Kissan viikset ja loputkin.

Pyhä Birma Sinitabbynaamio SBI a 21

Meillä ei voi tehdä enää mitään ilman että paikalle ilmaantuu viiksipari ja perässä loputkin karvakasa Nietoksesta. Monissa perheissä kissa on harvemmin nähty aristokraattinen torkkuja kun taas meillä se on aina jalan alla tai ainakin katse-etäisyydellä. Ja ei haittaa, juuri sellaisen lemmikin me halusimmekin. Vähän niinkuin koiran ja kissan hybridin. Nietos saattaa ovelle lähtiessä ja toivottaa tervetulleeksi tullessa. Nietos hakee palloa ja tulee rapsutettavaksi, mutta harvemmin viihtyy sylissä retkottamassa. Mutta viihtyy vallan jos kantaa ympäri kämppää sylissä samalla kun järjestelee tavaroita. Nietos ei pelkää vettä, itkee ressukka jos ei saunaan menijä muista ottaa mukaan tai unohtuu kylppäristä ulos kun joku on suihkussa. Kissa joku ilmaantuu paikalle kuin saalista vaaniva leopardi kun joku kolistelee keittiössä tai menee kodinhoitohuoneeseen pesemään pyykkiä. Niin se pyykinpesukone, voi pojat! Se on hypnorisoiva se pyörivä vaatekasa siellä, erittäin kiinnostavaa kerrassaan. Välillä kaikki kissamainen sulokkuus unohtuu ja rontti ravaa portaita niin että meinaa ihmiset olla nenällään tai sitten unohtaa jarruttaa ennen lipastoa palloa hakiessaan ja pam.

Olisin toki tarkentanut päähän, jos olisin tiennyt että nyt se haukottelee...

Aloin miettiä että jotain koiruuksiakin tuo varmasti tekee... aika hyvin tottelee ja jättää langat rauhaan. Aika hyvin tottelee ja harvemmin näkyy pöydillä. Tulee kun pyytää ja katsoo hyvin ymmällään jos sanoo että häivy. Isompaa vahinkoa ei ole tainnut kohdata kuin meidän rakas K tuolimme jonka selkänojaa kissa rakastaa... ja jonka selkänojan kulmaan järsi irti vauvahampaansa, verineen. Todella hyväkäytöksinenhän tuo on kissaksi ja välillä kuuluukin unohtaa säännöt ja heittäytyä pedoksi! Ehdoton heikkous on villasukalla päällystetyt ihmisjalat jotka on nietoksen suurta herkkua; yritäppäs ottaa pipokuvia niin että neljä ja puoli kiloa kissaa roikkuu hampalla ja kynsillä jalassasi. Mutta jos näistä pikkujutuista pääsee yli ja tälläistä perheenjäsentä etsii, suosittelen lämpimästi Pyhä Birmaa, ei voi pettyä. Ja se on niiiiiiiin pehmeä! Se turkki ei muutu sellaiseksi aikuisen kissan turkiksi, sitä vaan tulee lisää ja lisää ja lisää kunnes häntä muistuttaa täydellistä pölyhuiskaa (näin siivousfriikin näkökulmasta ei huono juttu ollenkaan.. ).

En ole juurikaan kuvia viime aikoina ottanut, johtuen siitä että kun olen kotona niin on aina säkkipimeää. Nämä kaikki kuvat on otettu niin että olen alkanut kuvaamaan otain muuta ja viiksipari on ilmaantunut heti paikalle assariksi. Haluaisin ottaa kissakuvia ihan ajallakin mutta jotenkin meidän perheessä kissakin menee samaan kategoriaan kuin lapset, se ei suostu eikä osaa poseerata... mutta on se ihuna!

Näin mä kerjään lisää nameja...

 AURINKOISTA SUNNUNTAITA KAIKILLE !

Arvonta, tervetuloa!

Taas siinä tilanteessa että never say never. Sain jo ystävältä kuittailua Instagrammissa, että on kuullut ettei anana neulo sukkia. Tämä kommentti siis paistatteli sellaisen villasukkakuvan alla, jossa hastagina oli mm. #knitting ja #socks. Enkä neulonutkaan, ole ennen neulonut, ollut ajatellut ikinä neuloa -sukkia. Ne penteleet kuitenkin lähti ihan sukas... eikun lapasesta joulun alla. Tein meille joulusukkia, pikkusiskolle ja veljelle joulusukkia, kummitytölle ja ystävän lapselle joulusukat. Mutta hei i h a n eriasia. Kun ne joulusukat on neulottu Novitan Hile langasta puikoilla kuusi, eihän ne ole oikeat sukat ollenkaan!

Mutta sitten. Sitten näin tämän ja se inspiksen pentele ryömi salakavalasti housunlahkeesta ja kiipesi ranteisiin asti. Soitto miehelle: "Tiiäthän kun olet tänään menossa sinne Kakkugalleriaan... niin joo, muistinhan sanoa jo aiemmin että olet tänään menossa kakkugalleriaan? No jokatapauksessa siinä vieressä, siis ihan niinkun reitin varrella olis yksi lankakauppa josta, voisitsä pliis pliis pliiss, hakea kolme, eiku neljä lankakerää? Tää olis nyt sellanen tosi tärkee juttu mulle, tosi ajankohtanen siis...Joo, sen kaupan nimi on Snurre"

Mies kotiutti minulle neljä harmaata, painotanpa hieman: ihanaa harmaata kerää Lang Touring lankaa ja simbsalabim! Siinä ne nyt nököttää, meitsin ekat villasukat ikinä! 

En tiedä miten, mutta onnistuin mittaulusta huolimatta tekemään sukista liian pienet, joka annettanee anteeksi koska nämä oli vasta ne ensimmäiset. Aivan oikein, toiset on jo puikoilla! En tykkään yhtään lörpistä, jalasta valuvista sukista joten yritin tehdä sukista mahdollisimman slimmit omaan jalkaan mutta valitettavasti pituudesta jäi 1-2 senttiä puuttumaan. Parempi teille nimittäin arvonkin sukat nyt teidän lukijoiden kesken! 

Sukat on tehty matalaan ja sirohkoon jalkaan sopivaksi. Eivät siis tule mahtumaan rintavaan jalkaan eivätkä isompaan jalkaan kuin 38, arvioisin sukkien kooksi noin 36-37. (kuvissa jalassa 39 ja näkee että pienet) Sukat on matalahkolla varrella ja neulottu Lang Touring langasta puikoilla 4 eli ovat kuin tehty suoraan jalkaan laitettavaksi vaikka tennareiden alle.

Osallistu arvontaan kommenttiboksissa! Sanotaanko että arvon sukat uudelle omistajalle vaikka ensi viikon perjantai-iltana kuuden jälkeen. (Lähetän sukat vain Suomeen ja jos ei voittaja löydy viikossa niin arvon uudestaan)

Sukat saattavat sisältää jäämiä Pyhä Birmasta.

Me syödään täällä

Todellakin. Vuosien jälkeen olemme päässeet siihen tilanteeseen ettei ruokaa kuljetella ympäri kämppää. Kyllä me Tapiolassa tuon saman pöydän ääressä syötiin lämmin ruoka silloinkin, mutta muutoin kyllä luvattoman paljon naposteltiin esimerkiksi sohvalla tai lastenhuoneessa. Nyt muuton yhteydessä jo otettiin säännöksi ettei ruoka poistu keittiön ja ruokasalin alueelta, paitsi jos jos on juhlat tai paistetaan takassa makkaraa tms.

Meidän ruokapöytä teetettiin NollaNollassa kun muutimme Tapiolaan ja silloin pöytä tehtiin kymmenen senttiä kapeammaksi kuin pöytä olisi normaalisti ollut. Nyt menisi syvempikin mutta kyllä tälläkin pärjää, ei meillä kuitenkaan ihan viikoittain ole massiivisia ruokajuhlia misä pöytä notkuu tarjottavista. Itseasiassa lasten lemppariruoka tällä hetkellä on [mössö] ja siihen ei tarvita kuin iso Ikean metallinen tarjoilukulho ja sinne sekaisin spagettikastiketta ja perusmakaronia -nam, meidän lapset on todellisia kulinaristeja ;) Kunnon täysipuinen pöytähän on käytännössä ikuinen mikäli se esteettisesti sopii silmään. Sillon tällöin mietin että pyöreä pöytä olisi kiva tai tässä lisää syvyyttä mutta miksi "korjata venettä kun se ei ole rikki". Täällä Kaitaliinan blogissa on muuten mielenkiintoinen postaus ruokapöydistä.

Ruokapöydän alla oleva villainen Kelim-matto on pysynyt aika puhtaana, ainakin toistaiseksi. Nietos rakastaa mattoa ja välillä löytää itsensä maton alta jopa selältään ja kun kulmat on rutussa niin tietää että on ollut taas hyvät menot kissalla. Toistaiseksi spagettikastikkeet ja ketsupit on pysyneet pöydällä ja koska matto on käännettävä, voi sen toki kiepauttaa ympäri jos kovin sotkua tulee. bellan kummitäti ei tosin uskalla kummityttöäni syöttää maton päällä vaan ottaa ripirapin aina sivuun ruokaillessa ;) Itse olen mattoon supertyytyväinen, se ilahduttaa silmääni joka kerta katseen sinnepäin sattuessa. Valkoiset lattiaistat laitetaan ensi kesänä paikalleen...

Kävin kovaa mietintää kun muutimme siitä, uskallanko ostaa tilaan Ikean peilin (täällä pohdin asiaa) Meidän makkarissa olleet Malm lipastot oli kuin tehty tuolle lyhyelle keittiön ja ruokatilan väliselle seinälle ja niiden päälle haettiin Ikeasta valkoinen lasilevy jotta lipastot saatiin yhtenäiseksi mutta mielestäni seinä ehdottomasti vaati vielä peiliä lipaston päälle. Mies ei ollut ihan samaa mieltä vaan selkeästi aistin hänestä epäröintiä juurikin peilin kehyksien takia. Olen itsekin maailman huonoin ripustamaan mitään seinille ja niin ikään mietin, ovat kehykset liian "krumeluurit" pelkistettyyn asuntoon. Jotenkin mielessäni kaikki osaset kävivät kuitenkin yhteen, joten rohkea rokan syö ja viimein kävin äitini ja lasten kanssa hakemassa peilin. Mies ripusti sen joku aika myöhemmin seinälle ja myönsi itsekin, se sopii paikalleen kuin tehty. Sama metallin värihän toistuu olohuoneen puolella kaiteissa joten näin saatiin samaa fiilistä ruokasalin puolellekin.Enkä osaa selittää sitä mutta jotenkin omaan silmään peili sopii todella hyvin yhteen tilassa olevan maton kanssa.

Roomlightin pöytävalaisin tosiaan siirtyi olkkariin sittemmin ja tilalle tuli Balmuirin lamppu joka on ehkäpä jopa maailman täydellisin pöytälamppu. Ennen en muuten tykännyt pöytälampuista enkä matoista yhtään... Alunperin olin katsonut Balmuirin kynttilälyhtyjä mutta kun Habitaressa näin pöytälampun olin ihan wauuuuh! Ja en voinut uskoa silmiäni kun se hetkeä myöhemmin oli Hullareilla, siis mikä tuuri! Arvatkaas kenen mies oli kello kahdeksan Stockan ovenrivassa kiinni, tittidii. Finnet sopii lamppuun ja nyt talviakaan tasolla on ollut kolme lasista kynttilänjalkaa ja vielä paikkaansa etsivä Sarpanevan maljakko. Joskus siellä on joku vaalea kissakin näkynyt, meidän oma nietos ei tietenkään ikinä tekisi mitään niin kiellettyä ;)

Sanoisin että ruokatila on nyt siinä kuosissa missä se on seuraavat 10 vuotta, tai ainakin niin kauan kun eteen kävelee kivat uudet tuolit, olen oppinut että asiat loksahtaa kohdalleen parhaiten pakottamatta. Kesällä aurinko paistaa aika lämpimästä tähän eli saattaa olla että sitä joudutaan miettimäään ja jos se vaalea kissa oppii olemaan syömättä mun oliivipuita niin sellainen todennäköisesti tuohon vielä muuttaa...