Taas Tahkolla !

"Lapset on tosi vaikuttavia kun ne osaa lasketella."…totesi bella 4-vuotiaana

Tämän talven odotetuin harrastus eli lumilautailu on jäänyt valitettavan vähiin harrastekertoihin. En voi pelkästään syyttää lumenpuutetta, sillä kyllähän Etelä-Suomen rinteitä on lumetettu ja ylläpidetty joten osa syystä ehdottomasti lankeaakin harrastusvastaavalle itselleen. Olen kerta kaikkiaan tuntenut vastenmielisyyttä lähteä rinteeseen pimeässä ja jopa vesisateisessa ilmassa. Perheen esikoinen on käynyt ahkerammin kavereiden kanssa rinteessä ja lähirinteistä Porvoon Kokonniemi onkin tullut tutuksi ja myös Talmassa ovat muutaman kerran käyneet hiomassa tempputaitojaan. Jii on nyt vallan innostunut reileistä ja hyppyreistä vaikka muutama vuosi sitten vielä vannoi laskevansa vain silkkaa tasarinnettä. Nyt kun kausi näytti jo menneen ohi, pyysin viime tiistai—iltana lapsia pakkaamaan reput.

”Ai mitä sinne pakataan?”

”No sellaisia tavaroita mitä haluatte mukaan”

”Minne mukaan” Ollaanko me menossa johonkin”

”Joo, Tahkolle”

”MITÄÄÄÄH?!? Mennääks me MUKA Tahkolle? Milloin muka?”

”Huomenna”

”HäH! Äiti mä vihaan ja rakastan sua samaan aikaan!”

*Väistelee lentäviä tyynyjä*

Ostin jo alkutalvesta bellalle uudet lautakengät kun edelliset olivat jääneet auttamattoman pieneksi. Vähänpä silloin osasin odottaa tällaista ”talvea” ja nyt en voi kun toivoa että kengät tekevät minkä lupaavat ja mahtuvat myös ensitalven. Burtonin junnukengissähän on leikattava pohjallinen jolla saa noin sentin lisää pituutta ja näin ollen, ainakin teoriassa, kenkien pitäisi mahtua pari kautta, ellei jalka spurttaa useampaa kokoa vuodessa. Aivan sattumalta tämän vuoden Burton Grom kenkien väritys oli täydellisen sävy sävyyn tytön rinnevaatteiden kanssa ja voi kunpa koko setti mahtuisi vielä ensi talvena, niin vähän käyttöä tälle mitä mageimmalle setille on tullut.

Tytön takki ja housuthan me saatiin Reimalta. En voi valitettavasti juurikaan kertoa kestävyydestä koska kuten todettu, käyttökertoja on ollut vähän. Housut ovat olleet kerran päällä Talmassa ja nyt pari päivää Tahkolla. Tyttö muksahtelee vielä laudalla ja muutenkin lautailijoille tyypillisellä tavalla, konttaa laudan kanssa ja hengailee ylipäätään paljon polvillaan. Tässä kohtaa housuilla pitää todellakin olla kulutuksenkesto kunnossa ja ne pitää olla ehdottomasti vedenpitävät. Olin hieman yllättynyt että kolmen päivän käytön jälkeen polvissa näkyi käyttö. Ei nyt mitään vakavaa mutta jos mietin housuja muualle kuin rinteeseen, esimerkiksi pari vuotta nuoremmalle lapselle päiväkodin pihalle jolla voi olla hiekkaa ja kalliota… niin saattaa hiipiä mieleen että miten kangas kestää koko kauden. Rinteeseenhän nämä on ensisijaisesti suunniteltu ja uskon että siellä myös kestävät odotuksien mukaisesti. Vedenpito on täysi kymppi. Tahkolla oli todella kosteaa koska lämpötila oli plussan puolella molempina laskupäivinä ja taisi olla yölläkin. Vaikka tyttö on todella paljon pepullaan ja polvillaan, oli hän 7 tunnin laskupäivän jälkeen aivan kuiva, lukuun ottamatta käsiä joiden kohdalla ensimmäisenä päivänä petti Molo Kidsin rukkaset ja toisena päivä Lennet. 

Reima on ehdottomasti rinneuskottava sekä toimiva ja todellinen vaihtoehto rinteeseen, jos mallistosta vain se kiva malli löytyy. Tässä takissa suunnittelu osui ja upposi ja takin ainoa moite koskee lipputaskua joka on mielestäni hihassa väärinpäin ja hieman liian pieni. Pinkin sävy setissä on täydellinen ja toivottavasti Reima pitää tämän sävyn jatkossakin mallistossa. Housut istuvat myös hyvin ja irrotettavat henkselit on ehdottomasti iso plussa. Lahkeen pieni tasku on täysin tarpeeton, mutta juuri se juttu joka tuo ulkonäköön sen tarvittavan lisän.

Sitten siihen laskemiseen. Viime talvena tyttö pysyi jo pystyssä ja kääntyminen onnistui sille helpommalle puolelle, eli regulle laskijalle (vasen jalka edessä) vasemmalle siis takakantille. Hän meni sompahissillä ja mattohissillä ylös ja ajatuksena oli tänä talvena treenata ankkuri- sekä tuolihissillä nousua.  Varasin etukäteen Tahkolta yksityistunnin tytölle torstai-aamuksi ja Allun kanssa kello 10:30 tyttö lähti treenaamaan tekniikkaa ja hissejä. Koska tällä kaudella tyttö oli laskenut vain muutaman tunnin Talmassa, niin odotettavissa oli  ettei lasku välttämättä suju ihan edellisvuoden malliin. bella oli kuitenkin nopeasti taas saanut juonesta kiinni ja tunnin jälkeen sompahissillä nousu sujui hienosti ja olivat opettajan kanssa käyneet kokeilemassa ankkurihissiäkin. Seuraavana päivä tyttö sai jo käännettyä lautaa sille vaikeammallekin puolelle ja käytännössä hänet voi viedä rinteeseen kuin rinteeseen, toki sinisissä ja punaisissa hän pääsee jouheavammin alas. Ankkurihissilläkin mentiin yhdessä mutta se on hieman raskaampaa joten tyttö mieluummin laski sitä rinnettä missä sompahissi ja ne hyppyrit on! Tosiaan, toisena laskupäivänä likka päätti että ei jää veljestään jälkeen ja alkoi laskea hyppyristä sekä reileistä. Sinnikkyys ja päättäväisyys on uskomattomalla tasolla sillä vaikka välillä on pepullaan ja turvallaan niin meno ei juurikaan edes hidastu. Jiille ostettiin tänä vuonna selkäpanssari koska alkoi viihtyä enemmän parkissa ja nyt näyttää siltä että pikkusiskolle pitää mennä etsimään tarpeeksi pieni panssari myös, ehdoton turvaväline kun lauta irtoaa rinteestä yli 30 senttiä.

Olen niin fiiliksissä tästä laskuhommasta. Vaikka välillä tuntuu raskaalta, esimerkiksi kun kiipesin sohjossa Lumilaakson rinteen ylös lumilautakengillä kantaen kahta lumilautaa, niin lasten vilpitön ilo ja innostuneisuus kyllä palkitsee. Nyt kun molemmat ovat aikalailla itseohjautuvia niin lumilautailu tuntuu todellakin yhdessä ololta, eikä kaitsemiselta. Seuraavan kerran rinteeseen päästään todennäköisestri vasta loppuvuonna mutta sitä odotellessa!

Tahko 15.3.2014