22.11.2010

Kylässä.





Lauantaina Joulunavaus ilotulituksen jälkeen lähdimme
kyläilemään tytön kummitädille.
Voisin käydä kylässä joka viikko
ja kutsua ystäviä meille,
jos olisi aikaa.
Niin mukava jutella hyvän ruoan ääressä,
kasvotusten ja ilmeillä.
Ei yhtään niinkuin netissä tai meileillä.

Haluan että lapsetkin oppivat
miten kylässä käydään ja miten siellä ollaan.
Miten he muuten oppisivatkaan kun kokemalla.







Tytön puheterapeutti käy nyt päiväkodilla kerran viikossa.
Tänään tyttö sai oman vihkon ja sinne n e l j ä uutta tukiviittomaa.
Me osataan jo vesi, maito, puuro ja leipä.
Sininen, vihreä, keltainen ja punainen on nyt harjoittelussa.
Tyttö tuntuu tykkäävän, se on tärkeintä.



Talvista viikkoa kaikille !

15 kommenttia:

  1. ihania kuvia <3
    Saanko kysyä millainen puhevika neidillä on, kun en ole aiemmin huomannut että olisit blogissa siitä kertonut..!?

    VastaaPoista
  2. Kyllä käynti tai kestitseminen on ihan parasta ja meille myös tärkeää, että lapsi oppii miten ollaan kylässä :)
    Niin kiva kuulla, että Padme tykkää puheterapeutista!

    VastaaPoista
  3. Oi, minä en ole vielä ennättänyt edes ihastella noita sun neulomuksia... a i v a n ihanat!! Voisiko suloisempia villapöksyjä olla... ei!! Sun pitäisi kyllä pistää joku putiikki pystyyn - saisit aika monta vakiasiakasta :) Ja nyt mun on pakko varmaan pyytää mummia kutomaan tuollaiset pöksyt tytöille - tai ainakin tuollaiset sydämet!

    Kyläilemisestä.. voih olisinpa samanlainen! Tai minä kyllä mielelläni kyläilen mutta olen itse maailman huonoin emäntä - stressaan hirvittävästi siivoamisesta, tarjottavista, viihtyykö ihmiset jne jne.. eli täydellisyyttä tavoitteleva neitsytluonne, huoh. Mutta kaipaan juurikin sellaista leppoista kyläilyä - että voisi puolin ja toisin mennä kylään, vaikka vaan piipahtaa kahville, vaihtaa kuulumiset, hengähtää hetki... Meillä on harmillisen vähän ystäviä joiden kanssa moinen toimii. Ja harmillisen vähän aikaa - varsinkin näin pimeään vuodenaikaan tuntuu siltä, että illat menee vaan kotioloissa (tai mulla kuntoillessa). Eikä edes osaa kyläillä kun viideltä töistä lähtiessä tuntuu kuin kello olisi iltayhdeksän... huoh.

    Tulipas pitkä sepustus :) Mutta vielä on todettava, että onpas kivaa että tyttö tykkää puheterapiasta!

    VastaaPoista
  4. Minun veljen pojalla on puhe myöhässä ja hän opetteli tukiviittomia. Pääsin itsekin kerran osallistumaan tukiviittomakurssille kun terapeutti kävi kotona opettamassa.

    VastaaPoista
  5. Sulla on tosi kauniit lapset!
    Ja hieno homma toi puheterapeutille pääsy. Oma poikani on ns. tukilapsena integroidussa ryhmässä, jossa on muutama lapsi, jolla on puheenviivästymä. Koko ryhmä oppii viittomia ja se on hauskaa.

    VastaaPoista
  6. Olisi kiva kuulla enemmänkin tuosta teidän tytön puheongelmasta (hitsi että vihaan tuota "ongelma" sanaa, mutta en tähän hätään keksinyt muutamaan), ymmärrän tietysti jos et halua siitä puhua täällä yleisesti. Meillä on myös pojalla vähän hidasta tuo puheenkehitys. Toki ikää on vasta 2v 3kk, mutta sanoja tulee edelleen vähän ja aihe mietityttää ja kiinnostaa kovasti!

    Ihania kuvia ♥

    VastaaPoista
  7. Mäkin toivoisin, että ehdittäis kyläillä enemmän - ja kutusa vieraita enemmän samassa mittakaavassa. No, kesemmällä taas kun illat ovat valoisia... Ja samaa mieltä, mäkin toivon että laset oppivat käyttäytymään erilaisissa tilanteissa, ja miten sitä muuten oppisi kuin harjoittelemalla.

    Voisiko noista iki-ihansiat villiksistä saada vielä vyötärö/peppukuvan neidin päällä. Se oli hauskan mallinen, olisi kiva nähdä miten se istuu (kun mä olen just nyt kaivamassa niitä puikkoja esiin... no ei, ei ole kiire..;)

    VastaaPoista
  8. Tosi ihanaa että olette päässeet ajoissa puheterapiaan. Mun poika ei sanonut kolmevuotiaana kuin yksittäisiä sanoja, ja joka paikassa vain hyssyteltiin että ei tässä mitään. Vasta kun epilepsia puhkesi ja neurologi sai hepulin että miksette ole päässeet puheterapiaan, alettiin saamaan aikoja. 5 vuotiaana puhui jo todella hyvin, nyt 8v ja viiveen huomaa vain joissain lauserakenteissa ja d-kirjain ei meinaa aina tulla oikein.

    VastaaPoista
  9. Nämä puheterapia-asiat on aina mielenkiintoisia, vaihtelevat niin paljon kunnittain. Poikani pääsi puheterapeutin arvioon ollessaan 2v3kk, kun sanoja oli vain viisi. Kävimme satunnaisesti seurannassa (eli noin 6vkon välein) ja tilannetta katseltiin. Sitten tuli kesä ja nämä harvatkin käynnit lakkasivat. Mutta yllättäen kesän lopussa lapsi alkoikin puhua, parissa kuukaudessa puhe otti aivan jättimäisen harppauksen ja hyppäsi lähes suoraan ikätasolle (lapsi silloin vähän vajaa kolme vuotta). R- ja S- kirjaimet puuttuvat edelleen, ja joitain muitakin sanoo epäselvästi, mutta käytännössä puhe on melkolailla kunnossa.

    Meillä ei siis varsinainen terapia päässyt ikinä käyntiin, mutta viittomia ehdittiin vähän opetella ja niistä oli kyllä iso apu, helpotti suunnattomasti lapsen turhautumista.

    En nyt tiedä mitä tällä oli tarkoitus sanoa, kai sitä vaan että hyvä kun olette terapiassa ja edistymistä voi tapahtua yllättävän nopeasti.

    VastaaPoista
  10. Ihana asu tytölläsi!
    Tahdon ostaa tuon paidan,tunikan mikälie kun se menee teillä pieneksi!!! ;)

    -Kipa

    VastaaPoista
  11. Samoilla linjoilla kyläilyn suhteen. :) Meillä valitettavasti kyläily jää aivan liian usein ajatuksen asteelle...

    Myös meidän neitimme käy puheterapiassa ja tukiviittomia on käytössä, tykkää kovasti! Kiinnostaisi tietää miten saitte puheterapeutin käymään päiväkodissa... tarjottiinko sitä automaattisesti vai pitääkö sitä vaatia/anoa? Tietty prosesseissa eroa kuntakohtaisesti... se, että puheterapeutti kävisi päiväkodissa helpottaisi arkeamme. :)

    VastaaPoista
  12. Tukiviittomista on varmasti apua. Varsinkin, jos tyttö tykkää niitä käyttää :) Aikaisempana viittomakielentulkkiopiskelijana voin todellakin puhua tukiviittomien puolesta! :)

    VastaaPoista
  13. Tukiviittomista... Miten yleistä on, että päiväkodeissa käytetään viittomia? Meidän lasten, tai nykyään yhden lapsen, päiväkodissa viittomien käyttö on arkipäivää.. mutta onkohan se seurausta siitä, että päiväkodissa on myös kolme integroitua ryhmää?!? Miten siis normipäiväkodeissa on?

    -Rose

    VastaaPoista
  14. Moikka!

    Tuosta neulemekkotunikasta en ole varma, saattaa olla että ystäväni on varannut sen jo... Se on Mothercaren eli sillä voi etsiäkin jos löytyis sama :)

    Likalla käy omassa päiväkodissa yksityinen puheterapeutti. Me ei oltaisi mitenkään pystytty viemään lasta kesken päivän puheterapiaan. Se olisi ollut käytännössä minun vastuullani kun mies on paljon matkoilla ja oma tyämatkani on aika pitkä. Meillä vakuutus korvaa osan tuosta puheterapiasta.

    Tyttö olisi myös päässyt sellaiseen päiväkotiin missä on erityisryhmä. Olimme paikan jo kuitenkin nykyisestä päiväkodista saaneet ja koska se on todella lähellä äitiäni (joka kävelleen hakee tytön jos mies on matkoilla ja minulle tulee pakollinen viivästyminen) ja tukee tytön kiinnostuksen kohteita, halusimme pitää nykyisen paikan. Toki tarpeen mukaan sitten vaihdamme, jos se katsotaan lapsen parhaaksi jossain vaiheessa.

    Espoossa on ainakin yhdessä päiväkodissa puheterapeutti niin että hänen työhuoneensa sijaitsee päiväkodin tiloissa. Luulisi että näin on muissakin paikoissa. Kunnalliset puheterapeutit eivät tietääkseni lähde erikseen eri päiväkoteihin tunteja pitämään.

    Kiitos kaikille tsemeistä ja kiinnostuksesta.
    Seuraavaan laitan hieman minkalaisesta ongelmasta eli haasteesta on kyse :)

    VastaaPoista
  15. Mä asun Espoossa myös, ja kyllä meidän koululla/tarhalla käy kunnallisia terapeutteja pitämässä sessioitaan. Sitä en tiedä miten sen sinne saa :)

    Meiän tarhassa on myös aina ollut viittomat lauluissa ja leikeissä käytössä, ja pcs-kuvat muussa toiminnassa

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥