11.4.2010

Muutama sananen välikaudesta [kevät].

***


Meidän välikausi on viimeinen jonka olen kotona.
lasten kanssa.
Meidän välikausi on enää alle kuukauden mittainen.

Meidän välikaudella  isi on kotona vain viikonloput.

Meidän välikausi päättyy kun Padmé menee päiväkotiin.











Takki Mini A Ture, housut Bogi, pipo H&M, kengät Viking.

Meidän välikaudella onkin gorekengät.
Sillä  k i i t o s  Emmin, me saatiin sellaiset,
kauniit!


****
Nyt pitäisi olla se mukavin aika. Kun talvi päättyy ja tulee kesä. Keväällä kaikki herää eloon. Mutta minusta tuntuu nyt että tämä ei olekaan ihan kevyttä. Päiväkoti alkaa, työt alkaa. Esikoinen jää yksin koulun jälkeen, onneksi pääsee kuitenkin mummulle. Tämä kuukausi tulee olemaan rankka sillä olen viikot yksin lasten kanssa, tai siis yhdessa mutta isi on matkoilla. Meille, jotka olemme tottuneet että isi on täällä, se ei ole helppoa. Joka kerta kun alaovi kolahtaa, tytön silmät syttävät ja hän sanoo että isi tulee kotiin. Ei tule, ei isi tule vielä moneen päivään. Lapsi pettyy, joka  i k i n e n  kerta. Ja silmien loiste sammuu. Aika paljon asioita pitäisi mahduttaa päiviin ennen kun ne loppuvat ja samaan aikaan pitäisi tehdä paljon lasten kanssa, ennen kun ne päivät loppuvat. En ole keksinyt vielä sopivaa nimeä olotilalle tai ehkä ei ole ollut aika miettiä. Asia kerrallaan, päivä kerrallaa.

Hyvää sunnuntaita Teille,
jotka olette täällä piristämässä päiviäni,
antamassa virtaa
ja
muistuttamassa
keskittyä välillä omiin juttuihin,
näihin kuviin ja tähän blogiin.
Kiitos.



22 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat. Tykkään noista vaatteista paljon. Tuo malli ja väri. Mutta olen kyllä totaalisen unohtanut, että jossain päin maailmaa sellaisia joutuu käyttääkin :D

    Tsemppiä päiviin lasten kanssa ja onnea uudelle arjelle, kun se koittaa ♥

    VastaaPoista
  2. Olipas kaunis postaus! Minä nietiskelen syksyllä varmaan ihan samoja asioita kun sinä nyt....

    Noista kuvista huomasinkin kuinka paljon neiti kasvanut!! Ja teillä on kevät jo ihanan pitkällä!

    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  3. Kyllä se siitä anana <3! Tiedän hyvin tunteesi, samaa on täällä eletty. Joskin se koululainen meiltä puuttuu. Isovanhemmat on välillä (meillä nyt lähes päivittäin!) korvaamattomat.

    Teillä on sitten tuo ihanista ihanin Mini A Ture. Meillä on samassa sävyssä anorakki pikkuiselle, mutta en ole raaskinut esikoiselle ostaa .. vielä. Kaunis! Mitä koko Padmén takki on?

    VastaaPoista
  4. Teillä isoja muutoksia luvassa ja uskon että se vie voimia. Meillä mies oli pisimpään kuukauden putkeen poissa ja tiukkaa se teki varsinkin eikoiselle. Jatkuvasti kyseli koska iskä tulee...Mutta toisaalta siihenkin jotenkin tottui, pärjäämään yksin. Ja välillä tuntui että sain jopa enemmän aikaiseksi kuin tavallisesti. Tsempppiä sinne ja nauttikaahan viimeisestä välikaudesta kotona :) Ja tuo takki on muuten ihana, mietin sitä, mutta en ollut oikein varma väristä. Mutta ainakin tässä näyttää kyllä kivalta, väri ja malli.

    VastaaPoista
  5. Minä olen täällä käynyt samaa prosessia läpi kun lapset menivät päiväkotiin, minä töihin ja kouluun.
    Ajasta kotona on ollut vaikea luopua, joka päivä on hirmuinen kiire kotiin, koti-ikävä vaivaa. Mies tekee pitkää 24 tunnin mittaista vuoroa, joka tuntuu aina yhtä vaikealta.
    Suren sitä kun esikoinen aloittaa ensi syksynä koulun, eikä kukaan ole häntä saattamassa, eikä vastassa koulusta. Ehkä jotain iltapäivätoimintaa koululla, jos siellä sellaista sattuu olemaan. Meillä eivät työiässä olevat mummu ja pappa voi auttaa tässä tilanteessa. Nyt olisi asiat paremmin jos voisi olla kotona, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista enää edes kotihoidontuen turvin, kun pienet ovat yli kolmevuotiaita.

    Paljon voimia tähän surutyöhön, siitä kotiajasta luopumisen tuskaan. Kyllä se ajan kanssa siitä helpottuu kun uusi rytmi löytyy :).

    VastaaPoista
  6. Tuttuja tuntemuksia tuon töihin menon suhteen. Itse menin töihin viime kesäkuussa 2,5 vuoden kotonaolon jälkeen. Eka kuukausi meni oudoissa tunnelmissa, ei oikein löytänyt paikkaansa.Tosin mies jäi hoitovapaalle puoleksi vuodeksi, joten lasten hoito oli helppoa. Vuoden vaihteessa siirryttiin meilläkin päivähoidon piiriin ja kyllä siinäkin oli opettelemista. Pari kuukautta meni rytmiä opetellessa, kaikki olivat väsyneitä ja kiukkuisia. Nyt sujuu hyvin, varmaan tämä kevätkin vaikuttaa kaikkien jaksamiseen.

    Nämä viimeiset päivät on sinullakin varmasti kiireisiä, yrittää tehdä monta asiaa pois päiväjärjestyksestä, nauttia kotonaolosta ja lasten seurasta, samalla mietteet jo ehkä työssäkin. Itsellä oli jotenkin pala kurkussa viimeisen kuukauden ajan, paniikki meinasi iskeä ja tuntui, että koko maailma piti saada valmiiksi ennen töihin menoa. Ihan kuin sitä aikaa ei olisikaan enää työpäivän päätteeksi.

    Oikein paljon tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  7. On kyllä ihan mieletöntä katsoa, minkälainen onnen hetki isän kotiinsaapuminen pienelle ihmiselle on. Vaikka isi olisi ollut koko viikon työmatkalla, niin yhdeksänkuukautinenkaan ei unohda, vaan suorastaan syöksyy ovelle.

    VastaaPoista
  8. Voi! :-(
    Ymmärrän hyvin, että tämä kevät ei nyt tunnu ihan niin piristävältä kuin aikaisemmin.

    Päivä kerrallaan, ei siinä muukaan auta. Uudet rutiinit vievät mennessään ja päivät tulevat olemaan niin täysiä että illalla aina huomaan päivän sujahtaneen vauhdilla ohi. Meilläkin ollaan nyt oltu viikko kahdestaan, kun iskä on ollut reissussa. Meillä tämä on kuitenkin poikkeuksellista, mutta kyllä täälläkin isin perään päivittäin kysellään.

    Paljon tsemppiä ja energiaa kevääseenne!

    VastaaPoista
  9. Sitä se elämä on. Ovia sulkeutuu ja uusia avautuu.
    Nauttikaa tästä odotetusta keväästä,pitkän talven jälkeen!
    Päivä kerrallaan:)

    VastaaPoista
  10. Kuvasit niin hyvin tuota isin odotuksen silmien syttymistä ja sammumista että minulla ihan silmänurkat kostui..Meillekin niin tuttua silloin kun isi on keikoilla tai kiertueella...

    VastaaPoista
  11. Itsellä töiden ja päiväkodin alkamiseen on vielä vähän enemmän aikaa, mutta olen vierestä juuri seurannut ystäväni töiden aloituksen. Kun töiden aloitus läheni, maailman lopun -tunnelma kasvoi, ekat viikot oli raskaita, mutta nyt koko perhe on löytänyt uuden arjen ja oikein näkee miten uuden arjen ilot on koko ajan vaan isompia ja isompia. Eli niinkuin joku jo totesi, kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Uudesta arjesta tulee sitä omaa hyvää arkea taas!

    VastaaPoista
  12. Onpa ihana takki!

    Tsemppiä päiväkodin aloitukseen, sekä Padmelle että sinulle :). Kovin mielenkiintoista olisi lukea aloituksen jälkeen ajatuksistasi, siis äidin näkökulmasta. Itse kun näen töissä asioista sen toisen puolen, ja olisi hyödyllistä ja mielenkiintoista katsella asiaa toisestakin vinkkelistä.

    VastaaPoista
  13. Tyttäresi on soma kuin mikä ♥ ja kuvasi ovat taas kerran hienoja. Ja ihan selvästi neiti poseeraa sinulle..
    Isoja muutoksia on teille tulossa, mutta kyllä kaikki selviää. Tuo 'yksinhuoltajana' oleminen on tosi rasittavaa, mullakin mies reissasi paljon kun lapset oli pieniä.
    Me otimme kissan lemmikiksi siinä vaiheessa kun tytön piti tulla koulusta tyhjään kotiin, hän oli silloin kakkosluokalla. Se oli hyvä ratkaisu, koti ei ollut tyhjä vaan siellä odotti joku.

    VastaaPoista
  14. Voimia arjen pyöritykseen. Meillä meni koko viime kevät ja kesä noin että mies oli vain viikonloput kotona. Viimeksi moista tapahtui armeija-aikana. Kyllä siitä onneksi selvittiin :)

    VastaaPoista
  15. Kauneimmista kauneimpia arjen kuvaus -kuvia! <3

    Voimia uusiin koitoksiin!

    VastaaPoista
  16. Voimia kevääseen. Voin vain kuvitella kotiäitiydestä luopumisen surua, vaikea edes vielä miettiä, mitä se sitten tulee olemaankaan.
    Meilläkin isä reissaa kausittain työnsä puolesta ja alkuun päivät tuntui tosi rankoilta. Vaikka aina hän on pitkää päivää tehnyt, mutta on silti ihan eri asia olla yksin lasten kanssa yötä päivää, kuin saada purkaa päivän asioita iltasella kotiutuvalle isälle.
    Jotenkin monesti tuntuu, että on ihan yksin suljettuna muusta elämästä, kun pyörittää neljää seinää ilman aikuista seuraa ja tukea.
    Tässä myöhemmin on ollut ilo huomata, että yksin lasten kanssakin pärjää. Isättömiin iltoihin ja touhuihin tuleekin omat rutiininsa ja on myös voimia antavaa huomata, että pärjää ihan hyvin itsekseenkin. Pidemmän työrupeaman jälkeen jopa esim. iltarutiinit tuntuikin taas yllättäen vaikeammalta kun kuorolla olikin taas kaksi johtajaa. Toivottavasti tekin löydätte jostain piristäviä voimavaroja uuteen arkeenne!
    Kiitos muuten maininnasta tuohon kenkä-asiaan, kiva uuden blogistin saada uusia lukijoita. :)
    Kiva, kun löysitte kengät!
    Ja vielä, tuo mini a turen takki on aivan ihana! Olenkin sitä koko kevään himoinnut, mutta ainakin vielä pystynyt kieltäytymään, kun varsinaista tarvetta ei ole..

    VastaaPoista
  17. Voimia ja energiaa uuteen arkeen. Meillä vastaavaa uutta arkea kera yhden koululaisen ja kahden päiväkotilaisen ja on-off-reissaavan iskän kanssa on eletty nelisen viikkoa ja huokaisen kyllä helpotuksesta kun tulee kevät ja saa pukea joka kerta hieman vähemmän vaatetta lasten päälle. Myös aurinko lämmittää ja ilostuttaa, vaikka tuntuu monesti illalla että voimat on jo miinuksen puolella. Lämpimiä kelejä odottelessa :)

    VastaaPoista
  18. Muutokset jännittää aina vähän, mielestäni niin pitääkin (kunhan ei liiaksi että menee lukkoon). Tsemppistä uuden arjen opetteluun. Hyvin se tulee sujumaan!
    Nauti nyt vielä kotipäivistä!!

    VastaaPoista
  19. Tsemppiä tulevaan muutokseen! Kyllä se siitä, oikeasti:)

    Ymmärsinkö oikein, että menet kesää vasten töihin?

    Ja ihanan tuo MaTin takki.

    VastaaPoista
  20. Teillä on totisesti välikausi meneillään, monella muotoa. Voimia muutoksiin ja yhden vanhemman iltoihin sekä ilohyppysiä arkeen!

    VastaaPoista
  21. Kirjoitin eilen todella pitkä vastauksen ja bloggger onnistuneesti hävitti sen jonnekin -argh!

    Aniveis, kiitos ♥

    Tässä on nyt duuniasiat hieman kesken ja tilanne on aika stressaava. Katsotaan katsotaan, kyllä se tästä. Elämäähän se vain on.

    Tyttö on reipastunut tosi paljon. Leikkii muiden lapsien kanssa ja jopa kuuntelee äitiä. Toivoa päiväkodin sujumiselle siis on!

    Ja kukassielläsiitä ekaluokkalaisen yksinolosta mainitsi, kunnalla on velvollisuus järjestää ekoille iltapäivähoito eli kannattaa selvittää ne paikat. lapset yleensä niistä kovin tykkäävät.

    Te olette kyllä niin mukavia ja mua harmittaa että se vastaukseni katosi. Sillä olin sen ajatuksella kirjoittanut jokaiselle teistä. Koska kello on kohta kaksitoista ja nukkumaan pitäisi päästä, en nyt kirjoita sitä uudelleen. Siis koneelle lataantuu kuvia, pesukone on päällä ja siivous kesken ...että siis nukkumaan päin, pikkuhiljaa. Mutta kyllä se niin on että melkein tuntemattomien kommentit voivat piristää uskomattoman paljon ja antaa sellaisen hyvän mielen että päivä sujuu NIIN hyvin.

    Niiaus ja virtuaalihali, jokaiselle ♥

    VastaaPoista
  22. Hyvä kun saitte ne gorekengät, on ihanat!

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥