Äitinä pitää olla aina hollilla, vähän niinkuin tartuntaetäisyydellä. Sen lisäksi pitää tehdä paljon muutakin: töitä, pihatöitä, kotitöitä ja olla siinä hollilla vastausetäisyydellä valmiudessa. Kun vaippaikä on ohitettu ja viimesistä yösyötöistä aikaa kuusi kuukautta, ei voi enää sanoa että mua väsyttää. Superäitinä sukkelaan vaan pitää hoitaa itsensä, koti ja lapset ja ei saa väsyttää. Eikä saa hermostua, tai ainakaan myöntää sitä. Mikäs siinä nyt väsyttääkään jos yöt saa nukkua ja liki kouluikäiset lapset osaavat pukea ja syödä itse sekä tehdä kevyitä kotihommiakin. No en tiedä mutta mua ainakin väsyttää välillä. Ja kun mua väsyttää niin muuten pitkä pinnani on astetta lyhyempi ja sen välillä kuulee. Kivittäkää tai tai tukekaa mutta mua välillä väsyttää niin että pitää toisella kädellä pitää silmää auki kun ajaa töistä kotiin. Äitiyden lisäksi nautin ihmisen statuksesta. Tänään annoin periksi. Lähdin töistä, hain lapsen nro. 2, ajoin kotiin, laitoin ruoan hänelle ja ilmoitin että äiti menee nyt nukkumaan. Samaan aikaan itseohjautuva lapsi nro. 1 tuli ovesta sisään, kertasin vielä: Äiti menee nyt nukkumaan, täällä pitää olla hiiren hiljaista ja kun äiti herää niin lähdetään uimikseen. Nukuin 30 sekuntia pään tyynyyn laskemisesta kellon soittoon, tasan 35 minuuttia, jumatsuga IHANAA. Koko uimiksen jaksoin nauttia oudosta pirteyden tunteesta ja keskutella toisen vanhemman kanssa niin etten tuntenut itseäni aivan sekavaksi. Automatkalla takaisin keskustelin kärsivällisesti sekä perusteellisesti lapsen kanssa eri ammateista ja niihin vaadittavista koulutuksista, niin että ajatus kulki koko ajan. Ihan pirteänä kun peipponen ja muistan vieläkin mitä me juteltiin. Äitiys on vielä ihanampaa kun ei väsytä.
Parhaiten käytetyt 35 minuuttia tällä viikolla.
Mä niin allekirjoitan tämän! Mikä siinä onkin, että pitää potea jatkuvasti huonoa omatuntoa, kun väsyttää/stressaa/ahdistaa joku ja se heijastuu olemiseen. Musta tuntuu, että se väsymys nyt ja lasten vauva-aikoina on ihan erilaista. Silloin se oli unenpuutetta, nyt jotain itsensä uuvuttamista kai... Välillä on hyvä, kun muistaa ottaa itseään niskasta kiinni ja puhaltaa pelin poikki. Hyvä sinä, kun teit niin! päikkärit on pop :)
VastaaPoistaKiitti :) Sepä se onkin kun miten sitä voi nukkua kun olisis niin paljon tekemistä! Mulla on morkkikset jo siitäkin kun neulon... koska aina olisi jotain "oikeitakin hommia" tehtäväksi. Pitää vaan opetella relaamaan hieman...
PoistaAamen! Juuri 3. vauvavuotta aloittelen, täälläkin äiti on vähän väsynyt...menee kodinkoneet sekaisin ja kamat löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista...isompien lasten harrastuskuskaukset sentään onnistuu, tosin välillä vähän väärinä päivinä ;)
VastaaPoistaOh my :D Mulla ei ehkä niinkään tavarat mene vääriin paikkoihin mutta musta tulee tosi kömpelö kun on uupunut. Eli siinä kohtaa kun alan kolhimaan itsenäni ja tavarat tippuu käsistä tai osuu pöydän kulmiin tietää että nyt pitäis hieman levätä.
PoistaI feel you. Viimeksi Cittarin kassalla yritin takoa päiväkodin ovikoodia pankkikortinlukijaan ja lapsia hakiessa on päiväkodin ovella useammankin kerran iskenyt tenkkapoo kun on sitä ovikoodia pitänyt muistella. Että väsyttää kyllä ja nukkuminen on arvokasta aikaa :)
VastaaPoistaHaha, hyvähän se täsä nyt on nauraa mutta... olen useamman kerran tullut kotiin ja heliluttanut avainnippua ulko-oven edessä ja odotellut että ovi aukeaa. Heikosti on auennut kun töissä on ne sähkölukot, ei kotona ;)
PoistaAamen :) Meillä on meneillään täirumba (yöööööööks), äiti on normaaliakin väsyneempi...
VastaaPoistaP
Ei apua! Tsemppiä siihen rumbaan, ei käy kateeksi :(
PoistaIhanaa vertaistukea... Isompienkin (jo koululaisen ja melkein eskarilaisen olen minä) lasten äitiä voi, ja SAA väsyttää!! Aina ja kaikkialla se ei vaan ehkä ole niin "sallittua". Kyllähän sitä moneksi saa venyä kun on työn ja kodin yhdistämistä, lasten harrastusta ja kaikkea muistettavaa,kenellä mitäkin retkeä ,lelupäivää tms. Ja jos unohtuu,niin minä ainakin poden tajutonta huono äiti-fiilistä...
VastaaPoistaMutta hyvä me äidit!!! Kyllä me venytään ja paukutaan :)
T.Sanniska
Jep, hyvä me! Äideillä tuntuu olevan mielettömät voimavarat kyllä arjessa. Pitää vaan välillä oppia hellittämään ja onhan se kai lastenkin hyvä nähdä että välillä aikuisiakin voi uuvuttaa ja sillon pitää levätä... eikä jatkaa väsyneenä tiuskimista.
PoistaUseammin vaan päikkäreitä! Näiden isompien lasten kans ne onnistuu vallan mainiosti, kun keksivät kyllä rauhallistakin puuhaa itselleen. :)
VastaaPoistaJep, pitää pitää mielessä ja oppia ottamaan sitä omaa lepoaikaa.
PoistaIhanaa oli lukea, että muitakin välillä väsyttää...nyt on päällänsä oikein tosi väsy ja keskustelua perheen kanssa siitä, että äidinkään ei ole aina pakko jaksaa kaikkea =)
VastaaPoistaKyllä meitä väsyttää, varmasti ihan jokaista välillä. Ehkä on hyvä että siitä enemmän puhutaan ääneen niin ei tarvitse luulla että on yksin jotenkin riittämätön.
PoistaTuo on viisautta! Oma äitini ei koskaan, ei siis koskaan ottanut päikkäreitä tai levähtänyt sohvalla. Se oli häpeällistä laiskuutta! Ja nykyään tajuan, että se on silkkaa tyhmyyttä, joka aiheuttaa pahimmillaan, kun väsymys on aivan överiä, jopa henkistä väkivaltaa.
VastaaPoistaKuka hullu jaksaa tätä pyöritystä ilman lepoa? Ja miksi pitäisi jaksaa? Jos itsetunto tarvitsee tätä kautta pönkitystä, niin silloin on kyllä mietinnän paikka, miksi näin on...
-Riikka