Olisin todellakin tarvinnut puutarha for
dummies-kirjan. Kirjoja on varmasti kirjastot ja kaupat väärällään,
mutta varsinaisen tietokirjan sijaan, olisin tarvinnut aapisen tai
oikeastaan käyttöohjekirjan talon mukana. Sellaisen idioottivarman opuksen jolla
välttää sudenkuopat omakotitalon ostamisen jälkeen, jos aiemmin ei ole
kiinnostanut pihahommat yhtään ja on asunut koko ikänsä kerrostalossa.
Kirja, joka ei edes yritä inspata puutarhahommiin vaan ainoastaan toteaa
itsestäänselvyydet jotka tulevat vastaan kun
uusi omakotitaloasukas on pahasti vierähtänyt sisustuksen puolelta
pihalle. Johdanto voisi vaikka alkaa sanoin
”Valmis piha –käsite on tuntematon omakotitalon omistajalle. Et
tainnut ikinä uskoa että luet tätä kirjaa mutta onneksi olkoon, olet
oikealla tiellä.
Ensimmäisessä kappaleessa olisi luetteloitu perus
puutarhatarvikehankinat, jotta et vuoden päästä huomaa omistavasi
kolmea premium istutustalikkoa etkä yhtään laadukasta lehtiharavaa. Sen jälkeen
sisällysluettelossa voisi tulla kausittaiset perustyöt,
jottet huomaisi kesäkuussa että nurtsi piti lannoittaa jo keväällä
lumien sulaessa tai että syyskuussa on järjettömän myöhästä putsata
räystäitä. Perusasioiden jälkeen voisi olla syventäviä näkökulmia
yleisellä tasolla ja yksinkertaistettuja esimerkkejä istutuksesta
tai vaikka pensaiden leikkaamisesta. Vinkkiosioon laittaisin
ehdottomasti kehotuksen putsata pensaat raskaasta lumesta ennen kun ne
ovat pilalla sekä tiettyjen kevätarkojen kasvien, kuten alppiruusujen ja
tuijien kevätsuojauksen. Kirjassa tulisi ehdottomasti
välttää mm. termejä ”tuore maa”, ”koulia” ja ”puolivarjoinen” koska
oikeasti, olen lukenut aiheesta vuoden enkä vieläkään ymmärrä edellä
mainittuja käsitteitä. Juuri tuollaiset asiat tappaa kaiken innon
kokeilemiseen ja uskaltatamiseen.
Ohjeet kuten:
Istuta pensasmustikka valoisalle paikalle hikevään ja happamaan maahan,
on ihan tyhjän kanssa. Ainoa seuraus ohjeesta on, että mustikan taimen
ostamisen jälkeen se risu kuolee pystyyn taimiruukkuun kun yritän
selvittää mitä hemmettiä tarkoittaa hikevä ja olen kaupassa
ostamassa sitruunoita, että saan maasta happaman. Minun kirjassa
kerrottaisi sama asia näin: Osta teräväkärkinen lapio ja kolme noin 50 l
pussia rhodo-tai havumultaa (Kts. lähin romukauppa ja mullan nimi lukee
pussin päällä), kaiva siihen kohtaan pihaa, missä yleensä
otat aurinkoa, niin iso kuoppa ettet jaksa enää kaivaa, laita mullat
kuoppaan, ota taimi pois ruukusta, revi juuria auki (rohkeasti vaan, ei
se siihen kuole), lätkäise taimi kuoppaan taputa multa juuripaakun
ympärille tiiviisti ja kastele parin päivän välein
vaikka koko kesä, jos ei sada. Ja kuvia, kymmenittäin havainnollistavia sekä realistisia havainnekuvia. Multaa, sotkua, hikeä, muutama etana ja rekkamiehen hymy -no ok, ei ehkä tota viimeistä mutta tajunnette pointin. Ei mitään lavastettuja kermakakkukuvia Laura Ashley asusteilla vaan virttyneitä t-paitoja ja kulahtaneita collegehousuja.
Ja nyt jos joku tekee kirjan edellä mainittujen
ohjeiden mukaan, haluan vähintään rojaltit. Yksi mahtavimpia juttuja
mitä muuten luin viime vuonna, oli kirjoitus missä sanottiin selkeästi,
”Kastele ainakin 10 litralla vettä”. Kiitos! viimein
jotain konkreettista. Miten kukaan voi tietää mitä tarkoittaa se yksi
tippa, kaksi tippaa tai kolme tippaa jotka siinä taimitikussa on.
Puutarha-amatöörille vähän tai paljon ei ole määriä, ne on vain sanoja.
Äitini kastelee kuulemma niin, että sen tuntee ranteessa.
Selvä! Mulla on sitten ilmeisesti tunteettomat ranteet koska ne ei
kyllä tunne yhtään mitään vesimäärästä riippumatta. Kirjan voisi päättää lohdullisiin sanoihin
kukoistavista rikkaruohoista (sentäs pihalla kasvaa jotain) sekä
kliseiseen toteamukseen, ettei kukaan opi kun tekemällä ja tärkeintä on uskaltaa kokeilla ...ja onhan aina 09-679331,
Asfalttipojat Oy.
No tulipahan todettua. Viikko sitten kaivoin
kiiltotuhkapensaita lumen alta käsin ja pihaluudalla, kun oli tullut
vastaan netissä tieto, että osa pensaista taipuu ihan pilalle lumen
alla. Tänä vuonna onneksi tajuttiin ostaa ajoissa sepeliä ja sille laatikko!
Viime vuonnahan me luisteltiin mukavasti melkein kallot halki pihalla,
kun suojakeli muuttui pakkaseksi ja sepeli säkki oli ensin kaupassa, ja
sen jälkeen jäässä kun ei sille ollut pihalla suojaisaa paikkaa. Ehkä me
ollaan poikkeuksellisen puupäitä tai sitten
kukaan muu ei vaan kehtaa myöntää minkä määrän asioita tekee
kantapäänkautta kun asumismuoto muuttuu. Onneksi ei ole vakavaa, mutta
jos olisi perusluonteeltani yhtään toisenlaisen, niin sen neuroottisen
innostumisen ja onnistumisen halun sijasta olisi kyllä
tullut jo itku ajat sitten, kun näitä kaikki itsestäänselvyyksiä on
opetellut.
Just sitä konkretiaa kaipaa! Täällä on kiva puutarhaliike. Heillä on läpinäkyvissä astioissa näkyvillä kuinka paljon kalkkia vaatii istutuskuoppa kullekin kasvityypille. Ohjeissa on aina ilmoitettu epämääräisesti per aari.
VastaaPoistaSiitä vaan sitten kirjailijan uraa tekemään. Aihekin on jo selvillä. Muutaman vuoden pasta voitkin tehdä jatko-osan "puutarhanhoito for dummies, osa 2"
VastaaPoistaKomppaan Kiralia:)) Tuo on varmasti totta jos on asunut koko ikänsä kerrostalossa. Tällaiselle "maalaiselle" tietyt asiat ovat selviä kun on nähnyt lapsena jo miten jotain tehdään. Ei se kyllä mikään tae ole, että itse onnistuisi! Älä nyt kuitenkaan pikavalintaan Asvalttipoikien numeroa vielä laita:)) Kivoja talvipäiviä ja lomamatkan odotusta!
VastaaPoistaUskaltaudun ensimmäistä kertaa kommentoimaan, vaikka yleensä ihailen ja nyökyttelen ruudun tällä puolella. Meillä on pääosin englantilaisen puutarhan tyylinen puutarha koristesorineen ja istutuslaatikoineen. Kätevä kuin mikä! Ei rikkaruohoja, ei nurmikon leikkaamista. Vanhemmilla saa sitten kesällä huhkia golfkentän kokoisen nurmikon kanssa. Meillä oli kotona-on edelleen joku vihreä paksu PUUTARHA-kirja, jossa oli kaikki perusasiat leiikkaamisesta istutuksesta jne. Vinkkaan kun käyn Etelä-Pohjanmaalla.
VastaaPoistaHyvää kevään odotusta ja puutarhainnostusta!
Ei ihan sitä mitä ehkä haet mutta erittäin viihdyttävä oli ainakin tuo melkein kaikki itää.. mari mörön kirja. Uskoisin että muutkin hänen kirjansa ovat lukemisen arvoisia. http://www.marimoro.fi/kirjailija/tuotantoa/puutarhakirjat
VastaaPoista-Tanja