä huonompi juttu, erilainen kuitenkin.
VastaaPoistaMukavaa vappua!
Kauniisti kirjoitit, kyllä se aina kirpaisee, minulla on asiasta hyviä ja huonoja kokemuksia, Telmalla on sujunut päiväkodissa tosi hyvin ja käy siellä mielellään.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitit.
VastaaPoistaIhan tuli tippa silmään, niin kauniisti kirjoitit. Minulla tuo vielä edessä ja nyt jo haikeus iskee.
VastaaPoistaVoih! Pyyhin kyyneleitä täällä. Aivan ihanasti kirjoitettu. Tyttö menee syksyllä päiväkotiin ja äitiä jännittää jo nyt. Viime viikonloppuna neiti oli ensimmäistä kertaa yökylässä ja äitihän oli se ensimmäinen, jolle tuli ikävä. :)
VastaaPoistaOlette tosiaan olleet hirmu tiiviisti yhdessä. Varmasti huolettaa, että kuinka muut osaavat tulkita lasta ja lapsen tarpeita. Alku on luultavasti rankka teille molemmille, mutta uskon kaiken helpottuvan hyvinkin nopeasti. Paljon voimia teille kummallekin tähän alkuun ♥
VastaaPoistaKauniisti kirjoitettu, kauniita sanoja...
VastaaPoistaOn se aina rankkaa, kun pieni alottaa hoidon. Minäkin muistan, kun esikoista vein ensimmäisiä kertoja hoitoon, kun itse palasin töihin. Mekään ei oltu oltu erossa toisistamme aiemmin. Muutos oli suuri, mutta meni hyvin.
Nyt olen ollut kotona kohta neljä vuotta kahden nuorimman kanssa, töihin paluu sitten joskus kyllä vähän hirvittää. Miten sitä osaa taas antaa lapsensa muiden hoiviin... ;) Vaikka oikeastaan se tekee varmasti hyvääkin, molemmille! :)
-Heini-
Aivan upea kirjoitus, noissa ajauksissa varmasti on monta samanlaista ajatusta kun monelle muullakin äidillä, Ekaa kertaa kun itse vein lapsia hoitoon itkien pyöräilin koko matkan kouluun. Tiedän tunteet niin hoitajana kun äitinäkin, varmasti alussa ottaa koville,mutta uskoisin että kaikki menee hyvin ja molemmat olette uusia kokemuksia rikkaamipia:)Tsemppiä!
VastaaPoistaAivan liikuttavan ihana kirjoitus, itku tuli täälläkin silmään. Tsemppiä äidille ja tyttärelle uuden elämänvaiheen alkuun.
VastaaPoistaEn tiedä oletko joskus asiasta kertonutkin, mutta minulta on mennyt ohi, miksei Padmé puhu vaikka olenkin blogiasi jo pitkään seurannut. Ja jos on liian henkilökohtainen kysymys, niin jätä vastaamatta, eikä kommenttiakaan tarvitse julkaista.