Kivan päivän ilta.

Kasvukipuja jaloissa, kasvukipuja sydämessä.
Pienen ymmärtämättömyyttä,
kun se vaan juoksee syliin ja halaa

"Moikka isi!" Vilkuttaa hymyillen.
Isomman paniikkia,
isi on poissa ikuisuuden.
Siltä se tuntuu, isosta pienestä lapsesta.

Se seisoo yksin tuulessa,

hauraana,

tunteiden puhaltaessa läpi.

Se sanoi minulle illalla, että hänellä,
hänellä lapsena on vaikeampaa.
Kun sydämessä on enemmän pahaa kuin hyvää.
Suru on suurempi kuin ilo.
Se sanoi, ettei lapsi ymmärrä.
Että vaikka tänään on ollut kiva päivä,
että se olisi kestänyt koko pitkän päivän.
Lapselle se kuulemma tuntuu vain minuutilta.
Mutta kun isi on painanut oven kiinni,
ensimmäinen minuutti tuntuu jo viikolta.

Ja se sanoi että sitä pelottaa,
ettei isi enää välitä hänestä.
Miksi niin ajattelet lapseni?
"Koska se on niin paljon poissa koko ajan,
ja se unohtaa,
eikä enää muista että minusta pitää välittää".

Sanoin ettei isi  i k i n ä  unohda.
Ettei mikään ole isille tärkeämpää.
Ettei isi rakasta mitään enempää.
I K I N Ä

Sydämeen sattuu ja se kipu kasvaa,
se leviää.
Mahaankin sattuu.
Itku yltyy, yskittää.
"Äiti, mikä vie tän pois,
mä en haluu että sattuu"
Ja siitä pojasta näkee että sitä pelottaa,
kipu.
Viereisestä sängystä kuuluu ääni oven tälle puolen:
"älä pomppu enää itke"
Pienikin näkee ja kuulee ison surun,
onneksi ei itse osaa vielä tuntea.

Kasvakaa lapset limittäin,
lohduttakaa toisianne.
Kantakaa toisianne,
jakakaa kasvu, jakakaa kipu.
Kaksin on keveämpää.

Vihdoin se nukahtaa.
Käsissä tiukasti valokuva.

Kuvassa isin hartioilla, juhannuskokon loisteessa.
Korkealla ja turvassa.

Mutta meillä on kiva viikko edessä.
On jo siistiä, ei siivota.
On pyykkiä,
mutta lupasin korkeintaan kone päivässä.
Lupasin että maanataian vaan löhötään ja kutitellaan.
Lupasin että mennään yhdessä tiistaina kirjastoon.
Lupasin että keskiviikoksi keksitään jotain uutta.
Lupasin että annan laskettelureissulle eväsrahaa torstaina.
Lupasin että isi tulee perjantaina.
Nämä lupaukset on tärkeitä.
Ne on suurimpia kaikista.
Ne on tehty hädän hetkellä, ne on tehty.
Niiden pitää kantaa.

***

KiVa pÄiVä !

Sunnuntai, lepopäivä, pyhäpäivä, kiva päivä.

"Kulta, mitä sä teet?"

*kääntyy pois*

"En mitään,

en syö lunta!"

Ja sehän syö, koko ajan, aivan älyttömästi.

Se ei ole ikinä syönyt hiekkaa,

eikä mitään muutakaan epämääräistä.

Mutta nyt se syö lunta ja jäätä,

p  a l j o n.

Eikä siihen auta mikään.

Ei edes, vaikka kerroin,

että siinä on

pienten metsäneläimien varpaanvälivaikkua!

Tänään luvattiin paistetta, luvattiin pientä pakkasta

ja luvattiin myös tuulta.

Sitä uhmaten, lähdimme kaivariin.

Repussa pullat ja termokset.

Rippeitä eilisistä juhlista.

Mukana paljon ulkoilumieltä,

en muista millon viimeksi,

ihan liian kauan aikaa sitten.

Olleen nyt tehty niin paljon töitä,

ollaan järjestetty juhlia,

ollaan vaan menty,

päivästä toiseen, täysii.

Oli aika pysähtyä, nauttia, hetkestä.

Oli KiVa pÄiVä !

 Oli hyvä mieli ja hyvät eväät.

Oli aurinkoa ja oli lunta.

Ei nähty kiukkua eikä itkua.

Eikä niitä muistettu kaivatakkaan.

Illalla mieli kääntyi suruun,

isi lähti taas.

Etenkin sitä vanhempaa,

ïtkettää.

Niin se elämä koettelee, lastakin.

Minä lohdutan,

minä olen oppinut keksimään

positiivista ihan mistä vaan.

 

Muuta siitä lisää,

ja kuvia lisää.

Ehkä huomenna tai tiistaina...

Hyvää arkiviikkoa,

muistakaa ottaa hetkestä kii !

Lupaukseeni palatakseni,

Kiitän vielä,
ystävällisyydestänne ♥

Likka on tosiaan hoikistunut valtavasti.
Vaattet menevät pidempään, silmukoita tarvitsee vähemmän.
Neuletakin ajatus lähti tosiaan siitä että, halusin palmikkoraglansaumat.
Malli on täysin omasta päästä,
yritin itseasiassa tehdä ohjetta samalla mutta se jäi puoleen väliin.

 

Keskustan Stockalla on tosiaan hyvä valikoima nappeja ja nauhoja.
Sinnne nykyisin suuntan ensimmäisenä ja toisena
Yrjönkadun Nappitaloon.
Stocka on iisimpi, auton saa alas tunniksi ilmaiseen parkkiin,
helposti.

En yleensä kastele ja höyrytä neuleita.
Mutta tässä oli niin paljon lisäyksia ja koska neule on nurjaa,
jäi hieman epätasaiseksi. Eiköhän nuo käytössä silotu.
Takissa on edessä hakaset.
Kolme hakasta joilla sen saa kiinni,
ja nauha ei "mene yhteen" tuosta edetä ollenkaan.
Se on ommeltu "etusaumoihin".

Novita ei taida enää Samosta valmistaa.
Nämä langat olen hamsteroinut kauan sitten.
Ystäväni löysi jostain Keski- Suomesta
ja ystävällisesti osti minulle kasan.
Novitalla taitaa olle nyt joku hieman vastaava valikoimissa.

Ohjeesta lyhyesti:
4 silmukan palmikot kiertävät eri suuntiin, niin että ovat symmetriset.
Takki on aloitettu kaulalta jossa on noin 85 silmukkaa, sinnepäin.
Puikoilla 4.
Muutama aina oikein kerros, ennen raglan-lisäyksien aloittamista.
Vaihdettu puikot 5.
Lisäykset on tehty palmikoiden molemmin puolin joka toinen kerros,
kunnes hihan korkeus on riittävä.
Hihan silmukat on otettu langoille ja niiden kohdalle väliin
lisätty muistaakseni 6 silmukkaa.
Muutaman ehyen kierroksen jäljeen on tehty reijät langankierroilla
ja välissä laskettu millainen silmukkamäärän pitää olla,
että helman palmikot saadaan tasaisesti.
Palmikoiden väliin on lisäilty silmukoita,
muistaakseni 6 s/keerros, kuuden kerroksen välein, sopivasti...
Hihoissa on kainalosta lähtien kavennettu,
sopivasti silmukoita kyynärpäähän mennessä.
Ranteessa on lopetettu suljettu neule ja neulottu muutama sentti "tasona",
samalla kaventaen silmukka per reuna joka toinen kerros, näin sain tuon "reijän".
Sitten takaisin suljetuksi neuleeksi päättelykierroksella ja nappi siihen.
Lopuksi 3 piilohakasta rinnan kohdalle ja
metri nauhaa joka on ommeltu etureunohin palmikon taakse ja
sidottu selänpuolelle rusetiksi.

Toivottavasti pääsemme tänään pulkkamäkeen,

toivottavasti tästä oli inspistä ja vinkkiä,

toivottavasti

kaikilla on tänään tosi kiva päivä !