Kokemuksia & Elämyksiä [ Helsinki ]

Sitähän se monesti lomalla on, elämysten etsimistä. Me ainakin yritämme aina tehdä jotain uutta, jotain mitä kukaan meistä ei ole ennen tehnyt. Tai sitten jotain tosi vanhaa, jotain mikä on jättänyt omassa lapsuudessa hyvät muistot. Yhdessä tekemisen lisäksi muistot, kokemukset ja elämykset on sellainen kesän[kin] juttu. Ja kuka muistaa että kyllähän koulussakin se ensimmäinen kuviksen tunti oli yleensä aina kesämuiston piirtämistä ja ensimmäisellä äidinkielentunnilla kirjoitettiin parhaasta kesälomakokemuksesta.

Vanhempien päällimäinen lomakokemus taitaa monesti olla pakkaaminen ja pyykkääminen emmekä ole mitenkään poikkeus tähän. Minä pyykkään, pakkaan ja siivoan sillä välin kun mies tankkaa ja pakkaa auton. Jossain vaiheessa lapset komennetaan lukemaan että lähtö sujuisia vähemmän sekasortoisissa merkeissä. Kyllä me jossain välisä pidetään hauskaa, lekotellaan, nukutaan ja koetaankin. Olen nykyisin niin mukavuudenhaluinen etten edes lähde yli 300 kilometrin päähän autolla alle viikon  reissulle [Tahko on poikkkeus joka vahvistaa säännön] sillä muuten tuntuu että koko loma on vain pakkaamista ja siirtymistä. Siispä meidän kohteet on varsin rutinoituneita ja niiden muuttamiseen tarvitaan isompaa ohjausliikettä.

Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta vuosiin kun ajeltiin ilman av-kalustoa ja mies oli valmis jo Kehä I:llä kurvaamaan lähimpään Giganttiin. Minä tsemppasin klassikko teemalla "Ei meidänkään lapsuudessa..." ja niinpä tänä kesänä ajatut kilometrit on menneet laskiessa keltaisia autoja (= takapenkki huutaa kaikkea keltaista), saamalla pisteen nähdystä eläimestä (= takapenkki tappelee pisteista) ja hiljaisuukilpailulla (70 kilometriä hiirenhiljaisuutta ja lapset eivät edes tervehtineet mammuaan määränpäässä koska kilpailua oli vielä käynnissä). Eli aivan loistavasti on mennyt ja hiljaisuuskilpailu todellakin toimii!

KELTAINENLIPPUKELTAINENTOLPPAKELTAINENVIIVAKELTAINENPUULEHMÄPISTEKELTAINENTALOKELTAINENAUTOKELTAINENAUTOLAMPAITAPISTEMULLE

Me matkustamme nyt paljon Suomessa.  Minuun on pienestä asti juurrutettu tapa että Suomen kesät ollaan Suomessa ja muualle matkustetaan muuhun aikaan vuodesta. Tykkään matkustaa Suomessa sillä itse ollessani lapsi emme sitä juurikaan tehneet kuin tietyissä kaupungeissa ja olen reissaillut enemmän ulkomailla. Meidän lapset ei ole vuosiin matkustaneet ulkomaille jos Tallinnaa ja Tukholmaa ei lasketa. Viimeksi olimme Maltalla tytön ollessa 4 kk ja sen jälkeen ulkomaanmatkat on vaan jääneet. Yksi syy tähän on pojan koulu, toinen laiskuus (oletettavasti minun) ja miehen työreissut ja kolmas se ettei mies juurikaan välitä lämpimästä... ja minä taas rakastan aurinkoa ja lämpöä. Joten me tönötetään täällä ja reissataan kotinurkissa toistaiseksi. Viimeaikoina olen tosin enemmän tutkinut erilaisia matkakohteita, kriteereinä se että jokaiselle jotain, lämpöä ja paikka jossa en ole aiemmin käynyt. Mutta mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa.

Ja kotinurkistakin löytyy. Aina ei tarvitse edes pakata laukkua ja tankata autoa, joskus sitä voi elämysmatkailla ihan lähellä. Haluaisin että lapset oppisivat kävelemään silmät auki ja näkisivät sen mitä on ympärillä ja arvostaisivat sitä. Oli kyse sitten herneistä löytyvistä madoista tai hassunmuotoisista pilvistä, värikkäistä taloista tai  katuperformansseista, ovat ne kaikki elämyksiä. Ja monesti sellaisia jotka sivuutetaan arjen kiireessä. Tyttö onkin tässä suhteessa minun kaltaiseni, hän huomaa pienetkin asiat ja riemuiten niistä raportoi, poika on enemmän action-tyyppinen "Kato äiti mä roikun täällä pää alaspäin" ja sekunnin jo päästä "on ihan tylsää". Ja joskus sitä voi muuten huomata olevansa kirjaimellisesti keskellä elämystä, kuten Padmélle kävi Keskuskadulla.

Kuvia Helsingistä  22.7.2012 KESKUSTA KAUPPATORI HIETANIEMI KAIVOPUISTO / osa kuvista suurenee klikkaamalla

 

Kotinurkissa on niin paljon paikkoja mitkä on lapsille käymisen arvoisia mutta niin lähellä että ehkä vauhtisokeus estää niitä näkemästä. Tajusin kun luin Villa Kaarnakallion Emännän postausta heidän kesäreissusta että meidän lapset eivät ole ikinä matkustaneet junalla. Ja sitten muistin miten tohkeissaan tyttö on aina kun ajetaan Rautatieaseman ohi... ja sitten päätin että meidän perhe pitää pienen Helsinki-päivän. Päätettiin käydä Kauppatorilla ja Rautatieasemalla ja otetaan irti kaikki mitä siihen väliin mahtuu. Mies on asunut Kaartinkaupungissa 20 vuotta ja itse olen asunut muutaman vuoden Albertinkatu kympissä sekä Etu-Töölössä. Stadi on siis meillekin sellainen nostalginen paikka johon mahtuu paljon muistoja ja  pojalla on siellä muistoja myös isovanhempiensa kanssa.
...ja oli muuten supernasta päivä ! Junalla ei matkustettu kyllä vieläkään.

HELTEISIÄ KESÄPÄIVIÄ KAIKILLE !