Kierrätystä

Minähän olen sellainen kiintyjä. Rakastan tavaroita joilla on historia ja jotka ovat olleet minulla tai läheiselläni pitkään. Äitini muistaa aina kertoa eräästä posliinikiposta missä on särö että minä olen sen tehnyt pienenä, *kilk kilk* kun kansi kuulema kilahti nii kivasti vaassia vasten. Ja se särö ei haittaa koska siinä on muisto. No myönnettäköön että minua vähän aina nipistää kun vanhassa Aalto maljassa silmään käy särö, joka tuli kun lapset olivat tyynysotaa olkkarissa... mutta muisto sekin. Sanoma on siis selkeä, rakastan sitä kun tavaroilla on historiaa ja lähtökohtaisesti haluaisin myös sistuksessa käyttää sellaisia tavaroita, kaikki ei tarvitse eikä saakään olla uutta. Ja onhan meillä vaasseja lapsuuden kodista, Ateljee tuoli samasta paikasta, ukin vanha vatupassi, isovanhempien kaupan kolpakko, ja vaikka mitä muutakin -kaikilla rakkaimmilla esineilläni on ikää.

On myös kiva sijoitella vanhoja huonekaluja uuteen kotiin ja etsiä tavaroille uusia käyttökohteita. bellan työpöytä on aikoinaan ollut jo minun työpöytäni ja nepparihyllytaso kirjahyllynä minun huoneessa. Nyt ne ovat taas lasten käytössä mutta vähän eri muodossa. Siinä perunakolpakossa on muuten avaimet ja entinen TV-taso (Lauttasaaren kodistamme) kannettelee levyasoitinta ja kätkee sisälle hifit. Ja edelliseen kotiin piirtämäni ja teettämämme TV-taso onkin nyt pojan huoneessa ja kätkee sisäänsä kaiken. Kaikissa tavaroissa on elämisen jäljet ja se on ihan okei. Haluan myös ostaa tavaroita jotka kestävät aikaa samalla tavalla ja ovat joku päivä omien lastemme kodissa, samassa käytössä tai jossain uudessa. Sellainen kertakäyttöostaminen että huonekaluja vaihdetaan vuosittain tai jopa kausittain on minulle aivan käsittämätöntä, mutta olenkin ajaton kiintyjä :D Tekstiilit ovat eri juttu, tosin niissäkin olen aika tylsä lukuunottamtta uutta tyynyliina-harrastusta, nimimerkillä tilasin juuri neljä uutta olkkariin.

Ja tähän liittyy vähän tai ei sitten yhtään nietoksen uusin pallo joka on 100% kierrätysmateriaalista valmistettu. Materiaalit suoraan nietoksen selästä ja vähän hännästä, eli uusio käyttöä uudessa muodossa, täydellistä!  Pallo on nietoksen mielestä vähän jännempi kun edelliset pallo, ehkäpä johtuu tuoksusta.

Edellisen arvonnan suklaat nappasi Julianna joka hienosti bongasi bändivihjeiden lisäksi Shakespeare biisi-vihjeen! Kyseessä oli siis Dire Straits ja biisi Romeo and Juliet levyltä Money for nothing (1988). Laitapas meilillä yhteystietosi niin suklaat lähtevät matkaan..

[ keskeneräistä ] ja snadi arvonta.

Joku paikka on aina rempallaan. Kuulemani mukaan se on aika vakio mutta pyrimme kuitenkin sellaiseen perustilanteeseen että kaikki on periaatteesa valmista mutta olisi kiva ottaa puuhasteluprojekteja. Ensi kesälle on suunnitelmissa pihahommien lisäksi katetun terassin tekeminen saunanvilvottelu/vierashuone tilaksi sekä myös varsinainen vierashuonekin odottaa faceliftiä. Koko kesää ei kuitenkaan vietetä taloa laittaen eli projektit varmasti venyvät ja kivahan se on itse pikkuhiljaa laitella.

Meillä on vähitellen kasaantunut erilaisia hifi-laitteita eteiseen ja olemme miehen kanssa käyneet kiivasta vuoropuhelua kaiuttimista sekä kokonaisuudesta ylipäätään. Minä kun en haluisi lisää huonekalua, mikään ei saisi näkyä ja mies taas... no kyllä te tiedätte miehet ja hifit.

Lopulta tilanne on kehittynyt niin että telkkari on vaihtunut 46 tuumaiseen valkoreunaiseen 3D Smart TV:hen jonka paikka on kun onkin ikkunan edessä. Telkkarin alle löytyi aivan sattumalta mitä mahtavin Ikean Vittsjö taso josta jätettiin keskimmäinen levy asentamatta ilmavuuden takia. Nurkassa ollut Muuramen kaksonen sai lähteä ja tilalle hain Stockalta M koon Hay Trayn jonka pääasiallinen tehtävä on kannatella Roomlightin Gera valaisinta ja paria kaukosäädin (okei niitä kaukoja alkaa olla mahdottomasti koska kaikki valaisimetkin on kytketty kaukosäätimeen). Ja se Muuramen kaksonen sai kaverin vintiltä ja yhdessä ruokatilan vieressä ne kätkevät sisäänsä ne hifit! Tai no päällä on levysoitin mutta Blu-Ray (onkohan tuo oikein, en tajua näistä mitään) ja viritinvahvistin (?) ja vinyylit jäävät siis ovien taakse, niiden ovien joita ei vielä ole koska lipastoissa on aiemmin olleet koivuovet. Tason päälle teetetään vielä maitolasilevy ja pitänee Vepsäläiseltä käydä katsomassa millaisia ovia on tarjolla. Lasisia ajattelin mutta niistä näkyy läpi...Jos laitan toiselle puolelle valkoisen kalvon niin meneekö siitä kaukosäätimen singnaali läpi?

Kovinta vääntöä on aiheuttaneet kaiuttimet. Koska meillä oli jo sellaiset korkeakiiltovalkoiset aika uudet tolppa kaiuttimet homman piti olla selvä mutta...  ne eivät tietenkaaän valitettavasti mielestäni sovi minnekään ja niin alkoi väsytystaistelu. Kaikki, vähintään kohtuuhintaiset, kaiuttimet ovat isoja, rumia ja sanoinhan jo että ne ovat isoja. Lopulta ilmoitin miehelle että kaiuttimet pitää olla seinämalli, valkoinen ja mahdollisimman litteät... ja halvat koska tämä kuuluu minun naisellisessa päässäni kategoriaan mihin en halua panostaa mielellään yhtään. Olin varautunut että meillä ei soi musiikki hetkeen.

Ei mitään käsitystä mistä ilmestyivät DSL:n kaiuttimit, rohkeasti ilman minun "katsastusta mutta hyvät ovat. Muutama päivä piti miettiä kaiuttimien sijoitusta sillä taas tekniset ominaisuudet ja käyttö ei ihan kohtaa minun sisutussilmääni. Joka tapauksessa ollaan päästy kompromissiin ja poppi soi. Johtoja pitää vielä piilotella ja pientä sitä sun tätä mutta taas yksi asia tehtynä ja hyvä mieli. Kokonaisempia kuviakin varmasti tulee kun saaaan hieman enemmän päivänvaloa ja olkkaria ei ole täynnä työkaluja ja pahvilaatikoita.

 

SNADI ARVONTA

Suklaalevy sille joka ensimmäisenä arvaa minkä bändin ja mikä biisi soi ensimmäisenä meidän olkkarissa.

Pari vinkkiä:

1. Brittiläinen bändi joka on perustettu syntymävuotenani.

2.Tämän yhtyeen kappale oli ensimmäinen MTV Europella nähty musiikkivideo.

3. Biisistä tulee mieleen varmasti ensimmäisenä Shakespearen kirjoittama näytelmä.

4. Ensimmäinen biisi jonka mies soitti minulle samalta vinyyliltä, kun olin ensismmäistä kertaa hänen luonaan kylässä, muistaakseni 1997.

(Lähetän suklaat vain Suomeen ;))

Arvaako kukaan?

Langat tarjosi TitiTyy

Aamulla näkyi sinistä taivasta, auringon rajaamia pilviä ja ympäriltä kuului titityy… onkohan nyt jo kevät? 

Edellisessä postauksessa vilahtaneet Louhittaren Luolan langat tilasin Titityystä joku kuukausi sitten. TitiTyyssä on aivan mahtava valikoima lankoja ja niin laidasta laitaan että villaa on melkei mahdoton nähdä lampailta. Sivuille olen eksynyt useammaksikin toviksi ja samalla olen harmitellut että liike on niin kaukana tältä ”meiltä”. En ole ikinä tilannut lankoja näkemättä tai tunnustelematta niitä ensin, mutta näiden lankojan vetovoima oli yksinkertaisesti liian kova ja päätin pidemmän pähkäilyn jälkeen heittäytyä ja tehdä tilauksen. Enkä katunut, ne Väinämöisen Sportit on ihanat. Mieheni haki langat näppärästi Jyväskylän liikkeestä kun oli siellä suunnalla työpaikkamatkalla joten yllätykseni oli aikamoinen kun sain perään sähköpostia TitiTyystä.

TitiTyyn väki kysyi olisinko kiinnostunut tekemään yhteistyötä heidän kanssaan ja olin saman tien ihan wow –jooeikujooeieikujoo. Kuten aikaisemminkin todettu, niin harvemmin lähden mukaan yhteistyöpyyntöihin mutta jos sillä pääsee edistämään kädentaitojen tunnettuutta, suomalaista yrittäjyyttä ja samalla itse neulomaan niin yhteistyökuviot täältä tullaan! Olimme alusta asti samoilla ajatuksilla ja viikkoa myöhemmin postilaatikossa odotti pehmeä paketti Jyväskylästä. Olimme sopineet että minä saan tehdä sitä mitä rakastan eli neuloa ja TitiTyy antaa langat+tarvikkeet ja samalla syntyy ohje, tai kaksi.

Kuulostaa simppeliltä mutta ei ole ollut ollenkaan. Vaikka olen todella innostunut tästä mahdollisuudesta niin olen samaan aikaan kauhusta kankea. En pidä itseäni neulojana siinä kategoriassa joka tekisi ohjeita muiden työstettäväksi, näin virallisesti! Enhän minä itsekään osaa lukea ohjeita ja muutenkin kaikki neulomiseni tuntuu niin kotikutoiselta, ei ollenkaan sellaiselta.. no taidokkaalta. Olen siis samaan aikaan otettu sekä jännityksestä uneton mutta pakottautunut pois mukavuusalueelta ja jollain tavalla se tuntuu todella hyvältä. Tämä on minulle haaste.

Olen tehnyt summittaisen suunnitelman kahdesta neuletyöstä jotka valmistuvat Semilla (BC Garn) langasta. Perusvärinä on harmaa ja sitä on sitten maustettu muilla väreillä joiden lopullisen valinnan jätin TitiTyyn väelle. Ja hyvin valitsivat! Itseasiassa innostuin projektista vielä enemmän kun luin heidän valitsemastaan langasta enemmän. Semilla on GOTS –sertifioitua  luomuvillalankaa, eli tuotettu ja värjätty ekologisesti kestävällä tavalla. Villa tulee maatiloilta, joiden laatua tarkkaillaan, ja lampaat syövät luomurehua ja laiduntavat alueilla, joissa ei ole käytetty kemiallisia lannoitteita tai myrkkyjä (Lähde: www.titityy.fi). Jotenkin ihana ajatus että saan tehdä kummitytölle omin käsin maanläheisestä luomulangasta lämmikettä, käteni hykertelisivät jos osaisivat.

Ja eilen lähtikin jo ihan lapasesta. Pyörittelin silmukkamääriä päässä, kyselin vinkkiä muutamalta neulojalta ja lopulta sujahti aloitussilmukat puikolle ja lanka vei mennessään. Aivan mahtava lanka neuloa ja jälki on todella kaunista. Ei samalla tavalla tasaista ja sileää kuten esimerkiksi Cascade tai Pohjan Akka, vaan ihanasti hieman rustiikkia,  luomun näköistä ♥ Noin 6 tuntia myöhemmin pipo oli valmiina ja nyt enää jännittää mahtuuko se kantajansa päähän. Se selviää tuonnempana kuten myös ohje miten se tehdään, sillä välin siirryn jo seuraavaan projektiin yhteistyön tiimoilta.

Ps. Menin vakoilemaan TitiTyyn kauppaan (suora linkki kauppaan mutta ei tipu eurot meikän kassaan) tarkempia tietoja langasta ja huomasin että Semilla onkin helmikuun lanka ja siksi -10% nyt loppu kuukauden. Tällä tuntumalla voin jo suositella lankaa keväisiin villaprojekteihin ja taidanpa itsekin muutaman keräsen tilata.

HAUSKAA VIIKONLOPPUA !