Meidän uusi sohva on tullut

eli tämä vanha odottaa uutta kotia, ehkä teiltä?

Myymme siis laadukkaan paksunahkaisen nahkasohvan. Jos teiltä puuttuu sohva tai tiedät jonkun joka saattaisi sohvasta olla kiinnostunut, ottakaahan rohkeasti yhteyttä sähköpostitse niamagia (ät) gmail.com

Muurame

- ei se kunta.

Nyt puhun yrityksestä nimeltä Muurame joka on valmistanut Muuramen kalusteita vuodesta 1940 nimellä Muuramen Huonekalutehdas, jota edelsi Lahteen perustettu kotihuonekaluja valmistava tehdas jo vuonna 1925. Kyseessä on siis varsin perinteikäs suomalainen yritys joka edelleen on suomalaisissa käsissä ja valmistaa tuotteet Suomessa. Vuodesta 1951 kalusteiden suunnittelusta on vastannut professori, sisustusarkkitehti Pirkko Stenroos. (Lähde: www.muurame.com 

Kolmonen ja pöytälevy on 1980-luvulta, nepparit 1990-luvulta.

Syy miksi nostan esille Muuramen, on se että se on suomalainen ja se edustaa brandiä joka on ollut minulle hyvin läheinen koko elämäni ajan. Muurame on kestävä sekä ajaton klassikko monessakin mielessä ja tunnustan olevani fani. Kalusteiden nerokkuus piilee niiden loistavassa kyvyssa uusiutua mitä erilaisimmissa käyttötarkoituksissa sekä niiden loputtomassa yhdistelymahdollisuudessa. Kalusteet ovat esteetisiä sekä käytännöllisiä. Viime aikoina yhä useammat suomalaiset design klassikot ovat nousseet uudestaan esille ja kuulemani mukaan mm. Artek on kuuminta hottia tämän hetken sisustuksessa. En itse työskentele alalla ja lehtien lukeminenkin on vähän niin ja näin ajanpuutteen takia, joten kaikki mielipiteet joita minulla on aiheesta, perustuvat ihan yleiseen fiilikseen minkä olen imaissut arjen tiimellyksessä.

Lapsuuden mielikuvina Artek edustaa koivua ja Muurame valkoista ja molemmat ovat minulle rakkaita ja näen ne hyvin saman tyyppisiä kalusteina. Serkkujen luona olohuoneessa seikkailevat kolmijalkaiset Artek jakkarat olivat ne, millä muksahdeltiin ja apupöytinähän niitä yleisemmin käytettiinkin. Mustat remmituolit 611 ovat edelleen minulle mieleiset ja ensimmäinen ruokakalustoni on klassikko Artekin pöytä ja neljä kappaletta Artek 69 tuoleja. Se oli juuri sopiva yksi lapsisen perheen tarpeisiin ja perhe-elämän jäljetkin siinä näkyivät kun Jii hakkasi äidin iloksi ruokavälineillä koloja koivupintaiseen pöytälevyyn ennen kun äiti tajusi ostaa ruoka-alustan. Samaan aikaan pöydän kanssa Lauttasaarelaiskaksioon hankittiin 90-luvulla kolme kappaletta Muuramen kaksosmoduleja joiden etulevyt laatikostoissa sekä kaapissa olivat koivua. Valkoinen ja koivu yhteen soppii… Valkoinen Muurame on aina minulle ollut se juttu ja muistaakseni männynvärinen Muuramen lapsuuden ajan sänkykin maalattiin aikoinaan valkoiseksi kun se minulle tuli, isosiskojen perintönä. Omasta huoneesta löytyi myös Muuramen kirjoituspöytä sekä kirjahylly ja sittemmin ovatpa molemmat lapsemme nukkuneet pikkusisarusteni vanhassa Muuramen pinnasängyssäkin. Meidät kaikki on aikalailla kuorrutettu valkoisilla kalusteilla.

Kolmonen on toinen puolikas 1980 saamastani pöydästä. Neppari toimii yöpöytänä.

Jiin Jungmanni joka hankittiin 2000-luvulla laajennettiin välissä kerrossängyksi, nyt toinen Jungmanni väliosineen on varastossa.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin Lauttasaareen muuton jälkeen oli tapahtunut paljon. Oli ollut kirsikkakausi, oli tullut Ikea, koivu oli iso nounou mutta kaikkien kokeilujen jälkeen huomasin asuvani jälleen lapsuuden kodissani Tapiolassa jossa oli edelleen vanha Muuramen valkoinen kirjoituspöytä lapsuudesta, tuttu saman merkin nepparihylly ja väreinä oli tummaa puuta ja valkoista, ympyrä oli lähestulkoon sulkeutunut.

Kun muutimme lähes vuosi sitten 79 neliöstä 200 neliöön, eräs lukija huomauttikin että miten niin meidän ei tarvitse ostaa uusia kalusteita. Ollaanhan me ostettu uusia kalusteita, ainakin K tuoli on uusi ja… vierashuoneen sohvasänky! Vaikka aiempi asuntomme oli yli 100 neliötä pienempi, on meillä peruskalusteet kunnossa ja kuten todettu, ne seuraavat mukana. Koska isommat neliöt antoivat myöten isommalle kalustemäärälle, on muutama varastossa majaillut kaluste päässyt uudelleen käyttöön ja onpa yksi äitini Kukkapuron Ateljee tuolikin meille muuttanut. Yksi näistä jemmoista kaivetuista kalusteista on ne Lauttasaaren asuntoon ostetut Muuramen kaksoset.

Ostin miehelleni lahjaksi kauan odotetun levysoittimen ja tarvitsimme tilan sekä kalusteen levarille, muille hifeille sekä LP-levyille. Noin 6kk asiaa pureskeltuani tajusin että meillähän on jo lähtökohta. Kaivoimme vintiltä esiin kaksi kaksosta ja tilasimme päälle etsatun lasilevyn (joka ehkä kesän jälkeen vaihtuu valkoiseen) ja samalla kun tilasimme Vepsäläiseltä sohvan, tilasin kaappeihin lasiovet. Toistaiseksi yksi kaksonen riittää levyille ja kun levymäärä kasvaa, katsotaan tilannetta uudestaan, moduleita on helppo pinota päällekkäinkin. Minun mielestäni sisustus rakentuu pikkuhiljaa, elämän mukana. Ei tarvitse olla valmista heti ja tila sekä elämä määrittelee pala kerraalaan millaiseksi ympäristö muodostuu.

Kaksoset ysäriltä, ovet 2014.

Kun mieheni alkoi asentaa uusia ovia moduleihin, kävi ilmi ettei ovet sovi paikalleen. Olin ihmeissäni, ainahan Muuramen kalusteet sopivat yhteen ja mitoitukset ovat vuosia olleet vakiot.  Pieniä muutoksia on tullut, esim. sokkeleiden ulkonäkö on muuttunut ja meilläkin erilaisia sokkeleita löytyy mutta tämä oli jotain ihan uutta. Koska Vepsäläisen myyjämme oli lomalla, laitoin saman tien viestiä Muuramelle perjantai-iltapäivänä. Mieheni oli sitä mieltä ettei vastausta ennen seuraavaa viikkoa saada mutta hah!, vastaus tuli alle tunnissa. Muutamien sähköpostien jälkeen selvisi että moduleiden kiinnitysreikien asemointia on yhtenäistetty noin kolme vuotta sitten ja tarvitsemme hieman sovitusta että saamme ovet paikalleen yli 10 vuotta vanhoihin runkoihin. Palasimme asiaan maanantaina ja seuraavana perjantaina, ollessamme Tallinnassa oli tarvittavat osat saapuneet kotiin ja saimme kaapit kasaan juuri ennen juhlia. Mielestäni Muuramen asiakaspalvelu oli täysi kymppi, en olisi ikinä uskonut saavani näin hyvää palvelua –Kiitos Muurame ja M.!

Näin se pitäisikin mennä. Klassisen muotoilun ja suomalaisen laadun mukana pitääkin tulla hyvä asiakaspalvelu. Siitä paras esimerkki on se, että yritys varmistaa että hankittu kaluste myös toimii asiakkaalla kuten se on tarkoitettu. Lisäarvo joka mielestäni pitäisi olla perusarvo.

Meidän moderni nukkavieru koti muodostuu pikkuhiljaa. Meillä on sulassa sovussa niin uutta kuin vanhaa, historiaa ja vielä tulevia kolhuja, nykyisin tummaa puuta ja vaaleaa puuta, kompromisseja minun ja miehen välillä sekä lasten ehdoilla toteutettuja ratkaisuja. Aika harvoin huonekalut vaihtuu mutta sohvatyynyvillitys on vallannut minutkin. Ja on minulla vielä sylin täydeltä toteuttamattomia ideoita ja haaveita jotka odottavat oikeaa aikaa. Meidän koti tuskin kelpaa sisustuslehtien sivulle mutta joka kerta kotiin tullessani olen innoissani ja ystävätkin tuntuvat viihtyvän. Se on tärkeintä, että matkan päässä on paikka mistä ei halua lähteä pois.

Rakkaudesta klassikkoihin, anana

Perhematka Tallinnaan

Me päätimme yllättää lapset ja järjestää pienen vappureissun Tallinnaan. Pyysimme Jiiltä salassa lomaa pojalle koulusta ja ilmoitimme bellan ekariin että tyttö on poissa keskiviikon sekä perjantain. Pakkasimme tavarat autoon kun lapset olivat menossa nukkumaan ja vasta seuraavana aamuna kun käännyimme kaupan pihalta "väärään" suuntaan, lapset älähtivät että mitäs nyt. Sanoimme että olemme pyytäneet heille vapaapäivän ja menemme hoitamaan lauantaisten juhlien järjestelyjä stadiin. Vasta kun ajoimme auton laivaterminaalin rahtausjonoon, kuului takapenkiltä "Siis me mennään Tallinaan!". Lapset ilahtuivat tietysti valtavasti ja tästä oli pieni videokin Instagrammissa kun takapenkille tuli eloa.

Emme vielä tässä vaiheessa kertoneet sen kummemmin suunnitelmista, sanoimme vain että käydään jo tutussa eläintarhassa ja Merimuseossa, jossa ennen emme olleetkaan käyneet.

Joitain tunteja myöhemmin lojuimme hotellihuoneessa lepäämässä kun ovelle koputettiin. Patistimme bellan avaamaan ja pitkän hiljaisuuden jälkeen ovelta kuului "Isiii, tuu vähän tänne" jota seurasi älytön naurunremakka. Tytön kummitäti miehineen oli laittanut vain kummityttöni seisomaan oven taakse ja piilottelivat itse oven takana piilossa, bella oli tietenkin aivan ihmeisssään miksi pikku e. seisoo meidän hotellihuoneen oven takana yksin. Tätä nauretaan vielä monta kertaa, ihan täydellinen synttäriyllätys!

Menimme ensimmäistä kertaa käymään Tallinnan Merimuseossa sijaitsee Lentosatamassa, aika lähellä sitä satamaa minne Viikkarin XPRS tulee. Yllätys oli aikamoinen sillä paikkahan oli upea. Meillä oli lapsia mukana laajalla ikäskaalalla, bella täytti juuri 7, J täyttää kesällä 13 ja muutama kuukausi sitten kummityttöni vietti yksvee -synttäreitä. Jokaiselle lapselle löytyi museosta tekemistä ja paras juttu oli ettei esineitä tarvinnut varoa, niihin sai koskea ja esimerkiksi sukellusveneeseen pääsi sisälle tutustumaan. Lapsille oli useita interaktiivisia kohteita ja museossa oli väljää eli ei tarvinnut jonottaa. Joka paikkaan pääsi myös rattailla, no ei sinne sukellusveneeseen sentäs, ja esineiden vieressä oli erittäin mielenkiintoisia kertomuksia esineistä sekä niiden historiasta, kielinä oli ainakin viro sekä englanti. Yläkerrassa oli myös kahvio-ravintola Maru missä emme käyneet mutta sen sijaan mies oli haltioitunut Lentosataman museonkaupasta missä oli todella edullisesti hyviä kirjoja esimerkiksi lentokoneista ja muista museoon liittyvistä aiheista. Lippujen hinnat olivat maltilliset, alle 9-vuotiaat ei maksa mitään ja perhelippukin irtoaa 20 eurolla, aulassa on pantilla toimivat lukittavat kaapit maksuttoman naulakon lisäksi. Lipulla pääsi myös museon ulkopuolella oleville alueille tutustumaan taistelulaivoihin (maalla sekä vedessä) sekä vanhoihin armeijan autoihin. Kaikki meidän porukasta tykästyivät museoon eli suosittelemme lämpimästi käymään.

Perjantaina menimme Tallinnan Eläintarhaan. Meidän perhe on käynyt paikassa useapana vuonna ja on ollut todella mukava nähdä miten eläinten olot paranevat silmin nähtävästi vuosi vuodelta. Tallinnan eläintarhassa on myös sellaisia eläimiä mitä Korkeasaaressa ei ole, ja ehkäpä siksi hieman tavaksi on jo tullut käydä molemmissa paikoissa joka vuosi. Kummitytölle oli ensimmäinen kerta eläintarhassa ja pikkuinen sai kyllä sylintäydeltä katseltavaa. Huomionarvoista on, että ainakin aina kun me olemme käyneet täällä, ovat meidän ja eläinten välissä olevat lasit olleet puhtaita. Eli eläimet näkee selkeästi ja niistä saa lasinkin läpi hyvia kuvia (esimerkiksi apina- ja leijonakuvat alla). Tallinnan eläintarhassa ei ole samanlaisia ruokailumahdollisuuksia kuin Korkeasaaressa joten kannattaa ottaa evästä mukaan ja alue on todella laaja eli kannattaa vuokrata kärryt (maksu muistaakseni euron) jos ei ole rattaita mukana mutta lapsia kyllä. Maanantaisin sisätilat ovat kiinni, muuten paikka on aikalailla aina auki kuten tapana Virosa on. Yllättävää oli muuten myös nähdä "pieni" jääkarhun pentu eläintarhassa, viime vuosi meiltä jäi väliin ja sitä edellisenä vuonna sellaista siellä ei kyllä ollut. Jääkarhujen olot ovat vielä surkeat, toivottavasti ne ovat seuraavan jonossa ja saisivat vaikka sponsorit pian.

Tallinna Zoo on vastapäätä kauppakeskus Rocca Al Marea jonka pihasta löytyy myös mäkkäri. Tässä kauppakeskuksessa on toisessa kerroksessa paljon hyviä lastenvaateliikeitä sekä lelukauppoja ja alakerrassa mm. Prisma mikä kartuttaa kotimaisenkin bonuskortin kertymää. Rocca Al Maren ja sataman välissä sijaitsee Kristiine keskus josta löytyy mm. Next. Molemmissa kauppakeskuksissa on Sketchersin liike mistä meidän bella tekee kenkähankinnat ja muutenkin samoja liikkeitä on paljon. Ruokailut tällä reissulla hoidettiin vaivattomasti Virun Amarillossa sekä Kristiinen Babyback Rib and BBQ:ssa, järjettömän kokoset annokset!

Molemmat lapset ovat muuten koko kevään kulkeneet Abercrombien takeissa. Jiillä on verkkovuori versio ja bellalla näissä kuvissa fleecevuorinen takki. Takit myydään termillä "Weather warrior" mutta minulle on vielä mysteeri, kuinka vedenpitäviä takit ovat -ainakaan J ei ole kyllä takilla vielä kastunut. Nyt kun tilasin bellalle myös verkkovuorillisen version Abercrombien nettikaupasta, ilmoitti tyttö välittömästi että siitä tulee hänen koulutakkinsa. Olen kyllä sitä mieltä että syksyksi kouluun tarvitaan vielä astetta teknisempi takki ekaluokkalaiselle. Jii siirtyy nyt Hollisterin puolelle ja porukoitteni jenkeistä tuoma Hollisterin huppari on ollut ahkerasti käytössä. Syksyksi lienee aiheellista tilata myös isompi takki Hollisterilta, käsittämätöntä että esikoinen pikkuhiltaa siirtyy aikuisten vaatteisiin! Myös Jiin farkut on Abercrombien ja ovat kyllä parhaat mitä meillä on ollut. Tällä hetkellä ei pjoalla muita farkkuja olekaan ja tuskin tuleekaan niin kauan kuin nuo mahtuvat. bellan pieniä vaatteita on Espoossa Nella ja Nuttu -kirpparilla vielä ensi maanantaihin asti, näyttipä muutkin pöydät notkuvan tavaraa eli kannattaa käväistä tekemässä löytöjä!

Tämä kahden perheen yhdistelmäminiloma onnistui yli odotusten ja itse nautin tosi paljon kun lapset viihtyvät keskenään yhdessä ja isommista ei ole pelkästään leikkikaveriksi pienemmille vaan myös apua meille vanhemmille. Kahdessa edellä mainitussa kohteessa viihtyy ainakin tämän ikäiset lapset mutta en yhdistäisi molempia kohteita samalle päivälle koska molemmissa vierähtää useampi tunti. Tallinna on täynnä hotelleja, itse voin suositella ainakin Virua sillä maisemat on upeat ja alakerran Amarillossa ainakin meille sattui oikein hyvä palvelu, hyvät ruoat ja kaikki oli sujuvaa tälläisellä lapsiporukalla.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE !