Oikeeta ja nurjaa, ylös ja alas.

Tänään paistoi aurinko.

Kylmä tuuli mutta oli valoa,
se on tärkeintä :)

ooo

Järjestelimme hieman lankakoria:
mitä on, mitä puuttuu.
Näillä päästään hyvään alkuun,
haetaan lisää kun saan laskettua paljon tarvitaan.
Ai mihin?

No lahjoihin tietysti, tiedättehän... kohta on taas se aika vuodesta :)
Olen jo muutaman vuoden ajan tehnyt,
mahdollisimman ison osan joululahjoista itse.
Tehdä käsillä, tehdä yksilöllistä, tehdä jotain ainutlaatuista toiselle.
Arvostan käsitöitä todella paljon,
minne se taito on oikein kadonnut?
Muistaa vain aloittaa ajoissa.

Ja.
Hiekkiksen reunalla.
Ylös ja alas.
Ympäri.
Pitkin pihaa.
Paperilla.
Vähän käsissäkin.
Värejä!
Ihana syksy.

Haikein mielin.

******

Näitä ei tule ikävä.
Hanhet ovat lähdössä pois,
valitettavasti jättävät nurmikentät
ja
hiekkatiet sellaiseen kuntoon.
Ei siellä ole kiva lapsen eikä aikuisen kävellä,
No me uhmaalle luonnonlakeja, kävelemme silti.
Putsaamme sitten kotona sotkut.

Isikin lähtee taas duunimatkalle.
Meidän piti tehdä kaikkea hyödyllistä.
Sen sijaan otimme eväät mukaan
ja
lähdimme yhdessä kävelylle.
Nautitaan kiireettömästi perheen kanssa...
...ja vähän sorsienkin.

Pompulla oli tälläinen oikoreitti.
On kuulemma ollut täällä luokan kanssa.
Minne menee veli, sinne siskokin.

Joskus poika pysähtyy.
Katselee ympärillee.
Ihanaa, äiti saa ottaa valokuvia.
Ja katsokaa, ei irvistä!

Poika on aina ollut kova pussailemaan ja halailemaan.
Tyttö ei.

Nämä kaksi samaan kuvaan?
Ei yleensä ikinä.
Isi asetteli, ei tästä sitä "sukulaisille kuvaa" tullut.
Mutta ihan kiva.

Kivet on nyt eniten mageita.
Niitä keräillään ja laitetaan vaikka sadevesikaivoihin.
Tai sitten vaan kannetaan mukana ja esitellään äidille.

Tytöllä on oma mieli,vahva intuitio.
Poismarssi on tuttu juttu.
"Kulta, täällä on puisto! Mennään sinne."

Välistä löydettiin vielä ne sorsatkin.
Tulkaa tänne, laitetaan pöytä koreaksi.

Tyttö vain katsoo.
Pelkään että jos kurottaa sorsille, tippuu veteen.
Isi on onneksi vahtina vieressä.

Puistoonkin päästiin mutta tuli sade.
Syötiin eväitä puun alla ja odoteltiin sateen loppumista.

******

Asuste sos! Järjestellään.

Kesä ulos.

Tänään järjesteltiin, laitettiin, lajiteltiin, pinottiin ja karsittiin.
Liikaa?
k_y_l_l_ä.

Interventio, kiitos mielellään heti.

Pompulla on aika tummaa.
Tai sitten ihan kirkkaita värejä.
Raidoista tykkään eniten!
Jotain sellaistakin jota hän on valinnut ihan itse.


Kaikki mahtuu ihan kivasti yhteen laatikkoon.
Sen täytyy johtua siitä että hän kadottaa asusteita säännöllisesti.
Siis luontainen hävikki.
(ei, ei se ole okei, mutta olen alistunut tilanteeseen)





No sitten.
Jatkaakseni sitä Jarnan maanantaihaastetta.
Liikaa, paljous, hei ihan oikeesti mikä mulle on tullut!



Mutta nätisti ne istuu laatikkoihin.
Puolustuksen sanana:
osa on vielä liian isoja.
Tästä ammennetaan varmasti pari seuraavakin vuotta.







Tässä kohtaa meilkein iski epätoivo.
Eihän nämä mahdu kaikki.
On jo karsittu.



No sinne sujahti,
kun otettiin aikuistenkin laatikko käyttöön.
Kai me isot immeiset pärjätään yksillä lapasilla ja pipoilla.


En hajoa kritiikkiin.
Kyllä vähemmälläkin pärjää.
Ehkä osa näistäkin lähtee ensi talvena myyntiin, käyttämättömänä.

Onpa ihanaa kun saa järjestellä rauhassa kun mies vahtii lapsia.

Seesteistä viikonloppua!