Haikein mielin.

******

Näitä ei tule ikävä.
Hanhet ovat lähdössä pois,
valitettavasti jättävät nurmikentät
ja
hiekkatiet sellaiseen kuntoon.
Ei siellä ole kiva lapsen eikä aikuisen kävellä,
No me uhmaalle luonnonlakeja, kävelemme silti.
Putsaamme sitten kotona sotkut.

Isikin lähtee taas duunimatkalle.
Meidän piti tehdä kaikkea hyödyllistä.
Sen sijaan otimme eväät mukaan
ja
lähdimme yhdessä kävelylle.
Nautitaan kiireettömästi perheen kanssa...
...ja vähän sorsienkin.

Pompulla oli tälläinen oikoreitti.
On kuulemma ollut täällä luokan kanssa.
Minne menee veli, sinne siskokin.

Joskus poika pysähtyy.
Katselee ympärillee.
Ihanaa, äiti saa ottaa valokuvia.
Ja katsokaa, ei irvistä!

Poika on aina ollut kova pussailemaan ja halailemaan.
Tyttö ei.

Nämä kaksi samaan kuvaan?
Ei yleensä ikinä.
Isi asetteli, ei tästä sitä "sukulaisille kuvaa" tullut.
Mutta ihan kiva.

Kivet on nyt eniten mageita.
Niitä keräillään ja laitetaan vaikka sadevesikaivoihin.
Tai sitten vaan kannetaan mukana ja esitellään äidille.

Tytöllä on oma mieli,vahva intuitio.
Poismarssi on tuttu juttu.
"Kulta, täällä on puisto! Mennään sinne."

Välistä löydettiin vielä ne sorsatkin.
Tulkaa tänne, laitetaan pöytä koreaksi.

Tyttö vain katsoo.
Pelkään että jos kurottaa sorsille, tippuu veteen.
Isi on onneksi vahtina vieressä.

Puistoonkin päästiin mutta tuli sade.
Syötiin eväitä puun alla ja odoteltiin sateen loppumista.

******