3.3.2011

Marjalle keittiö.

Tänään pikaisesti muutama pikaräpsy.
Marjalle.
Ihan perus ja pelkistetty.
Keittiö HTH:lta.















En tiedä miten sain tästä näinkin monta kuvaa.
Koska neliöitä on, v ä h ä n.
Ja Katsottavia kohteita, vielä v ä h e m m ä n.



***

2.3.2011

*rousk rousk*


Onpa ollut mukavaa saada mukavia kommentteja.
Mukavaa, koska olen saikulla.
Ja en niin mukavassa olotilassa,
muuten.
Te kyllä osaatte piristää!

Selkä paranee pikkuhiljaa,
työnantajan iloksi,
päätin napata sen kevät?flunssankin, 
nyt samalla.

En pysty ees neulomaan,
nenä niin tukossa.
Joten päätin laittaa loput
larukuvat tänne,
nyt.


Samalla teemalla.








Aloin jo täysin päästä mukaan tähän kevättalveen.
Aurinkoa, vähemmän pakkasta, jee.
Mutta nyt, tuntuu että kaikki on blaah.
Mikään ei oo kivaa.
Ei ole tarpeeksi, mitään.
Mä en enää jaksa.
Ehkä se johtuu tästä sairastamisesta.

Sillä.


Kaksi päivää sitten mulle tuli fiilis että en enää jaksa talvea. En jaksa pukea kerrosta kerroksen päälle, en jaksa käydä keskusteluja siitä miksi pitää olla takkipipohanskatkaulaliina ja ties mitä. En jaksa, en jaksa, en jaksa. Uhmallanikin olen kolme päivää kävellyt tennareissa, liukastellut menemään, kevyemmällä askelella. Ja olen vaihtanut untsikan villakangastakkiin. Ja liki päivittäin käy mielessä että pitäisikö katsoa kesävaatevarastoja. En katso. Nyt on maaliskuu. Kesä tulee ajallaan, ihan niinkuin joka vuosi. Vielä ei ole aika. Tänään otin kuitenkin kaapeista villoja pois pesuun, olen melko varma ettei niitä enää tarvita. Ja huutisjutuista johtuen, olen organisoinut. Ja sitten, hakekaa punanen tussi... noin. Ja rasti seinään. Olen ostanut kahdet kesäkengät likalle. Siis _kengät_. Koska kuten todettu, jos odotan siihen että niitä tarvitaan ja käytetään, ei niitä varmasti enää ole. Koska olen ronkeli, ja haluan juuri tietyt. No nyt on blingblingiä ja käytännöllisyyttä. Tenskut vielä, ja sanskut -mutta ei vielä. Siis ei. Eihän.


Mutta.
Kohta paistaa aurinko,
paranen,
pääsen ulosulosulos,
ja olen taas täysillä mukana
kevättalvessa!

Kiitos PikkuJalat loistavasta palvelusta!

Kiitos kun roikutte mukana,
tahmeinakin päivinä.
Iloa viikkoon !

1.3.2011

Juuri sopivasti,

aurinkoa,
kävelyä,
lunta,
pakkasta.
Juuri sopivasti
lapsia.


Niitä on kaksi.
Meille juuri sopivasti,
ja varmasti heillekin.

Ihan mielettömiä,
erilaisia,
samanlaisia,
tappelevia,
sopivia
ja
ennen kaikkea
sisaruksia.


Aivan mielettömän vaikea,
saada samaan kuvaan.
Ja aivan ihana,
joskus pukea samanlaiseen.


Eilen raikasi olohuoneessa
"sä oot ihan tyhmä!"
"ei OO!"
"ootpas, mä en enää ikinä tykkää susta!"
"tykKÄÄ!"
pomppu ei ikinä ole pienenä sanonut ketään tyhmäksi,
hän on oppinut sen pikkusiskoltaan.
Joka on oppinut sen, no en tiedä -päiväkodista?
Kuuluu varmasti asiaan,
ja hetken päästä
he menivät nukkumaan vierekkäin, hihitellen.


Kyllähän ne kiusaavat,
toinen sanoilla, toinen teoilla.
Mutta kun toinen on poissa, on ikävä.
Kun toinen löytää jotain, toinen menee katsomaan.
Kun toisella on jotain, antaa hän toisellekin.
Missähän vaiheessa, ne ei enää leiki yhdessä...


Nämäkin kuvat on lauantain Laru-reissulta.
Jäältä, jonne saa mennä kävelemään vain
minun tai isin kanssa.
Kuvat on otettu Canon 7D:llä.
Kotikäytössä minulla on siihen salama, Canon Speedlite 430ex.
Putkena Canonin 18-135.
Ja haaveena, 50mm.


Niitä on kaksi.
Aarre ja Nuppu
Kevättä kohti !
(siitäkin minulla on asiaa)