anana

Minulta on sillon tällöin kyselty lasten harrastuksista ja tottahan se on, ne tuntuvat puhuttavan paljon. Aloin kirjoittaa tätä postausta varmaan jo kuusi kuukautta sitten ja se onkin elänyt tässä matkan varrella. Itse tykkään lukea muiden kokemuksia harrastuksista, saa vähän vinkkejä omillekin lapsille. Olisin mielelläni lukenut jostain Porvoon seudun harrastusmahdollisuukista muuton tienoilla mutta luen toki vielläkin jos joku osaa vinkata! Seuraavassa kerrontaa meidän lasten ohjatuista harrastuksista ennen ja jälkeen paikkakunnan vaihdon.

Kaikkihan eivät harrasta ja monet eivät edes halua harrastaa. Itse kuulun siihen ryhmään, joka on itse nuorempana harrastanut useampaakin urheilulajia ja olettaa myös omien lastensa harrastavan säännöllisesti ohjatussa harrastuksessa. Paljon puhetta on tällaisten harrastusten puolesta sekä vastaan ja vähintään yhtä monta mielipidettä on myös sopivasta harrastuksen aloitus iästä sekä viikoittaisista harrastuskertojen määristä. Itse koen, että nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, ette sen suurempia linjavetoja ei kannata vetää, edes omien kokemusten pohjalta. Meilläkin asuu kaksi lasta jotka ovat aivan erilaisia asian suhteen.

Minä näen harrastusten hyvänä puolena muun muassa sen että lapselle tulee ”oma sosiaalinen ympyrä”, hän oppii sitoutuneisuutta sekä toimimaan muiden aikuisten ohjauksessa. Näitäkin taitoja oppii varmasti ilman harrastusta mutta jos niitä voi harjoittaa samalla kun tekee jostain mitä tykkää, niin sen parempi. Harrastavan lapsen vanhempana koen vastuuta tietenkin harrastusmahdollisuuden jatkuvuudesta, mutta myös sitä että jos lapselle tule hetkiä että hän haluaa harrastuksen lopettaa, tuen häntä jatkamaan harrastusta kunnes lopettamispäätös on kypsä, eikä hetken mieliteko. Meidän lapset ovat itse saaneet valita harrastukset sekä sen miten intensiivisesti haluavat niitä harjoittaa. Tärkeintä on että harrastus tuo lapselle harrastamisen iloa.

Meidän harrastuspaletti heitti ihan kuperkeikkaa muuton myötä. Aiemmin kun asuimme Tapiolassa, olivat harrastukset kävelymatkan päässä -Tapiola on helppo paikka harrastaa. Jii aloitti tenniksen 6-vuotiaana Tennispuistossa ja hieman vanhempana kävi itse kävelymatkan päässä kerran viikossa pelaamassa. bellankin harrastukset löytyivät ihan nurkilta, hän aloitti uinnin sekä voimistelun kolmen-neljän vuoden iässä. Jii kävi nuorempana mm. koriskerhossa sekä MLL:n kuviskerhossa (Lauttasaari/Leppävaara) ja bella taaperojumpassa ja DCA:n tanssitunneilla. Jiin lätkäharrastus loppui ensimmäisen joukkuekauden jälkeen (ennen joukkuetta pelataan kiekkokoulussa) koska touhu meni liian tosikkomaiseksi Jiin makuun. Poika olisi halunnut vain harrastaa eikä treenata uraa varten. Harrastelätkään Espoossa ei ollut mahdollisuutta joten poika kävi vapaa-aikana itse pelailemassa kavereiden tai isin kanssa. bella haluisi päästä tennikseen mutta mielestäni kaksi harrastusta riitti tässä vaiheessa.

Kun muutimme Söderkullaan viime syksynä, halusi Jii pitää välivuoden tenniksestä. Arvelin että on aika paljon muutosta ja tutustumista muutenkin, että antaa pojan pitää, eiköhän se into taas sieltä löydy kun ollaan kotiuduttu. Bella sen sijaan halusi harrastaa K A I K K E A: voimistelua, uintia, tennistä, luistelua, pianonsoittoa, sählyä -ihan mitä vaan ja mielellään koko aika ja joka päivä. Rauhallisesta palapelien tekijästä oli kuoriutunut aktiiviharrastaja.

Muuton jälkeen syksyllä 2013 bella jatkoi voimistelua Espoossa ja saimme tämän hyvin sopimaan kalenteriin sillä tyttö on pronssiryhmässä ja harrastaa harrastuksenomaisesti kerran viikossa. Hän halusi myös jatkaa uintia ja suorittaa kaikki Vesirallimerkit ja uintiakin päätettiin jatkaa tutussa paikassa Tapiolassa. Meiltä ajaa Tapiolaan noin 30 minuuttia eli tämä onnistuu ihan hyvin, samalla voidaan moikata mammua ja hoitaa muita asioita. bella halusi myös aloittaa luistelun ja koska viikonloppuaamu on aikatauluun passeli aika, aloitti tyttö Porvoon Taitoluistelijoiden tenavaryhmässä. Tämän ilmoituksen bongasin aivan sattumalta paikallislehdestä. Syksy meni aika kivasti, pari kertaa viikossa ajettiin Tapiolaan harrastamaan ja mukavasti lähti lauantaikin käyntiin jäähallilla Porvoossa. Kun mies oli matkoilla, oli minulla tietty hieman aikataulua viilettää töiden jälkeen Södiksen kautta uimahallille mutta kertaakaan ei myöhästytty! Bella ehti nukkumaan siinä matkalla päikkärit joten uinnissakin oli vireystaso aivan eri kun puoli vuotta aikaisemmin kun uimakoulu oli vieressä mutta alkoi illalla viittä yli kahdeksan (järjetön aika pienten uimahrrastukselle IMHO).

Nyt keväällä hieman tahti muuttui. Jii päätti kerätä itsensä ja aloittaa tenniksen uudestaan ja onneksemme löysimme aivan mahtavan opettajan Porvoosta. Bellan harrastukset pysyivät ennallaan mutta pitkän väsytystaistelun jälkeen tyttö sai tahtonsa läpi ja pelaa nyt, saman opettajan johdolla kuin veljensä, kerran viikossa tennistä. Lopputulos on 5 harrastuskertaa viikossa ja kahdessa eri kaupungissa. Aikataulua helpottaa se että vain kaksi harrastuksista on viikolla, joten vaikka mies olisi poissa, en ole ihan helisemässä joka päivä kuskauksien kanssa. Tottakai joudumme nyt ja jatkossa viemään molemmat lapset harrastuksiin kun ne paikat ei enää kävelymatkan päässä ole, mutta väimatkat ovat mielestäni kohtuulliset. Koulun alkaminen näyttää, pitääkö bellan harrastuksia vähentää meidän vanhempien toimesta. Tiedän että tyttö ei todennäköisesti halua luopua yhdestäkään mutta tässä kohtaa on meidän tehtävä vanhempina arvioida jaksamista sekä prioriteetteja, silläkin kustannuksella että saan tittelin ”tyhmä äiti”.

Harrastusten kustannuksista on myös usein keskustelua ja ilmeisesti jopa pääkaupunkiseudulla on isoa hajontaa euroissa. Taannoin uimakoulussa mietin että tämä kyllä tulee edukkaaksi kun tyttö ui jo toista vuotta samalla uimapuvulla ja laseilla eli käytännössä harrastuksen ainoa kustannus on itse kurssi ja matkat. Uinti maksaa Cetuksen vesiralleissa 180 - 210 euroa kaudessa.

Voimistelun varustelu on myös harrastajatasolla hyvinkin kepeää lompakolle. Periaatteessa alkeisryhmissä riittää liikuntaan sopiva vaatetus ja halutessaan voi ostaa voimistelupuvun ja pöksyt. Puku maksaa halvimmillaan noin 30 euroa esimerkiksi Gymnasticassa ja pöksyt hieman vähemmän. Nämä kasvusta riippuen mahtuvat noin vuoden. Voimistelupuvut maksavat huomattavasti enemmän kilpatasolla ja silloin niiden hankkimista myös edellytetään. Tällä hetkellä bellan toiveena on saada kuviollinen puku joiden hinnat kieppuvat siinä 60 euron paikkeilla. Ainoa toinen pakollinen kustannus telinevoimistelun harrastetasolla on itse kurssi, jonka lukukausimaksu pyörii siinä 160-200 euron välissä, sisältäen jäsenmaksun (EsTT).

Luisteluunkin riittää kotoota löytyvien varusteiden lisäksi luistimet, jos sellaisia ei vielä kaapista löydy. Harrastetasolla käy kaunoluistimet ja mikäli haluaa hankkia taitoluistimet, löytyy niitä (kuulemma) helpohkosti käytettynä. Bellan kaunarit on perus CCM:t hinnaltaan noin 60 euroa. Vastaavia saa halvemmalla sekä kalliimmalla ja me ostimme CCM:t leveän lestin takia. Bella luistelee tällä hetkellä Reiman tregginsseissä (Jotka on ihan super tätä tarkoitusta varten) ja fleecehupparissa, lisäksi päässä on kypärä edellisvuosilta. Taitoluistelussahan ei kypärää vaadita ja sen käyttö yleensä kai jääkin pois jossain vaiheessa. Luistelu maksaa muistaakseni noin 160 euroa/kausi, sisältäen jäsenmaksun (Porvoon Taitoluistelijat).

Tennis taitaa tästä paletista olla kallein harrastus jo itse lukukausimaksultaan. Nyt täytyy tunnustaa etten ole edes kysynyt tämänhetkistä hintaa seuralta, mutta katsoin edellisen seuran hinnastosta että Minitennis (alle 8v.) maksaa noin 380-460 euroa per lukukausi ja junioreilla (yli 8 v.) hinta vaihtelee 540-660 euron välillä (Tennisvalmennus Mark Östman). Iso hintaero lukukausien välillä selittyy kertojen määrän vaihtelusta. Kurssimaksun lisäksi pakollisia hankintoja on maila sekä kengät. Mailojen hinnat alkavat 40 eurosta jolla saa perusmailan minitennispelaajalle ja junior tason perusmaila maksaa noin 180 eurosta ylöspäin. Maila pitää välillä huoltaa, mikäli isommalle mailalle ei ole tarvetta useampaan vuoteen ja huollon hinta on muutamia kymppejä. Tenniskengät maksavat alessa noin 30 euroa mutta ilman alea ehkäpä kuutisenkymppiä ja kenkiä on välillä aika vaikea löytää junnuille. Asuksi käy shortsit/kollarit ja T-paita. Junnuillekin on tarjolla myös varsinaisia tennisvaatteitakin mutta Suomessa valitettavan huonosti.

Harrastus vs. kilpa = Ikuisuuskysymys. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan mutta lyhyestä virsi kaunis. Mielestäni on hyvä että monissa lajeissa halutessa alkaa kilpatreenaus jo nuorena. Jokaisen vanhemman arvioitavaksi jää, onko kilpailu se oikea valinta lapselle ja osana seurankin tehtävää on arvioida onko lapsella ylipäätään edellytyksiä kilpailla menestyksekkäästi. Tahto kilpailla pitäisi tietenkin aina lähteä lapsesta ja kokemukseni mukaan se voi lähteä jo hyvinkin nuoresta lapsesta. Uskon että edelleen on myös vanhempia jotka tekevät nämä päätökset lasten puolesta ja elävät harrastuksissa enemmän mukana kuin jopa ne lapset… eihän sen niin pitäisi mennä mutta minkäs teet. Valitettavan monissa joukkuelajeissa on menty siihen että lajia on hyvin vaikea harrastaa jos ei halua kilpailla. Jyvät poimitaan akanoista jo varhain ja treenitahti kiristyy niin paljon, ettei monella perheellä riitä resurssit pelkkään harrastamiseen, kilpamenestykseen pyrkivässä seurassa. Puhuttamataan niistä lapsista jotka aivät halua treenata samalla intensiteetillä kuin kilpailemaan tähtäävät. Moni kiva harrastus jää monelta kokematta juuri tämän takia ja kaikilla ei ole mahdollisuuksia mennä esimerkiksi pelaamaan lätkää tarpeeksi ison kaveriporukan kanssa kotijäälle. Mielestäni olisi tarpeen että myös joukkuelajeille löytyisi enemmän harrastepohjaisia seuroja, tai ehkä niitä on mutta meille sopimattomissa paikoissa. En tiedä yhtään kuinka paljon valtio tai kunta tukee lasten ja nuorten liikunnallisia harrastustoimintoja massaamme, mutta nyisellä puheenmäärällä ihmisten ylipainosta ja syrjäytymisestä päätellen, ei tarpeeksi.

Meillä kilpatoiveet otetaan huomioon ja kuopuksella sellaista kilpailuviettiä onkin. Kuitenkin nyt punnitsimme lähteekö hän Muodostelmaluistelun valmennusryhmään vai ei, ja päätimme että emme ota kolmea luistelun lisätreeniä viikkoon vaan bella valitsi tenniksen. Jos hän haluaa ja edellytyksiä jossain lajissa on kilpauraan, tuemme ilmanmuuta häntä 100%:sti. Mielestäni on kiva että lapset myös kokeilevat useita lajeja ja toivon että joku niistä seuraa aikuisiälle asti. Ja tunnustan että nautin myös (tällä hetkellä ainakin) siitä että kaikki vapaa-aika ei mene lasten kuskaukseen, vaan ehdimme harrastaa muutakin -myös me vanhemmat.

Liikunnallisten harrastusten lisäksi maailma on täynnä muita mahtavia harrastuksia. Meillä mies ja lapset mm. rakentavat pienoismalleja ja bella haluaisi jatkaa myös musiikin saralla, oltuaan aiemmin musiikkipainotteisessa päiväkodissa. Meillä ohjatut harrastukset ovat suuntautuneet toistaiseksi liikuntaan mutta näyttääpä tuo käsitöiden lumo yltävän seuraavaankin sukupolveen ;)

Joku saattoi Instagrammissa huomata, että pähkäilin olkkariin uusia tyynyjä kesäksi. Lopulta lapsille ostetut Ikean Bråkig laatikot inspasivat hankkimaan jotain vihertävää ja punertavaa. En kuitenkaan ehtinyt löytää tyynyliinoja kun Prismassa jo törmäsin Novitan Tuubi -lankaan vastaavissa väreissä. Suunnitelma oli heti selvä, minähän neulon ne tyynyt!

Koska en vieläkään pidä kappaleiden yhteen ompelemisesta, päätin toteuttaa tyynyt "ilman saumoja". Alkuun lähdin Magic Cast On -tekniikalla ja päätin että mietin päättelemistä sitten kun sen aika on. Loin 2*37 silmukkaa ja nämähän valmistuisivat vaikka illassa jos tuubi ei olisi niin raskasta neulottavaa. Eilen illalla hain H&M Homesta kaksi edukasta tyynyliinaa kun huomasin että valkoinen sisätyyny paistaa hieman neuleesta läpi ja päätin että tänään viimeistellään. Tenkka poo meinasi tulla kun lähdin yrittämään silmukoimista (taas!) ja eihän siitä mitään tullut. Hetken mietin vaihtoehtoja... joita ei ollut ja sitten päätin että pakkohan nyt on löytyä sellainen ohje silmukoimiseen että minäkin onnistun.

Ja lopulta löytyi; nurin, tiputa, oikein, jätä, oikein, jätä, nurin, tiputa... Mieletöntä! Nyt viimein opin tavan silmukoida ja näin se menee:

NEULOEN SILMUKOINTI (alkuperänen lähde Knitting Daily ja Stitsailuja blogi)

Jaa silmukat kahdelle puikolle ja ota kolmas puikko päättelemistä varten.
Pidä puikot vasemmassa kädessä rinnakkain ja niin että lanka tulee taaimmaiselta puikon oikeasta reunasta. Katkaise lanka niin että pätkä varmasti riittää päättelyyn

1. Neulo etupuikon ensimmäinen silmukka nurin, pudota se puikolta ja vedä lanka sen läpi.
2. Neulo etupuikon seuraava silmukka oikein, jätä se puikolle ja vedeä lanka sen läpi.
3. Neulo takapuikon ensimmäinen silmukka oikein, pudota se puikolta ja vedä lanka sen läpi.
4. Neulo takapuikon seuraava silmukka nurin, jätä se puikolle ja vedä lanka sen läpi.

Toista vaiheita 1-4 kunnes on kaksi silmukkaa jäljellä, neulo ne yhteen, vedä lanka läpi ja päättele.

ROUHEA TYYNY by anana

Tarvikkeet:
Novita Tuubi (hieman yli yksi kerä, eli kaksi)
Puikot nro. 10 (80cm tai 100cm pyöröt) + yksi puikko päättelyyn
50cm*50cm sisätyyny
Tuubilangan väriä lähellä oleva tyynyliina (ei pakollinen)

Luo Magic Cast On -tekniikalla 72 silmukkaa (37+37)
Jatka neulomista aina oikein kunnes kappaleen korkeus on 1-2 cm enemmän kun sen leveys.
Tunge sisätyyny tyynyliinan sisään.
Päättele neuloen silmukoiden (ohje yläpuolella)