Kisapäivä

Illalla uni ei tule ihan yhtä helposti kuin yleensä. Mielessä pyörii onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuudet ja etenkin jännitys. Se pieni kupliva tunne, joka hetki hetkeltä voimistuu vatsanpohjalla. Aamulla äiti herättää kevyesti tönäisemällä olkapäähän, ”Nyt pitää nousta, laitetaan hiukset”. Kylpyhuoneen pöydällä on pinnien, meikkien ja muotoilutuotteiden seassa äidin iso muki kahvia. Vesisuihku tuntuu kylmältä paljasta ihoa vasten, joka vasta heräilee pitkään ja tapahtumarikkaaseen päivään: ”Äiti, mä laitan tän pyyhkeen ympärille kun toi vesi muuten kylmettää mua”. Pitkillä vedoilla vedän nutturan ponnaria tiukemmalle ja mielessä pyörii kampauskoulutuksen neuvot, että muotoilutuotteissa enempi on parempi. Kello tikittää vääjäämättä lähemmäksi puoli seitsemää, mutta mieli on pidettävä rauhallisena, sillä hätiköimällä ei tule hyvää. Viimein kampaus ja kisameikki ovat kunnossa.

Aamujään treenivaatteet sujahtavat nopeasti päälle ja kisalaukku on pakattu jo illalla. Äiti vielä muistuttaa tärkeimmistä; onhan luistimet,  kisapuku ja -sukkikset mukana? Joo joo, mennään mennään. Onneksi jäähallilla kukaan ei kiinnitä huomiota kuljettajan räjähtäneeseen ulkonäköön tai vähintäänkin kotoisiin vaatteisiin kun murahdan huomenet. Kerran näin Matinkylän jäähallilla eräänkin lätkämamman parkkiksella autossa odottelemassa kasvonaamio kasvoissa, jäähalleilla on varmasti kaikki nähty. Hyvin se kulta menee, nähdään Riksussa, moi moi!

Tiedän, että muutama tunti myöhemmin bussi on saavuttanut Riihimäen ja alkuverkat tehty. Pukkarissa on tsempattu ja jännitys on vaihtunut odotukseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Mekin olemme tulleet Riihimäelle ja katsomossa odottaa jo joukko tuttuja kasvoja. Odotamme sitä hetkeä, kun kuukausien kuljetusstressi ja väsymys unohtuu ja muistamme mistä tässä on oikeasti kyse. Kaikki kilometrit, mokkapalat, yölliset ompelut ja ajalliset satsaukset palkitaan 21 leveällä hymyllä kun ohjelman alkutahti kajahtaa kaiuttimesta. Seuraamme tiiviisti esitystä mutta tuomareista poiketen emme laske virheitä vaan jännitämme, meneekö kaikki yhtä hyvin harkoissa. Viimeistään myllyssä, on meillä tippa silmäkulmassa ja ylpeys katossa.

Kisat päättyvät kaikkien sarjojen jälkeen jännittävään palkintojenjakoon ja tsemppikortit vaihtavat omistajaa. Vaikka jokainen toivoo palkintopallille, ei pettymys näy kasvoilta vaikka tällä kertaa sijoitus ei riitä mitaliin. Joukkuekaverit ja rakkaus luisteluun saa hymyn kasvoille pitkänkin päivän jälkeen.