31.7.2012

Kun puhe viivästyy.



Laura kyseli minulta tyton puheesta. On totta etten täällä alleviivaa tytön haasteita puheen tuottamisen suhteen, kuten en pojankaan haasteita hänen omalla sektorillaan. Jokaisella meistä on vaikeutemme ja vaikka blogissa näkyy paljon arkeamme, on täällä kuitenkin tarkoitus keventää ja relata, niin teidän kuin minunkin. Siksi olemme monesti kevyemmissä ja pinnallisimmissa aiheissa. Kuitenkin itsekin tykkään lukea itseä läheltä liippaavista aiheista joten kirjoitan nyt hieman lisää puheesta, sen viivästymisestä ja vaikutuksesta meidän arkeen. Joku muukin ehkä muistaa että tyttö on alkanut puhumaan hyvin myöhään ja asian kanssa on ollut haasteellisuutta. Täällä kerron missä mentiin tytön ollessa 3,5- vuotias kun moni lapsi puhuu jo hyvin selvästi. Ja vuosi myöhemmin vuonna 2011 tilanne oli jo edennyt kuten olen täällä kirjoittanut.

Tyttö on päässyt kunnalliseen puheterapiaankin tosiaan aikaisemmin kun tavallista. Ehkä itse osasin olla aktiivinen asian suhteen sillä pojalla oli myös aikoinaan haastetta puheessa ja neuvolantäti tuntui omaavan suurta luottamusta minuun sekä kykyyni arvioida lasten kehitystä ja tarpeita. Kun aloitin työt tytön ollessa kolme, oli selvää ettemme pysty käyttämään kunnan tarjoamaa palvelua sillä olen usein yksin lasten kanssa ja työmatkani asettaa ajallisesti rajoitteita. Saimme kunnan puhetrapeutilta muutaman nimen ja tyttö sai oman puheterapeutin yksityiseltä sektorilta. Tyttö on käynyt myös kuulotarkastuksessa sekä on foniatrin seurannassa. Tytöllä on diagnosoitu (ja nyt ulkomuistista) vaikea verbaalinen dyspraksia. Ts. hänen suun motorinen kehitys on jäljessä ja puheen muodostaminen on vaikeaa. Tähän ensisijaisena hoitona on aktiivinen puheterapia.

Puheterapeutti on käynyt päiväkodilla 1-2 kertaa viikossa ja myös kotona yritämme tehdä harjoituksia. Puheterapiasta on ollut merkittävä hyöty niin puheen selkeytymisen kuin tytön ajatusmaailmankin suhteen. Hän tietää ettei hän ei puhu niinkuin muut mutta se ei haittaa tai lannista häntä. Päinvastoin hän on hyvin puhelias, laulaa lähes taukoamatta ja osaa etsiä vaihtoehtoisia tapoja ilmaista itseään tarvittaessa. Pienempänä hän saattoi esimerkiksi etsiä lehdestä tai kirjasta kuvan mitä hän tarkoittaa jos joku ei ymmärtänyt, nykyään hän yrittää itse tapailla epäselvää sanaa eri tavoin tai kertoa laajemmin mitä tarkoittaa. Hän ei menetä malttiaan, vaikka välillä volyymi koveneekin, vaan hakee itse sanaa mikä tuottaa vaikeutta.

Tänä keväänä tyttö sai nk. orakojeen eli helmilevyn. Tästä löysin itse todella huonosti tietoa etukäteen mutta kyseessä on siis hieman kitalakirautojen kaltainen koje jota pidetään suussa päivittäin lyhyt aika. Levyä käytetään juuri tämän kaltaisessa puhevaikeudessa puheterapian tukena. Levy teetetään aina yksilöllisesti suun sekä käyttäjän tarpeiden mukaan. Levyssä on liikkuva helmi sekä erilaisia nystyröitä jotka vahvistavat kielen lihaksia kun kieli automaattisesti hakeutuu niitä tunnustelemaan. Olin aluksi hyvin jännittynyt miten tyttö ottaa tämän vastaan mutta hän oli haltioisaan. Kun hänen suustaan otettiin malli, pääsi hän valitsemaan minkävärisen levyn hän haluaa sekä millä kuvalla. Lopputulos oli keltainen levy punaisilla hileillä ja pandan kuvalla. Outstanding! Nyt kun tytöltä lähti molemmat etuhampaat on kulmahampaiden asento hieman muuttunut ja muutaman kerran tyttö oli haluton levyä käyttämään, onneksi kuitenkin päästiin siitä ohi.

Koska puhe ja sen viivästyminen vaikuttaa voimakkaasti koulussa lukemiseen sekä kirjoittamiseen yritetaan nyt tehdä paljon töitä että puhe olisi parin vuoden päästä ikätasolla. Ja hyvältä näyttää. Puhe on parantunut merkittävästi viimeisen vuoden aikan. Itse olen "kuuro" edistykselle ja minun on todella vaikea hahmottaa miltä tytön puhe vieraalle ihmiselle kuulostaa, kun olenhan itse aina lästä. Kuitenkin hänet aikuiset ymmärtävät yleensä aika hyvin, vieraat lapset huonommin ja päiväkotikaverit ymmärtävät paremmin kuin minä. Sanavarasto on nykyään laaja mutta puhe on vielä epäselvää ja muutamia kirjaimia puuttuu kokonaan tai ne muuttuvat toisiksi kirjaimiksi puheessa. Eli aakkoset on hallussa mutta sen aakkosen lausuminen osana sanaa on välillä hakusessa. Meidän arjessa monesti toistellaan sanoja, harjoitellaan kirjaimia ja kysytään "Mikäs se olikaan?" Ja edelleen käymme alhaalla lapsen kasvojen tasolla juttelemassa jota suosittelen myös muille vaikkei puheessa hankaluutta olisikaan!

Tyttö on tullut hyvin sosiaaliseksi ja reippaaksi joka on tietysti helpottanut niin puheeseen liittyviä tutkimuksia kuin kaverisuhteitakin. Hän hakeutuu helposti muiden lasten seuraan ja vaikka joskus muut lapset ehkä hieman arastelevat häntä, on hän reippaasti mukana ja saa hyväksynnän ennemmin tai myöhemmin. Vielä vuosi sitten lähes kaikissa tilanteissa briiffasin tytön puheesta läsnä olevaa aikuista tai lapsia. Esimerkiksi harrastuksissa kerroin etukäteen ettei tyttö välttämättä osaa selvästi sanoa että hänen tulee päästä vessaan ja monesti saatoin lapsille sanoa että tytön pituudesta huolimatta hän on vasta neljä ja hän puhuu vähän epäselvemmin kuin muut. Nykyään annan asioiden edetä enemmän omalla painollaan ja kannustan edelleen tyttöä toimimaan itsenäisesti esimerkiksi kaupassa ja muissa vuorovaikitustilanteissa. Tämä tuo mielestäni tytölle itsevarmuutta ja onnistumisen tunnetta joka on hyväksi kun arjessa kuitenkin merkittävä haaste toisella alueella on.

Puheterapia tulee jatkumaan nyt syksyllä ja edelleen samalla puheterapeutilla. Olemme onnekkaita sillä tyttö ja puheterapeutti tulevat hyvin toimeen ja päiväkoti tukee puheterapiaa 100%:sti. Muutaman kerran koko tytön ryhmä onkin päässyt tutustumaan puheterapiaan ja tekemään yhdessä harjoituksia. Mielestäni olemme tällä hetkellä juuri siellä missä pitääkin sillä vaikka hieman arjen haasteita on, menee kaikki omalla painollaan ja emme turhaa stressaa. On ihanaa että tyttö saa kasvaa suvaitsevaisessa yhteisössä jossa ei syrjitä erilaisuuden takia ja hän ymmärtää että jokaisella on vahvuudet ja heikkoudet, ne tekevät meistä juuri sen mitä olemme. Jokainen meistä on erilainen mutta yhtä rakas ja arvokas.


Se on kuulkaas elokuuta kohti
eli
hyvää viikonjatkoa ja yritänpä saada erään arvonnan suoritettua huomenna!

23 kommenttia:

  1. Olipa aihe lähellä omaa sydäntä kun perheessä lapsi jolla dysfasia. Minusta, etenkin näin päivähoidon työntekijänä on mahtavaa että olette hakeutuneet varhain avun piiriin. Puheen kehityksen vaikeudet ja haasteet on monelle vanhemmalle kova paikka vieläkin ja monesti jos vanhemmat hyssyttelevät asiaa, tekee niin herkemmin muutkin tahot. Myös meillä poika sai apua varhain kun me vanhemmat olimme aktiivisia. Tuo suuhun laitettava koje on minulle ihan uusi juttu, näyttää toimivalta vempeleeltä.

    VastaaPoista
  2. Kauniisti kirjoitit tärkeästä asiasta. Meidän esikoinen täyttää lokakuun alussa 4v ja häneltä puuttuu kokonaan K-, R- ja L-kirjaimet. Ja joitakin kirjaimia hän ei sanan edessä sano, vaikka jonkun sanan keskellä osaa sanoa. Tästä olenkin neuvolassa muutaman kerran puhunut ja aina sieltä vaan sanotaan, että ei ole vielä kiirettä. Nyt sitten ennen tuota 4v päivää, lupasi neuvolanterkka ottaa meidät vastaan kuunnellakseen enemmän tytön puhetta ja laittaakseen sitten sen lähetteen puheterapiaan. Tiedätkö onko noilla kunnallisilla ja yksityisillä puheterapeuteilla eroja? Korvaako lapsivakuutus yksityiset terapiakulut?

    VastaaPoista
  3. Hienoa, kun uskaltauduit kertomaan avoimesti tästä. Ihan niin kuin totesit jokaisella on omat haasteensa! Itselleni nämä ovat työn kautta jollain tasolla tuttuja asioita. Hienosti olette tosiaan saaneet tarvittavat tukitoimet. Tyttösi ja päiväkodin asenne kuulostavat mahtavilta. Oman 2v:n puheenkehitystä seuratessani olen monesti miettinyt kuinka tärkeää on tulla ymmärretyksi ja kuinka turhauttavaa jo ei tule!

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus, kiitos että jaoit kokemuksesi <3 Hieman eri ongelmien kanssa painiskellut mutta lapsien murheet ovat aina ne raskaimmat kantaa.
    Nim. Katta&Lipponen

    VastaaPoista
  5. Kiitos Katja ♥ Olen myös itse siinä uskossa että valitettavan moni peittelee tai jopa häpeää jos lapselle on/tulee haasteita elämässä. Itse uskon kuitenkin että mikäli haluaa että tie on mahdollismman vähä kuoppainen tulee lapselle saada hyvä itsetunto ja kyky ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen ja että esteet on tehty ylitettäviksi. ja orakoje ole uusi tuttavuus minullekin ja eipä siitä oikein mitään netistä löytynyt kun etsin tietoa.

    Jenni kiitos :) Kuulostaa siltä että tarvitsette ehdottomasti käynnin puheterapeutille, edes arvioitavaksi. Tytöllä myös vaihtelee tuo missä sanan osassa kirjain kuuluu ja missä ei. Minun käsityksen mukaan puhevirheisiin tulisi puuttua ennen 5:dettä ikävuotta ja keskiarvo taitaa olla noin 3-vuotta minkä ikäisenä niihin yleensä puututaan neuvolan puolelta. Säästötoimet toki näkyvät näissäkin.

    Kunnallisella ja yksityisellä puheterapeutilla on ehdottomasti ero, ainakin niissä kunnissa missä kysyntää on yli tarjonnan. En usko että laadussa on eroa mutta puheterapian tulisi olla intensiivistä ja on luonnollista ettei kunnalla ole välttämättä tarjota siinä määrin terapiaa kun lapselle olisi tarpeen. Ts. kunnallinen puheterapia on ainakin minun kokemuksen mukaan Helsingin sekä Espoon alueella katkonaista ja harvempaa ja perustuu isolta osalta kotona tehtäviin harjoituksiin. Ts. lapsi käy esim. nelvän viikon jakson puhetrapiaa kerran viikossa ja sitten taukoillaan esim. kolme kuukautta. Ja paino että kotona tehdään aktiivisesti harjotteita. Yksityisessä puheterapiasa voidaan ottaa yksilöllisemmin huomioon tarpeet ja toimia niiden mukaan.
    Osa lapsivakuutuksista korvaa yksityisen puheterapian ja osa ei. Sen pitäisi tulla ilmi vakuutusehdoista. Mikäli puheterapeutti käy päiväkodilla, ei matkakuluosuutta käsittääkseni vakuutus yleensä korvaa.

    Onpa mukava että aiheesta kinnostuneita löytyy, oikein mielelläni luen myös lisää kokemuksia asian tiimoilta :)

    VastaaPoista
  6. Kerroit niin hienosti tärkeä asiasta, ja olet totisesti maailman paras äiti tyttärellesi! Padmé on edistynyt vähintäänkin hienosti :).

    VastaaPoista
  7. -M-, tosiaan nykyään tuntuu ettei tule aina ymmärretyksi vaikka osaa puhua/luea ja kirjoittaa joten jos yksikin edellä mainituista on vielä hakusessa, on ymmärrettävää että apua tarvitaan :) Uskallus tässäkin avainsana, kun tietää että miten saattaa käydä kun julkisesti vaikeammista aiheista puhuu. Mutta jos tyttö uskaltaa puhua seurassa kun seurassa, täytyy minunkin uskaltaa kirjoittaa, eiks niin :) Kiva kuitenkin lukea että nyt ollaan positiivisella mielellä täälläkin, uskoni yksilöön on jälleen vahva ;)
    Ja sisi todella, tytölle on kyllä valikoitunut ihan huippu päiväkoti ♥

    Niinhän se on. Tietysti sitä toivoo että omat lapset pääsisivät helpolla ja onnellisena läpi elämän. Aina kuitenkaan niin ei käy ja uskon että sille on syynsä vaikka en sitä tiedäkään. Uskon myös että ne jotka joutuvat hieman enemmän näkemään vaivaa, osaavat myös arvostaa sekä vaalia saamaansa ja kokemaansa ehkä hieman eri tavoin. Voimia ja tsemppiä teidän arkeen Katta&Lipponen, toivon teille tasaista ja onnellista matkaa eteenpäin.

    VastaaPoista
  8. Kiitti Marika, nyt olen täällä jo ihan tippa linssissä =) Kiitos ♥

    VastaaPoista
  9. Meidän esikoiselta puuttuvat täsmälleen samat kirjaimet, kuin Jenni kommentissaan omasta esikoisestaan mainitsi. Tosin tyttö tulee vasta helmikuussa 4v. Hän oppi todella varhain puhumaan ja puhuu paljon, mutta nuo kirjaimet puuttuvat ja sanan alussa varsinkin jotkut kirjaimet on hankala lausua. En ole osannut huolestua asiasta, varsinkin kun kyseessä on esikoinen, mutta ehkä on syytä seurailla ja ottaa asia puheeksi neuvolassa. Kiitos, että kirjoitit asiasta. Meidän tyttö on myös kasvanut "ulos" pituuskäyriltä ja näyttää paljon ikäistään vanhemmalta. Toivon, ettei tämä aiheuta kovasti paineita lapselle. Lasten kasvaessa tulee oma rajallisuus jotenkin enemmän eteen ja toivoo, että osaisi suhtautua, suojella, mutta kuitenkin kannustaa lasta oikealla tavalla selviytymään itse omana erilaisena itsenään. Kuulostaa, että olet osannut suhtautua asioihin oikein omien lastesi kohdalla.

    VastaaPoista
  10. Olipa kiinnostavaa ja ilahduttavaa kuulla Padmén edistymisestä. Upeaa, että apua on löytynyt ja se tepsii!

    VastaaPoista
  11. Kiitos sinulle kauniista blogista ja "vertaistuesta".
    Olet ihailtavan rohkea! :)

    Dysfasiadiagnosoidun tytön äitinä tunnistan tuon uusien ihmisten edessä "siloittelun".
    Aika paljon on joutunut vaatimaan ja olemaan aktiivinen saadakseen parasta ja oikeanlaista apua.
    Tässäkin varmasti kunnallisia eroja, mutta aina kannattaa olla toimelias ja hakea apua jos yhtään äidinvaisto sanoo, että kaikki ei nyt ole ok.
    Rakkaimmalleen tahtoo kaikkein parasta.

    Olen iloinen että teillä on menty eteenpäin ja tarvittavaa tukea tarjolla, meillä puheterapia ym. toi huiman kehityksen ja elämänpiiri laajeni hyvin nopeasti.

    Kaikkea hyvää elämäänne!

    Aurinkosta jatkoa!
    -Valo-

    VastaaPoista
  12. Syksy tulee ja meilläkin puhetevalapia jatkuu, kuten se meillä ilmaistaan =D
    Turussa tilanne oli hankala, me saatiin ajoissa lähete mutta aikaa odotetiin 369!! päivää..

    VastaaPoista
  13. Hei!

    Meillä pojalla oli myös käytössä tuontapainen laite. Tosin sitä sanottiin helmilevyksi; tuollaisesta orakojeesta en ole kuullutkaan. Meidän pojalla helmi laitettiin jo olemassa oleviin hammasrautoihin, eli helmi oli suussa "pysyvästi".

    Toinen poikamme täytti maaliskuussa 5v ja vasta nyt puheterapia aloitettiin. Häneltä puuttuvat R ja S ja puhe on aika epäselvää.

    Saatteko korotettua hoitotukea? Meillä vanhemmalla pojalla oli korotettu hoitotuki ja siksi hän sai Kelan kustantamaa puheterapiaa. Myöhemmin palattiin takaisin tk:en puheterapiaan, kun puhe selkiytyi niin, ettei korotettuun hoitotukeen katsottu olevan tarvetta.

    t. mami75

    VastaaPoista
  14. "Toinen poikamme täytti maaliskuussa 5v ja vasta nyt puheterapia aloitettiin. Häneltä puuttuvat R ja S ja puhe on aika epäselvää."

    Kyllä niin erilaista on eri paikoissa... vasta nyt hmm... meillä esikoinen pääsi 5 kertaa puheterapiaan SEITSEMÄN VUOTIAANA kun R puuttui ja L tuli vääri

    5v:llä S puuttuu alusta ja keskeltä ja R puuttuu sekä esim N tilalla tulee usein alussa M. Otettu itse puheeksi, mutta eipä siihen juuri ole reagoitu. Että ehkä sitten kouluun mennessä.... täällä maalla ongelma ettei puheterapeutteja edes ole...

    VastaaPoista
  15. Todella kaunis kirjoitus tärkeästä asiasta! Meillä esikoisen puhe oli 3-vuotiaana todella epäselvää, äänteistä puuttuivat kaikki jotka vaativat kielen nousua kitalakeen. Puheesta ei meidän vanhempien lisäksi saanut selvää kukaan muu, eikä aina mekään, jatkuvasti piti kysyä mitä poika tarkoittaa ja tulkata puhetta muille. Turhautuminen alkoi jo näkyä pojan käytöksessä, asiaa ja puhetta tuli, mutta ei tullut ymmärretyksi. Itse aloin epäillä tiukkaa kielijännettä koska se kulkee meillä suvussa, mutta neuvolassa todettiin ettei jänne voi olla tiukka koska sai pyydettäessä kielen ulos suusta ja että 5-vuotiaana puututaan jos puhe ei selkene.Lähete puheterapeutin arvioon tuli kun sanottiin, että jos lähetettä ei neuvolasta tule, haetaan se yksityiseltä.
    Tuurilla poika pääsikin arvioon jo pari kuukauden päästä ja puheterapeutti vahvisti epäilyni oikeaksi, pojalla oli pystysuunnassa todella tiukka kielijänne, joka esti kielen normaalin toiminnan ja suun motoriikan kehityksen. Saatiin samantien leikkausaika yksityiselle, julkisen puolen jono olisi ollut yli puoli vuotta, joka siinä vaiheessa tuntui liian pitkälle ajalle. Puhe alkoi kielijänteen leikkauksen jälkeen puheterapian ja harjoitusten avulla selkeentymään melko nopeasti ja sitä myötä myös pojan käytös rauhoittui. Nyt kolmen vuoden jälkeen ollaan siinä pisteessä että kaikki äänteet alkavat olla hallussa, r on alkanut tulla puheeseen tänä kesänä ja l on vielä pehmeä, mutta muuten ei enää huomaa että hankaluutta on ollut. En edes halua ajatella, missä vaiheessa syksyn ekaluokkalaisen puhe olisi nyt, jos oltaisiin tyydytty neuvolan arvioon.

    Hienosti on teillä tyttö edistynyt, tsemppiä harjoituksiin jatkossakin! :-)

    VastaaPoista
  16. Kiitos taasen, että jaoit teidän kokemuksia! ♥ Rento ja rauhallinen suhtautumisesti on ihailtavaa, itse en valitettavasti aina siihe pysty vaan turhaudun ja kiehahdan, mikä ei edistä asiaa...

    Aika samanlainen tilanne meillä, tyttö suunnilleen saman ikäinenkin (noin 2kk nuorempi) kuin Padme. Ihanaa, että puhe edistyy! Sitä ei oikein osaa edes toiselle kuvata kuinka suuri huoli on kun puhe ei ala virrata itsestään.

    Meidän neiti pääsi 3 vuotiaana kunnallisen puheterapeutin arvioon, koska huoli puheesta ja lapsen kehityksestä oli kova... toin sen varsin selvästi esille. Me vanhemmat ja lähipiirissä jokunen ymmärsi tuolloin jotakin puheesta, mutta muut eivät juurikaan... puuttuvia kirjaimia korvaantui muilla kirjaimilla, joka sekoitti pakkaa. 3,5 vuotiaana foniatrin kautta alkoi yksityinen puheterapeutti käymään vuoden verran kaksi kertaa päiväkodissa ja nyt keväästä vuoden loppuun puheterapeutti käy kerran viikossa päiväkotiaikaan. Aina ihana ihminen tämä pt, tyttö tykkää hänestä kovasti! Keväällä tyttö sai orakojeen, jolla pyritään aluksi löytämään k (myös d,r,s,t puttuvat, ainakin useimmiten). Diagnoosi taitaa olla neidillämme aika pitkälti sama eli vaikea? (voi olla, että tuo vaikea poistui viime diagnoosissa) puheentuottamisen erityisvaikeus (suun motoriikassa ja sanojen etsimissä haastetta). Kaikissa suun motoriikkaan liittyvässä on haastetta mm. syöminen on vaikeampaa ja sotkuisempaa kuin pikkuveljellä. Jotenkin ristiriitaista, että puheterapeutin testin perusteella tytöllä on ikätasoa laajempi sanavarasto... mutta tuo puhehan ei kerro kaikkea lapsen älykkyydestä tai muista kyvyistä. Tyttöä myös kiinnostaa tavaaminen, joten en yllättyisi, vaikka oppisi lukemaan itsekseenkin ennen koulun aloitusta.

    Ihana tosiaan, että lapsi saa "tuunata" orakojeesta mieleisensä. Meidän neiti valitsi orakojeeseen ankan kuva. Koje on kaunis kuin karkki kiiltelevää v.punaista ärsykekraateri lila, tosi mieluisa tytölle.

    Meidän neiti ei myöskään arastele puhettaan, vaikka käsittää kyllä puhuvansa erilailla kuin muut ikätoverit. Päiväkodin väki ja lapset ovat olleet ihania tukeneet puhetta... on pidetty KILI-kerhoa ja otettu muutenkin tarpeet huomioon. Lapset eivät kiusaa vaan ottavat positiivisen ja arastelematton neidin hyvin mukaan leikkeihinsä. Foniatri oli viime tapaamisessa erittäin otettu kehityksestä... itse emme sitä näin liian läheltä aina huomaa, toki varsinkin väsyneenä puhe puuroutuu jopa äidille välillä liian epäselväksi (yleensä en saa jostakin yhdestä sanasta selvää, ja siitä neiti kimpaantuu).

    Tytön pikkuveljen puhe on myös jossakin määrin epäselvää, käytimme hänet varalta puheterapeutin arviossa siskonsa taustan vuoksi, vaikka oli selvää, että pojan puhe on ihan toisella tasolla kuin siskollaan saman ikäisenä... tilannetta seurataan jatkossa säännöllisesti. Osittain kuopus taitaa matkia näitä epäselviä ilmaisuja ja äänteitä isolta siskoltaan.

    Onnistumisen kokemukset ja itseluottamuksen kasvattaminen on tosi tärkeää kuten mainitsitkin. Tyttö on tosi liikunnallinnen ja hänen itsetunnolleen teki tosi hyvää, kun koko muu päiväkotiryhmä ihaili hänen luistelutaitoaan (oli kuulemma paras n. 15 lapsen ryhmästä, vaikka joukossa lähes kaikki vanhempia ja monta yli vuotta vanhempaa lastakin).

    Tulipas vuodatettua vähemmän jäsennellysti, mutta ajattelin kertoa sinulle (sekä muillekin, erityisesti asian kanssa painiville) meidän kokemuksista ja tilanteesta. Mukavaa loppukesää ja hyviä puheharjoituksia!

    *M*

    VastaaPoista
  17. Olipas todella mielenkiintoista lukea tätä, vaikka ei aiheesta omia kokemuksia olekaan. Tosi hienoa, että asiat ovat edenneet noin hyvin, vaikka varmasti on haasteita riittänyt. Postauksestasi kuitenkin kuultaa läpi todella positiivinen ja kannustava asenne, joka varmasti on tytöllenne kultaa kalliimpaa. Ja teillä kyllä kuulostaa olevan todella reipas ja älykäs tyttö, aivan ihanan positiivinen asenne hänellä itsellään koko asiaan! Kaunista elokuun alkua sinne! <3

    VastaaPoista
  18. Ruusut teidän perheelle kannustavasta ja rennon realistisesta asenteesta!!

    Meillä toisella isoista pojista oli ongelmaa puheen tuottamisessa juurikin suun motoriikasta johtuvista syistä. Nopeasti päästiin Espoossa kunnalliselle puolelle puheterapiaan, tiukasti sitä kyllä vaadinkin. Helsinkiin kun muutettiin oli pakko vaihtaa yksityiselle, liikaa jonoa ja liian vähän puheterapiakäyntejä. (Vakuutus maksoi puheterapian kun ensin haimmi lastenlääkäriltä lähetteen.)

    Poika oli itse kovin innokas harjoittelija ja sieltä ne puuttuvat kirjaimet löytyivät, suun motoriikka tuli paremmaksi ja puhe selkeni. Nyt aikuisuuden kynnyksellä ei mitään häikkää huomaa olleenkaan.

    Nyt kun meillä on tuo kuulo-ongelma tytöllä, ollaan huomattu ikävämpää suhtautumista kuin pojan puheen kanssa. Tyttö leimataan herkemmin huonosti käyttäytyväksi ja ehkä tyhmäksikin, kun ei aina reagoi ja vastaa muiden puheeseen. Tai jos vastaa ja reagoi, saattaa puhua ihan hassuja, vaikka olisikin kojeet korvissa.

    Minua se harmittaa toisinaan, vaan tyttöpä ei ole millänsäkään. "Katos kun mä oon tällänen kuuro lapsi", vain toteaan ja hymyilee päälle :)

    VastaaPoista
  19. Kauniisti kirjoitettu ♥ Meillä on luultavasti edessä puheterapia Lilan kanssa, nyt reilu 2 vuotiaana tulee vain yksittäisiä sanoja, harvoja sellaisia. Ymmärtää paljon ja osaa yhdistellä erilaisia asioita. Neuvolassa juteltiin 2v tarkastuksessa, että jos puhetta ei vielä tule enempää 2,5 vuotiaana aloitamme puheterapian. Kahdella isommalla oli myös viivästynyt puheenkehitys ja käytiin tutkimuksissa ja puheterapiassa. Kumpikin oppi puhumaan kunnolla vasta kouluun mennessä. Nikke alkoi puhumaan jo vuoden iässä, enää puuttuu R-kirjain, sekin tulee jo välillä. Käytiin talvella puheterapeutilla ja saatiin kotiin ohjeita.

    Jos Lilalla alkaa puheterapia, niin täytyykin selvittää tuo puheterapeutin mahdollisuus käydä päiväkodilla, kesken päivän kun on töistä aika hankala lähteä käyttämään vajaan 40 km päähän terapeutille:(

    VastaaPoista
  20. Noniin, pääsen vihdoin tänne palaamaan :) Luenpas vielä vielä vielä kerran jokaisen kommentin läpi ajatuksella ja vastaan. Ihan mieletöntä kun näin pitkiä kirjoituksia saa lukea omasta kommenttiboksista!

    Pizzicato kuulostaa tosiaan silti että ehkäpä juuri puheterapialle olisi tarvetta. Sieltä saa hyvät ohjeet suun jumppaamiseen ja peilillä on lapsenkin helppo seurata minne kielen pitäisi mennä kirjaimia muodostaessa. Ja tuo pituusasia on niin totta. Me saimme aika paljon kyräilyä ratasiässä julkisissa -ja muuallakin. Ja valitettavasti tytön pituus yhdistettyunä huonoon puheeseen on aiheuttanut selkeästi katseita kanssaihmisiltä. Pienempänä osa lapsista pelkäsi Padméa mutta tämä on onneksi jäänyt pois jo. Tsemppiä esikoisenne puheeseen!

    Kiitos Miikkis ja kiitos kun osaat aina olla niin ystävällinen ja bvalita ne oikeat sanat ♥

    Hihi, kiitos valo, rohkeudesta ja ihailtavuudesta en tiedä mutta huomaan kaikista teistä että kirjoitukselle oli oma paikkansa, kiitos siis sinulle :) Kunnittain taitaa olla huimia eroja asioiden hoidossa ja koska alkusysäys on tultava yleensä neuvolasta, on myö paljon kiinni millainen terkka sinne sattuu. Ilo kuulla että sinä olet osannu painostaa oikealla tavalla ja totta juurikin tuo että äidinvaistolla on näissä asioissa suuri merkitys jota ei suinkaan pidä väheksyä. Ihanaa että teille on myös ollut apua puheterapiasta ja ilmeisesti hyvin sujuu alämän pienistä vesiesteistä huolimatta. Lämmintä loppukesää toivottelen sinulle ja perheellesi!

    Kuulostaa muuten tutulta tuo puhetevalapia Kippuralla ;) Aikamoinen aika odottaa ekaa käyntia mutta kaippa se on jostain aloitettava. Onneksi olette nyt "putkessa".

    mami75, minä olen kuullut useita nimiä "koneelle", helmilevy ja orakoje taitaa olla niistä yleisimmät. Jännä kuula tuosta pysyvästä helmestä! Tosiaan jos on jo raudat niin sitten tulee vähän kuin kaksi kärpästä kerralla. Lienee ylesitä että jos esikoisella on puheessa haastetta, on myös seuraavalla. Joskus mietin että mikä vika meissä on kun lapset eivät osaa puhua, mutta ei kai se kenenkään vika ole, elämä tuo eri ihmisille eri asioita. Emme ole hakeneet mitään tukia tämän tiimoilta. Jossain vaiheessa sain kyllä kuulla että meillä saattaisi olla oikeus johonkin mutta asia on toistaiseksi kesken (=sanoin miehelle voisiko selvitellä asiaa ;) ) Kiitos kun ehdot kommentoida, pari juttua taas lisää muistiin.

    Anonyymi, oho. Tuo kuulostaa minun korvaani aika myöhäiseltä ajankohdalta. Toisaalta olin itse pienenä R:n ja S:n takia piuheterapiasa ja se oli juurikin koulussa ekaluokalla. Ja maalla on varmasti vaikeampi tämän tyyppisiä asioita hoitaa, otaksun ainakin että resurssit ovat pienemmät ja lisäksi välimatkat tuovat lisää haastetta. Toivottavasti saatte nuoremmalle hieman aiemmin jonkun ajan jossa saiais vaikak kotiin ohjeet harjoitteluun.

    Kiitos sufee ♥ Ihan mieletön kuulla teidän taipaleesta ja erityisesti lopputulemasta eli puheen selkeytymisestä! Pitkän matkan olette tekin saaneet mennä ja onneksi vanhemman vaistoilla etenitte omaa polkua; rohkeaa ja ehdottomasti hatun noston paikka !

    VastaaPoista
  21. Ei kestä kiitellä *M*, on mukava välillä kirjoittaa hieman asiastakin ja vielä mukavampi lukea muiden kokemuksista samasta aiheesta, eli kiitos.

    Jokainen välillä kiehahtaa, jos ei epäselvälle puheelle niin jollekin muulle asialle. Minä tänään kiehahdin tytän hiusharjausraivareille, että kuule kyllä täälläkin välillä ääni kiristyy :)

    Kuvailemasi tyttäresi tilanne kuulostaa hyvin samanlaiselta Padmén tilanteen kanssa. Juurikin samoissa kirjaimissa vaikeutta. Ainoa sselkeä ero on että meillä tyttö on syönmyt täysin siististi pienestä pitäen ja edelleen on mm. perheemme siistin jätskin syöjä :D

    Taitaa monesti olla että puhevaikeuden omaavilla on muita kykyjä. Kuten todettu Padmé on osannu kirjaimet jo vuosia ja tehny jo pitkään mm. legosarjoja jotka on suunnattu yli 7-vuotiaille.

    Tuo orakojeen tuunaus taitaa tosiaan olla lapsille tärkeää. Mielestäni on tosi kiva että saavatkin itse suunnitella sen.

    Kiva kuulla että muillakin toimii puheterapeutin ja päiväkodin yhteistyö ja koko lapsen elinpiiri on mukana tukemassa puhetta ja muutakin kehitystä. Lapislle se päiväkodin piiri on tosi tärkeä ja jos siellä ei tulisi hyväksytyksi, olisi se varmasti haitallista joka suhteessa puhumattakaan siitä miten kurja tilanne olisi.

    Totta tuo kopiointikin. meillä tyttö matkii isoveljeltään kaikki höntit lasten "slangisanat" ja minä sitten korjailen niitä perässä. Olisi kuitenkin tarjoitus oppia ensin puhumaan oikein ja vasta sitten vääntämään lyhenteitä :)

    Ihan mieletöntä että jaksoit kertoa teidän tarinan, en pysty tarpeeksi kiittämään. Ilo kuulla että tytölläsi on asiat noin loistavasti asian tiimoilta ja tilanne paranee koko ajan. Itseluottamusta ei voikaan puttua lapselta jonka äiti pystyy näin selkästi ja tsemppaavasti asiasta kirjoittamaan sekä tuomaan ilmi miten ihastuttava ja taitava tytär on :) Aurinkoista loppukesää ja sinne myös tsemppiä harjoitteluun!

    Kiitos Veera ja ihana että kirjoitit vaikak aihe ei omakohtainen olekaan! Aurinkoa elokuisiin päiviisi ♥

    Kiva kuulla Kikka että pojalla on puhe "normalisoitunut", meilläkin on selkeästi siis toivoa ;) Ei ole ensimmäinen kerta kun kuulen että lasta jolla on kuulo-ongelma, leimataan tyhmäksi tai huonosti käyttäytyväksi. Se on todella hirveää. Liian harvoin ihmisset muistavat ennen tuomitsemista ajatella että on ehkä joku näkymätön syy asioille. Tyttärelläsi on aivan mieletön suhtautuminen silti asiaan, ihailen todella! ja olisi mielenkiinoista tavata tälläinen persoonallisuus joskus. Terkkuja tytälle ja tsemppejä äidille !

    Kiitos Katri :) Sun täytyy tuoda se tyttö maisemiin niin voin lätkästä diagnoosit kehiin... Ja luulen todella että jos et saa isointa lasta värvättyä kuljettajaksi on se pt:n parempi käydä päiväkodilla.

    Kiitos kaikille kommentista, todella. Näitä tulen lukemaan vielä monta kertaa, bloggaamisen helmia. K I I T O S, ootte ihan eniten mahtavimpia!

    VastaaPoista
  22. Ja minä tulen vielä viimeisten joukossa jälkimainingeissa kiittelemään, kun vastasit kysymykseeni näin upealla postauksella! Kuten tuossa aiemmin mainittiinkin, kirjoituksestasi kyllä paistaa läpi se, miten kannustavalla, häpeilemättömällä ja positiivisella asenteella teidän perheessä suhtaudutaan puhevaikeuksiin. Kiitos vielä, oli mukava lukea tytön puheen edistymisestä ja hienoa, että hän saa oikeanlaista tukea lähimmäisiltään :) Olet huippu!

    VastaaPoista
  23. Kiitos tästä postauksesta! <3 Oma tyttöni täyttää 22. päivä 5 vuotta ja ensi viikolla olemme menossa ensikäynnille kunnalliseen puheterapiaan, tytön puheesta puuttuu vallan kirjaimet R/S/D/L ja toisinaan H. Serkkuni lapsella todettiin juuri VD, ja häneltä puuttuu yksi kirjain vähemmän kuin tytöltä. Itse olen päätynyt diagnoosiin lievä Verbaalinen Dyspraksia ja saanutkin huomattavaa vertaistukea lukemalla teidän muiden kommentteja aiheesta! Olisi kiva kuulla mitä teille kuuluu tänä päivänä :) Palaan itse aiheeseen blogissani, kun olemme käyneet tuolla ensikäynnillä.

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥