 |
| "Lapset on tosi vaikuttavia kun ne osaa lasketella."…totesi bella 4-vuotiaana |
Tämän talven odotetuin harrastus eli lumilautailu on jäänyt valitettavan vähiin harrastekertoihin. En voi pelkästään syyttää lumenpuutetta, sillä kyllähän Etelä-Suomen rinteitä on lumetettu ja ylläpidetty joten osa syystä ehdottomasti lankeaakin harrastusvastaavalle itselleen. Olen kerta kaikkiaan tuntenut vastenmielisyyttä lähteä rinteeseen pimeässä ja jopa vesisateisessa ilmassa. Perheen esikoinen on käynyt ahkerammin kavereiden kanssa rinteessä ja lähirinteistä Porvoon Kokonniemi onkin tullut tutuksi ja myös Talmassa ovat muutaman kerran käyneet hiomassa tempputaitojaan. Jii on nyt vallan innostunut reileistä ja hyppyreistä vaikka muutama vuosi sitten vielä vannoi laskevansa vain silkkaa tasarinnettä. Nyt kun kausi näytti jo menneen ohi, pyysin viime tiistai—iltana lapsia pakkaamaan reput.
”Ai mitä sinne pakataan?”
”No sellaisia tavaroita mitä haluatte mukaan”
”Minne mukaan” Ollaanko me menossa johonkin”
”Joo, Tahkolle”
”MITÄÄÄÄH?!? Mennääks me MUKA Tahkolle? Milloin muka?”
”Huomenna”
”HäH! Äiti mä vihaan ja rakastan sua samaan aikaan!”
*Väistelee lentäviä tyynyjä*
Ostin jo alkutalvesta bellalle uudet lautakengät
kun edelliset olivat jääneet auttamattoman pieneksi. Vähänpä silloin
osasin odottaa tällaista ”talvea” ja nyt en voi kun toivoa että kengät
tekevät minkä lupaavat ja mahtuvat myös ensitalven.
Burtonin junnukengissähän on leikattava pohjallinen jolla saa noin
sentin lisää pituutta ja näin ollen, ainakin teoriassa, kenkien pitäisi
mahtua pari kautta, ellei jalka spurttaa useampaa kokoa vuodessa. Aivan
sattumalta tämän vuoden Burton Grom kenkien väritys
oli täydellisen sävy sävyyn tytön rinnevaatteiden kanssa ja voi kunpa
koko setti mahtuisi vielä ensi talvena, niin vähän käyttöä tälle mitä
mageimmalle setille on tullut.
Tytön takki ja housuthan me saatiin Reimalta. En
voi valitettavasti juurikaan kertoa kestävyydestä koska kuten todettu,
käyttökertoja on ollut vähän. Housut ovat olleet kerran päällä Talmassa
ja nyt pari päivää Tahkolla. Tyttö muksahtelee
vielä laudalla ja muutenkin lautailijoille tyypillisellä tavalla,
konttaa laudan kanssa ja hengailee ylipäätään paljon polvillaan. Tässä kohtaa housuilla pitää todellakin olla kulutuksenkesto kunnossa ja ne pitää
olla ehdottomasti vedenpitävät. Olin hieman yllättynyt
että kolmen päivän käytön jälkeen polvissa näkyi käyttö. Ei nyt mitään
vakavaa mutta jos mietin housuja muualle kuin rinteeseen, esimerkiksi
pari vuotta nuoremmalle lapselle päiväkodin pihalle jolla voi olla
hiekkaa ja kalliota… niin saattaa hiipiä mieleen
että miten kangas kestää koko kauden. Rinteeseenhän nämä on
ensisijaisesti suunniteltu ja uskon että siellä myös kestävät odotuksien
mukaisesti. Vedenpito on täysi kymppi. Tahkolla oli todella kosteaa koska
lämpötila oli plussan puolella molempina laskupäivinä ja taisi olla yölläkin. Vaikka tyttö
on todella paljon pepullaan ja polvillaan, oli hän 7 tunnin
laskupäivän jälkeen aivan kuiva, lukuun ottamatta käsiä joiden
kohdalla ensimmäisenä päivänä petti Molo Kidsin rukkaset ja toisena
päivä Lennet.
Reima on ehdottomasti rinneuskottava sekä toimiva
ja todellinen vaihtoehto rinteeseen, jos mallistosta vain se kiva malli
löytyy. Tässä takissa suunnittelu osui ja upposi ja takin ainoa moite
koskee lipputaskua joka on mielestäni hihassa
väärinpäin ja hieman liian pieni. Pinkin sävy setissä on täydellinen ja
toivottavasti Reima pitää tämän sävyn jatkossakin mallistossa. Housut istuvat myös hyvin ja irrotettavat henkselit on ehdottomasti iso plussa. Lahkeen pieni tasku on täysin tarpeeton, mutta juuri se juttu joka tuo ulkonäköön sen tarvittavan lisän.
Sitten siihen laskemiseen. Viime talvena tyttö
pysyi jo pystyssä ja kääntyminen onnistui sille helpommalle puolelle, eli regulle laskijalle (vasen jalka edessä) vasemmalle siis takakantille.
Hän meni sompahissillä ja mattohissillä ylös ja ajatuksena oli tänä
talvena treenata ankkuri- sekä tuolihissillä nousua.
Varasin etukäteen Tahkolta yksityistunnin tytölle torstai-aamuksi ja
Allun kanssa kello 10:30 tyttö lähti treenaamaan tekniikkaa ja hissejä. Koska
tällä kaudella tyttö oli laskenut vain muutaman tunnin Talmassa, niin
odotettavissa oli ettei lasku välttämättä suju
ihan edellisvuoden malliin. bella oli kuitenkin nopeasti taas saanut
juonesta kiinni ja tunnin jälkeen sompahissillä nousu sujui hienosti ja
olivat opettajan kanssa käyneet kokeilemassa ankkurihissiäkin. Seuraavana päivä tyttö sai jo käännettyä lautaa sille vaikeammallekin
puolelle ja käytännössä hänet voi viedä rinteeseen kuin
rinteeseen, toki sinisissä ja punaisissa hän pääsee jouheavammin alas.
Ankkurihissilläkin mentiin yhdessä mutta se on hieman raskaampaa joten
tyttö mieluummin laski sitä rinnettä missä sompahissi
ja ne hyppyrit on! Tosiaan, toisena laskupäivänä likka päätti että ei
jää veljestään jälkeen ja alkoi laskea hyppyristä sekä reileistä.
Sinnikkyys ja päättäväisyys on uskomattomalla tasolla sillä vaikka
välillä on pepullaan ja turvallaan niin meno ei juurikaan
edes hidastu. Jiille ostettiin tänä vuonna selkäpanssari koska alkoi
viihtyä enemmän parkissa ja nyt näyttää siltä että pikkusiskolle pitää
mennä etsimään tarpeeksi pieni panssari myös, ehdoton turvaväline kun
lauta irtoaa rinteestä yli 30 senttiä.
Olen niin fiiliksissä tästä laskuhommasta. Vaikka välillä tuntuu raskaalta, esimerkiksi kun kiipesin sohjossa Lumilaakson rinteen ylös lumilautakengillä kantaen kahta lumilautaa, niin lasten vilpitön ilo ja innostuneisuus kyllä palkitsee. Nyt kun molemmat ovat aikalailla itseohjautuvia niin lumilautailu tuntuu todellakin yhdessä ololta, eikä kaitsemiselta. Seuraavan kerran rinteeseen päästään todennäköisestri vasta loppuvuonna mutta sitä odotellessa!
 |
| Tahko 15.3.2014 |
