Premium istutustalikoita kaupunkilaisille

M

Olisin todellakin tarvinnut puutarha for dummies-kirjan. Kirjoja on varmasti kirjastot ja kaupat väärällään, mutta varsinaisen tietokirjan sijaan, olisin tarvinnut aapisen tai oikeastaan käyttöohjekirjan talon mukana. Sellaisen idioottivarman opuksen jolla välttää sudenkuopat omakotitalon ostamisen jälkeen, jos aiemmin ei ole kiinnostanut pihahommat yhtään ja on asunut koko ikänsä kerrostalossa. Kirja, joka ei edes yritä inspata puutarhahommiin vaan ainoastaan toteaa itsestäänselvyydet jotka tulevat vastaan kun uusi omakotitaloasukas on pahasti vierähtänyt sisustuksen puolelta pihalle. Johdanto voisi vaikka alkaa sanoin ”Valmis piha –käsite on tuntematon omakotitalon omistajalle. Et tainnut ikinä uskoa että luet tätä kirjaa mutta onneksi olkoon, olet oikealla tiellä.

Ensimmäisessä kappaleessa olisi luetteloitu perus puutarhatarvikehankinat, jotta et vuoden päästä huomaa omistavasi kolmea premium istutustalikkoa etkä yhtään laadukasta lehtiharavaa.  Sen jälkeen sisällysluettelossa voisi tulla kausittaiset perustyöt, jottet huomaisi kesäkuussa että nurtsi piti lannoittaa jo keväällä lumien sulaessa tai että syyskuussa on järjettömän myöhästä putsata räystäitä. Perusasioiden jälkeen voisi olla syventäviä näkökulmia yleisellä tasolla ja yksinkertaistettuja esimerkkejä istutuksesta tai vaikka pensaiden leikkaamisesta. Vinkkiosioon laittaisin ehdottomasti kehotuksen putsata pensaat raskaasta lumesta ennen kun ne ovat pilalla sekä tiettyjen kevätarkojen kasvien, kuten alppiruusujen ja tuijien kevätsuojauksen. Kirjassa tulisi ehdottomasti välttää mm. termejä ”tuore maa”, ”koulia” ja ”puolivarjoinen” koska oikeasti, olen lukenut aiheesta vuoden enkä vieläkään ymmärrä edellä mainittuja käsitteitä. Juuri tuollaiset asiat tappaa kaiken innon kokeilemiseen ja uskaltatamiseen.

Ohjeet kuten: Istuta pensasmustikka valoisalle paikalle hikevään ja happamaan maahan, on ihan tyhjän kanssa. Ainoa seuraus ohjeesta on, että mustikan taimen ostamisen jälkeen se risu kuolee pystyyn taimiruukkuun kun yritän selvittää mitä hemmettiä tarkoittaa hikevä ja olen kaupassa ostamassa sitruunoita, että saan maasta happaman. Minun kirjassa kerrottaisi sama asia näin: Osta teräväkärkinen lapio ja kolme noin 50 l pussia rhodo-tai havumultaa (Kts. lähin romukauppa ja mullan nimi lukee pussin päällä), kaiva siihen kohtaan pihaa, missä yleensä otat aurinkoa, niin iso kuoppa ettet jaksa enää kaivaa, laita mullat kuoppaan, ota taimi pois ruukusta, revi juuria auki (rohkeasti vaan, ei se siihen kuole), lätkäise taimi kuoppaan taputa multa juuripaakun ympärille tiiviisti ja kastele parin päivän välein vaikka koko kesä,  jos ei sada. Ja kuvia, kymmenittäin havainnollistavia sekä realistisia havainnekuvia. Multaa, sotkua, hikeä, muutama etana ja rekkamiehen hymy -no ok, ei ehkä tota viimeistä mutta tajunnette pointin. Ei mitään lavastettuja kermakakkukuvia Laura Ashley asusteilla vaan virttyneitä t-paitoja ja kulahtaneita collegehousuja.

Ja nyt jos joku tekee kirjan edellä mainittujen ohjeiden mukaan, haluan vähintään rojaltit. Yksi mahtavimpia juttuja mitä muuten luin viime vuonna, oli kirjoitus missä sanottiin selkeästi, ”Kastele ainakin 10 litralla vettä”. Kiitos! viimein jotain konkreettista. Miten kukaan voi tietää mitä tarkoittaa se yksi tippa, kaksi tippaa tai kolme tippaa jotka siinä taimitikussa on. Puutarha-amatöörille vähän tai paljon ei ole määriä, ne on vain sanoja. Äitini kastelee kuulemma niin, että sen tuntee ranteessa. Selvä! Mulla on sitten ilmeisesti tunteettomat ranteet koska ne ei kyllä tunne yhtään mitään vesimäärästä riippumatta. Kirjan voisi päättää lohdullisiin sanoihin kukoistavista rikkaruohoista (sentäs pihalla kasvaa jotain) sekä kliseiseen toteamukseen, ettei kukaan opi kun tekemällä ja tärkeintä on uskaltaa kokeilla ...ja onhan aina 09-679331, Asfalttipojat Oy.

No tulipahan todettua. Viikko sitten kaivoin kiiltotuhkapensaita lumen alta käsin ja pihaluudalla, kun oli tullut vastaan netissä tieto, että osa pensaista taipuu ihan pilalle lumen alla. Tänä vuonna onneksi tajuttiin ostaa ajoissa sepeliä ja sille laatikko! Viime vuonnahan me luisteltiin mukavasti melkein kallot halki pihalla, kun suojakeli muuttui pakkaseksi ja sepeli säkki oli ensin kaupassa, ja sen jälkeen jäässä kun ei sille ollut pihalla suojaisaa paikkaa. Ehkä me ollaan poikkeuksellisen puupäitä tai sitten kukaan muu ei vaan kehtaa myöntää minkä määrän asioita tekee kantapäänkautta kun asumismuoto muuttuu. Onneksi ei ole vakavaa, mutta jos olisi perusluonteeltani yhtään toisenlaisen, niin sen neuroottisen innostumisen ja onnistumisen halun sijasta olisi kyllä tullut jo itku ajat sitten, kun näitä kaikki itsestäänselvyyksiä on opetellut.

Ja muuten, jos mun kasvit ensi kesänä kasva nätisti kaiken hien ja kaivamisen jälkeen, niin kutsun ne Asfalttipojat. Tai sitten vaan muistan miten riemukasta täsä matkalla on ollut kun on uskaltanut hypätä ja sukeltaa tuntemattomaan.