Ihan niinkun internetis ei olis tarpeeks kissakuvii!

Ei tietenkään ole, ainakaan Nietoksesta.  Joten laitetaanpa yhdeksän lisää ja yksi kertaa J. Nietoshan on Pyhä Birma, sinitabbynaamio eli SBI a 21, enkä tiedä onko tyypillinen vai ei. Inhoaa olla sylissä mutta on täysin läheisriippuvainen eli aina vieressä. Ei juurikaan tuhoa mitään, tottelee aikalailla hyvin ja on sellainen harmiton mutta kovinpuhelias. Nietos diggaa eniten huopapalloja mutta myö sulkahuiskuja jotka tosin on aika lyhytikäisiä. Nietos rakastaa villasukkia ja on erittäin hyvin oppinut vastustamaan lankojen kiusausta, lähes aina.

Ja kännykkäpussiarvonnan voittajatkin on arvottu: valkoinen pussukka meni Anonyymille osoitetteessa harmaamipoätgmailpistecom ja pinkin pussukan voitti emmi (13:26)! emmi, laitathan meilillä osoitteesi! Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistujille ja viestin jättäneille! Kun teen seuraavan pussin, yritän samalla tehdä jonkinlaisen ohjeen tuohon :) Lepposaa lauantai-iltaa!

Revityt sohvat, hiekotetut lattiat eli muutama sana kissakodista.

Meillä on kissan koti. Olen elänyt lähes koko elämäni kodissa missä on ollut yksi tai useampia kissoja ja muutamat jutut on vakioita. Kissa nukkuu sen värisessä tuolissa mikä on mahdollisimman kaukana kissan omasta väristä ja yksikään kissa ei ole samanlainen. Vaikka meillä on tuollainen trendikäs liukuvärjätty sisustuskissa ja suurin osa sisustuksestakin on kissan väristä, on Nietoksen lemppari unipaikka musta lepakkotuoli. Ja pitäköön tuolinsa, onhan siinä jotain hauskaa että kissa nukkuu lepakossa. Nietos on siitä erilainen moniin muihin tuntemiini kissoihin verrattuna että hän nukkuu todella paljon myös lattialla ja mitä kylmempi paikka, sitä mieleisempi se on kissalle joka tuntui suuttuvan verisesti kun mukavan vilposat lekaharkot siirrettiin olkkarin nurkasta vilpolaan. Nietos nukkuu myös joskus sohvalla jos saa tyynyn hyvin pään alle ja kun mies on poissa, nukkuu katti minun jalkopäässä sängyssä.

Kun meillä oli nahkasohva, ei Nietos ikinä edes yrittänyt kynsiä sohvaa. Joku minulle silloin sanoikin ettei kissat revi nahkaa. Sohvan ainoat kynnen jäljet olivatkin selkänojalla, kun meidän pikku akrobaatti silloin tällöin liukastui sohvan päällä keikkuessaan. Kun aika oli kypsä ja päätimme ostaa uuden sohvan, oli yksi kangasvalinnan kriteeri kankaan ”tiheys”. Adean Band sohvaan valitsemamme Linosa -kangas on todistanut olevansa hintansa väärti, sohvassa ei näy yhtään kissan kynnen jälkeä. Kun sohva tuli, annoin Nietoksen nyppiä sohvaa vähän koska kynsiminen on kuulema yksi kissojen tapa merkitä reviiriä ja ajattelin että ownatkoon nyt jos jättäisi myöhemmin rauhaan. Sen ensimmäisen kerran jälkeen olen kuullut muutaman satunnaisen kerran saman äänen ja kieltänyt. Kun Nietos haluaa huomiota, hän hyppää K tuolin selkänojan päälle kynsimään mutta sitäkin tapahtuu nykyään todella harvoin. Kissan olessa pentu, sitä tapahtui enemmän ja välillä kissa kynsi sellaisella antaumuksella tuolia että olin varma ettei siitä ole mitään jäljellä. Olin väärässä, tuolissa ei näy mitään repimisen merkkejä. Kukkapuron nojatuoli on se mitä kissa nykyisin yleensä kynsii kun revityttää ja luulen että sillä on jotain tekemistä sen kanssa että nojatuoli on asunut jo todella monen kissan kanssa. Jokainen niistä kissoista on hieman käynyt rapsuttelemassa kynsillä tuoliam kuten näkyy, ja kyllähän me Nietosta kielletään ja tietäähän se ettei pitäisi ...mutku.

Se mikä sieppasi huomioni oli Ikean sohvan kangas. Ostin Torista muutamia viikkoja sitten uudenveroisen Friheten vuodesohvan meidän vilpolaan eli takattomaan takkahuoneeseen. Sohva tosiaan tuli eteishalliimme moitteettomassa kunnossa mutta muutaman päivän aikana kävi selväksi että Nietos oletti raapimistelineen vieressä olevien sohvan osien olevan jatkumo raapimispuulle. Vaikka kissa ei määrällisesti montaa kertaa ehtinyt sohvaa repiä, näkyivät jäljet HETI. Kaksi nurkkaa roikkuu lankoja ja sohva ei todellakaan ole enää uudenveroinen. Onneksi tämä on menossa miehen ja kavereiden saunailtojen iloksi ja ostettiin käytettynä, muuten voisi vähän nyppiä. Mitä opimmekaan tästä: panosta materiaaleihin kissakodissa.

Nietoksella on kaksi raapimispuuta, sellainen pieni tolppa pentuajoilta ja hieman isompi. Molemmat on rumia kuin synti vaikka onkin ostettu sisustukseen sopivassa vaaleassa värissä. Nietos tykkää repiä tolppia mutta kuten todettu, välillä pitää vähän kynsiä muitakin paikkoja. Haluaisin että tekisimme itse sellaisen katseenkestävän kiipeilytelineen mutta toistaiseksi emme ole ehtineet asiaan paneutua, ehtiihän tässä.

Ja sitten ne hygienia asiat. Olen ollut kodeissa joissa kissanhaju tulee rapussa jo vastaan ja olen ollut kodeissa joissa ei edes huomaa kissojen olemassa oloa. Itse pyrin siihen väliin, haluan hyväkäytöksisen kissan joka tervehtii vieraita ovella, mutta naukaisemalla, ei hajullaan.

Ennen kun haimme Nietoksen, vietin tuntikausia etsien tietoa hiekkalaatikoista sekä käyttäjien kokemuksia niistä. Hakusessa oli hiekkalaatikko ja hiekka yhdistelmä joka pitää sisällään hajut sekä hiekat, varmaan aikalailla jokaisen kissan palvelijan tavoitetila. Meillä kissan vessa on alakerrassa ns. vierasvessassa ja tahtotila on ettei vieraiden sisään tullessa tai vessassa käydessä haisisi klassikko kissankusi. Eikä muuten haise.

Tilasin järjettömän hintaisen (jos vertaa että 4 eurolla saa muovilaatikon mihin voi kaataa hiekat) mutta jo monesti itsensa takaisin maksaneen Modkat kissanhiekkalaatikon, joka tekee mitä lupaa eli pitää hiekat sisällä ja näyttää kivalta. Ainoat hiekat mitä vessan lattialla on, on ihmisen hiekkalaatikkoa siivotessa lattialle tiputtamat hiekat. Laatikkoon vaihdetaan koko hiekka ehkä 3 kuukauden välein ja käytettävä hiekka on Extreme Classic. Välillä tilaan samaa hiekkaa laventeli tuoksulla ja laitan sitä ohuen kerroksen hajuttoman päälle, eipä tarvitse vessaan muita hajusteita. Minua vähän jännitti että oppiiko kissa käymään Modkatissa ja etenkin mahtuuko hän sinne kun kasvaa isoksi mutta huoleni oli turha. Vaikka Birma ei mikään jättikissa olekaan niin ei meidän neljä ja puolikiloinen Nietos ihan pienimmästäkään päästä ole. Mutta hyvin oppi ja hyvin mahtuu eli suosittelen lämpimästi tätä katseen kestävää sekä toimivaa kissanhiekkalootaa muillekin. Toimii muuten myös reissuilla; Savonlinnaan lähtiessä nappasimme laatikon sellaisenaan mukaan auton konttiin ja ei tarvinnut hankkia muita laatikoita ja uusia hiekkoja määränpäässä.

Semmosia kissajuttuja tällä kertaa,
loistavaa perjantaita kaikille!

The white room eli savolaisittain valakone makkuuhuone.

Piti oikein selata blogista sisustus-tunniste läpi, kun en muistanut että olenko puhua pukahtanut makuuhuoneesta täällä. Yllätys yllätys, ei makuuhuoneessakaan ole posliinikissoja tai mitään muutakaan ylimääräistä –jos ei lasketa järkyttävää tummien hiusten määrää lattioilla viikoittaisesta imuroinnista huolimatta. Jos minä saisin päättää, olisi makkarissa vain sänky. Mutta koska käytäntö vaatii vähän muutakin niin löytyy huoneesta myös 3 metriä Ikean Pax-kaapistoa, Ikean jokuenmytmuistaettämikä pöytä sekä pari jakkaraa, Hay Tray pienimmässä koossa sekä maalarin portaat. Niin ja matto ja kissa. Lattia on Kährsin Alabaster parketti, valkoisella mattalakalla lakattua saarnia.

Meidän aikuisten kaikki ”sisävaatteet” on tässä kaapissa ja nämäkin kaapit on aika tarkkaan mietitty sen pohjalta mikä mätti edellisen asunnon kaapeissa. Tapiolassa meillä oli yhtä leveä kaappi (Kirena) jossa oli lasiovet lattiasta ja kattoon ja sivuilta kaappi rajoittui seiniin, mutta  liukuovia oli vain kolme kappaletta. Nyt kun suunnittelimme tätä kaappikokonaisuutta, halusimme ehdottomasti että molemmilla on tavallaan omat 150cm kaapit ja niissä ”omat” kaksi liukuovea, vaikka kaapit vierekkäin ovatkin. Nappasin pari vanhempaa kuvaa instasta jossa näkyy minun kaappien kokoonpano, luottakaa kun sanon ettette halua nähdä mieheni kaappia sisältä. Miehellä on yksi rekki enemmän ja lisäksi hän kokeili Ikean housuroikotinsysteemiä –joka kuulemma ei ole niin toimiva kuin hän oli toivonut. Vastaavasti hyllyjä hänen kaapissa on vähemmän. Olen ollut tyytyväinen kaappeihin ja vaikka alun perin en innostunut peilien välissä olevista rimoista, niin jollain tavalla ne tuovat ihan kivasti rytmiä tilaan.

Sänkynä meillä on ihan perus runkopatjasysteemi johon, itseni yllättäen, tilasin muuton yhteydessä pellavahelmalakanan H&M:stä. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten että haluan suorahelmaisen helmalakanan tilalle tällaisen romanttisemman, mutta koska muuten huone on aika riisuttu ja suoraviivainen niin mielestäni lakana tuo vähän pehmeyttä. Ja kun meillä oli aikoinaan sellainen suora, se oli aina jostain kohtaa ryppyinen, joka tietty häiritsi minua.  Samalla meidän oli pakko vaihtaa sänkyjen jalat matalampiin koska mistään ei MUR! saa korkeajalkaiseen sänkyyn helmalakanaa ja mur! vielä uudestaan. Kaikki pussilakanat on pellavaa ja ostettu henkkamaukasta. Pussilakanoita löytyy väreissä valkoinen, vaaleanharmaa, sekä vaalea beige. Meillä ei ole ollenkaan päiväpeittoa koska sitä ei kuitenkaan kukaan ikinä petaisi, joten ratkaisuni on yksiväriset pellavalakanat ja rennompi petaus. Nyt sängyssä on pari valkoista tyynyä jotka kuuluvat bellan huoneeseen ja kolme etummaista tyynyä on tämän syksyn H&M:n mallistosta. Nää on mun shabbymoderncottage –stylen talvityynyt.

Minulla oli aiemmin nyt miehen puolella oleva mummon vanha jakkara yöpöytänä ja Hay Tray oli alakerrassa, mutta koska rakas kissamme tykkäsi kilautella öisin puhelimeni, tabletin sekä lampun jakkaralta alas, oli pakko ottaa Hay Tray yöpöydäksi. Siis todella funktionaalinen yöpöytä kissaperheeseen! Jakkara on nyt tilapäisesti miehelleni yöpöytänä mutta olen ajatellut vähän erilaista ratkaisua tilalle. Minähän en haluaisi mokomia pöytiä ollenkaan mutta kännykän saa paljon helpommin torkulle kun se on yöpöydällä eikä lattialla. Pentikin lamppu on kestolainassa ystävältäni jolla ei ole paikkaa lampulle.

Vastakkaisella seinällä on vähäeleisin pöytä minkä Ikeasta löysin ja se odottaa vielä tuolia ja peiliä eteensä. Nappasin jo äitini vanhan kampauspöydän tuolin mutta se onkin liian matala eli suunnitelmat meni uusiksi. Matto on pakko olla terassin oven edessä sillä terassi on Nietoksen käytössä ja hän tassuttelee terassilla myös märemmillä keleillä. Pöydän vieressä on ovi kylpyhuoneeseen mutta sieltä en nyt tullut ottaneeksi kuvia.

Alun perin huoneessa ei ollut lainkaan verhoja. Huoneeseen paistaa aamuaurinko vain sängyn yläpuolella olevata ikkunasta ja ilta-aurinko isoista ikkunoista, joten verhojen tarve koski lähinnä näkösuojaa. Meni vuosi ennen kun tajusin että ratkaisu on ollut koko ajan nenäni edessä. Olin miettinyt tilaan vaikka minkälaisia verhoja mutta eräs päivä se vaan iski: laitamme huoneeseen lamellit, niin kuin alakerrassakin. Haimme Jyskistä valkoiset lamellit, mies asensi ne ja olen supertyytyväinen! Koska a) rakastan suoria linjoja b) rakastan raitoja c) rakastan valoa ja varjoja ja d) koko hoito maksoin vain 60 euroa! Verhot koostuvat kahdesta eri kiskosta, oven kohdalla on 100cm kisko ja kiinni siihen on asennettu 200cm kisko. Lamellit ovat kapeammat kuin alakerrassa (siis aina yksi soiro) ja mielestäni järjestelmä tuntuu hieman heppoisemmalta kun alakerran järjestelmä mutta kun tässä tilassa niitä ei juurikaan rempata edestakaisin, uskon että tähän tilaan ovat ”riittävän laadukkaat”.

Ps. Huomasittehan että tästäkin huoneesta puuttuu lista ikkunan alta, se on joku hankala korkeus niin on vielä vaiheessa, voi elämä :D