2.10.2009

Minä, mä ja mie. 10 x minua -haaste.

Violette haastoi minut.
Olen otettu, kiitos.

Jäin miettimään mitä minussa on, semmoista joka voisi kiinnostaa.
Sellaista mnkä halua kertoa.
Onko sopivaa kertoa mitä vain, vai pitääkö karsia.
Ensin ei tullut mitään mieleen, sitten vaikka mitä.
Tässä on nyt tälläinen sotku, kello on jo paljon.


1. Mietin ja käytän harkiten persoonapronomineja.
Käytän yleensä muotoa "mä" ja "sä", isälleni "minä" ja "sinä" ja joskus leikkisästi "mie", etenkin kun olen ollut Savonlinnassa.

2. Olen minä, en muuta.
Omaan jämptit mielipiteet ja intuition siitä mitä olen ja haluan olla. En myötäile, en valehtele enkä esitä. Arvostan vahvoja ihmisiä jotka osaavat arvostaa sitä mitä heillä on ja näkevät pintaa syvemmälle. Olen tyytyväinen siihen mitä olen, mitä minulla on ja missä olen.

3. Olen kriittinen.
Kyseenalaistan kaiken ja yritän yleensä miettiä asioita kaikilta mahdollisilta kanteilta. Arvostan ihmisiä jotka uskaltavat olla erimieltä mutta en siedä jankkaamista ilman argumentaatiota.

4. Elän yöllä.
Niin se on aina ollut ja niin se varmaan aina tulee olemaan.
Kirjoitusvirheni eivät siis johdu väsymyksestä vaan luki-häiriöstä ;)

5. Arvostan pieniä asioita ( kuulemma myös outoja) ja pidän ihmisistä joilla on särmää, tilannetajua ja tavat.
Kiinnitän huomiota kun joku ottaa takin pois tullessaan sisään ja laittaa tuolin takaisin pöydän alle paikalleen kahviossa.
Murisen kun poikani pitää ovea kaupungilla auki tuntemattomille ja he eivät kiitä.

6. En syö glunsseja (tämä on termi möykylle joka on jonkinlaisessa nesteessä).
Siksi en syö kuin sileää banaanijogurttia ja hilloista vain sen väliaineen, en marjoja.

7. Minusta on tullut äiti-ihminen.
En ehkä olisi ajatellut mutta ihan oikeasti, lapset ovat minulle kaikki kaikessa.
ne ovat aivan huisia. Välillä tunnen riittämättömyyttä mutta sisimmässäni tiedän että teen parhaani. Olen naiivi, leikkisällä tavalla. Ymmärrän lapsia ja saan iloa niistä hassuista jutuista joista hekin.
Lapset ovat kuulemma minun näköisäni, jopa vieraat kommentoivat tyttäreni ja minun yhdennäköisyyttä.

8. Visuaalisuus on minulle tärkeää.
Katson aina ympärilleni, mietin miltä asiat näyttäisivät kuvassa.
Vaikka tuntuu ehkä alyttömältä, minulla ei ole hyvä olla jos lapset on puettu sinnepäin. Minua häiritsee jos se ympäristö jossa elän, ei ole sopusoinussa sen kanssa mikä istuu minun silmääni.
Sisustuksessa pidän askeettisuudesta, vaatteissa tästä.

9. Annan mielummin kuin saan, enkä ikinä osta lahjoja siksi että pitää.
Minulta saattaa saada joululahjan jouluna, tai jos sitä oikeaa ei ole tullut vastaan, niin vasta maaliskuussa. Synttärilahjatkin saattavat tulla milloin sattuu. Lasten kohdalla yritän pitäytyä niissä oikeissa päivissä.

10. Käyn säännöllisesti Honkanummen Hautausmaalla.
Lasten Muistolehtoon on haudattu esikoispoikamme joka kuoli kohtuun raskauden loppumetreillä. Tästä en yleensä puhu, mutta se selittää osaksi monta asiaa jotka näen erilailla kuin moni muu.

Bonustietona: Minulla on aina kello kädessä. Jos se jää, se haetaan. Ilman sitä en ole minä.


Olen tuossa pienessa kuvassa, jota Padmé katsoo.


Haastan mukaan
(apua, monta blogia rästissä -kenellä tämä ei ole vielä ollut)
Elohiiren!

Tsekkaa alempaa Suvanto.
Jota tämä haaste hieman keinutti.

20 kommenttia:

  1. hei!
    Voi kuinka pahalta tuntuu puolestasi tuo mitä kerroit kohdassa 10.
    Jotkin asiat vaan ovat sellaisia että niitä ei saisi ihminen joutua kokomaan...
    Terveisin Elly, raskauden loppumetreillä

    VastaaPoista
  2. Kiitos!
    Oli kiva lukea.
    Ja viimeinen oli yllätys, surullinen. Elämä ottaa mutta se antaa. Olen iloinen että olet saanut kaksi kaunista ja tervetta lasta surun jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Hei!! Vihdoinkin joku, joka ei myöskään syö klönttisiä jugurtteja, hilloja yms!! :) Hassua!

    itse en voi sietää klönttisiä jugurtteja, rahkoja yms. Siksi, jos jotain sellaista syön, syön lasten danoninoja :)

    VastaaPoista
  4. Okei, tämä meni nyt pelottavan yksyhten, paitsi etten käytä mie- sanaa enkä syö hilloja ollenkaan.

    Nina - kirjautumatta

    VastaaPoista
  5. Tämä haaste on hyvä. Siinä joutuu laittamaan hieman itseään peliin jos niin haluaa.

    Kiitos, että kerroit.

    VastaaPoista
  6. Hyvän ystäväni esikoispoika kuoli kohtuun päivää ennen laskettua aikaa. Voin vain kuvitella sen surun määrän. Hänkin on nykyään äiti toiselle pojalle ja tytölle kuten sinäkin.

    Halaus.

    Ja mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  7. Kiitos näistä. Alkoi itkettää tuo 10. kohta ja samalla tuli ajatus siitä, miten vahva ihminen olet.

    VastaaPoista
  8. Ajattelen monesta asiasta samoin kuin sinä, ja kohta 10 on totta myös minulla. Joten tiedän tasan miltä sinusta tuntuu!
    -Elisa (juu olen kommentoinut aiemmin) nyt kirjautumatta

    VastaaPoista
  9. Kiitos haasteesta! Vastaan siihen piakkoin.


    Kohta 10 oli yllättävä. Rohkeasti toit sen esille,
    ja minullakin vahvistui tunne, että olet vahva nainen. Halaus päivääsi toiselta bloggarilta. ♥

    VastaaPoista
  10. Kivoja juttuja, kiva lukea:). Paitsi kymppikohta, ikävä kuulla:(. Vahvistaa tosin käsitystä sun vahvuudesta! Ja nyt teillä on kaksi ihanaa lasta!!

    VastaaPoista
  11. Ihana listaus! Numero 10 on surullista. Minäkin tunnen yhden, jolle on käynyt niin, mutta en silti tiedä, miltä se oikeasti tuntuu.

    Olipas meillä paljon yhtäläisyyksiä. En sano mie ja kelpuutan klöntit jogurtissa (toinen lapsi ei) ja lukihäiriötä ei ole ainakaan todettu, mutta muuten menee yksiin. Hauska tutustua lisää!

    VastaaPoista
  12. Olen myös kuten 5. kohta, paitsi aina en tyydy pelkästään murisemaan, vaan sanon lapsen puolesta kovaa ja liioitellusti: olkaa hyvä!!!!! Ja kiinnitän huomiota pieniin ja välillä hyvin outoihin asioihin (ja mies sen kun pyörittelee päätään ja silmiään ihmetyksestä).
    ;-)

    VastaaPoista
  13. Vahvuus paistaa kaikista kohdista, siihen varmaan on johtanut kohta 10. Ei välttämättä ollut helppoa kertoa asiasta.

    Muuten, varmaan tykkäisit mun mansikkahilloista! Siinä on vain sitä väliainetta, eli mansikat hienonnettu ensin sauvasekoittimella sileäksi :D Ei köntin könttiä!

    VastaaPoista
  14. Hauska tutustua! Olenkin aina ajatellut, että olet varmasti kiinnostava persoona.

    Poikani on tuollainen, ettei syö möykkyglunsseja, esim. haluaa mansikkahilloa, muttei mansikkaa ja minähän kaivelen ne mansikat pois (siis oikeasti...).

    VastaaPoista
  15. Kertomasi vahvistaa tunnettani siitä kuinka vahva ja rohkea nainen olet. Auringonsäteitä viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  16. Kiitos kauniista kommenteista <3

    Mietin pitkään laitanko synkempää asiaa tähän blogiin, jonka tarkoitus on ilahduttaa ja piristää. Päätin kuitenkin että se asia on NIIN minua että jaan sen kanssanne. Niinhän se on, kaikki menneisyden tapahtumat muokkaavat ihmistä -halusimme tai emme.

    Nämä ovat sellaisia asioita joita sattuu harvoille,eikä niistä yleensä puhuta mutta itse koen asian niin että jos sitä salailisin tai piilottaisin, tavallaan väheksyisin asiaa.

    Lapset usein näkevät asiat niin suoraan ja pelkistettyinä että heidän rektioistaan on hyvä peilata, pomppu joka tietää enkeliveljestään on tavattoman ylpeä siitä, että hänellä erikois-isoveli on. Varmasti kun Padmékin asian ymmärtäää, on hän yhtä ylpeä.

    Kiitos vielä, olette niin käsittämättömän ihania.

    Jk. ja mahtavaa kuulla etten ole ainoa möykkyangstinen! shaoli, teet aivan oikein, ne ovat ällöjä ;)

    VastaaPoista
  17. Hei ja osanottoni. Kiitos luottamuksesta, jolla kerrot esikoisestasi. Emme me tee pahaa. Teillä on oma enkeli. Kuinka surullista, mutta hienoa, että hän on nyt voimana. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  18. Niin ja piti vielä sanomani, että ymmärrän, että kokemasi vaikuttaa moneen ja on osa sinua.

    Minä en ole itse kokenut samaa, mutta niin läheltä nähnyt, että itsestäänselvyytenä, juuri minkään pitäminen, lähes aina itkettää. Kukaan ei koskaan voi tietää seuraavasta hetkestä mitään. Siksi koitan elää nyt, eikä vasta Sit kun. Kun se sitkun tulee on jo ihan toiset mut kun jutut päällä. Meillä on vain nyt.

    VastaaPoista
  19. Kiitos Joola todella kauniista sanoistasi. Osuit asian ytimeen, mitään ei saisi pitää itsestäänselvyytenä ja todellakin jokainen hetki on kallis.

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥