16.1.2012

Huoltojoukoissa


Muistattehan minut vielä? Olen se kroonisesta ajanpuutteesta kärsivä bloggaaja joka osti pojalleen talvitakin Lauretten alesta. Ja heti perään omi sen itselleen! Jep. Se on aivan ihana takki. Todella kevyt ja lämmin ja tuntuu tositosi hyvältä päällä. Vaikka eteisessä on peakin untsikka, pari kelsiturkkia ja ties mitä, valikoituu tämä takki päälleni päivittäin. Harvemminhan sitä pääsee testaamaan millaisia lasten vaatteet ovat päällä ja käytössä, miltä ne tuntuu. Nyt kun olen testannut tämän Ver de Terren toppiksen niin en voi kuin suositella. Tämä kyseinen on Laurette :sta mutta samoja takkeja on myynyt myös Keinuhevonen sekä Punavuoren peikko. Vihdoin sain itsellenikin tehtyä muuten pipon, huomioitavan arvoista on poikkeuksellisen sininen väri. Siihen siniseen ja viimeaikaisiin kiireisiin palaan uusisa bloggauksissa toivottavasti mahdollisimman pian.

Mutta nyt eiliseen, eli sunnutaihin keskellä tammikuuta.

Huoltojoukot, tuo vanhempien vaihe ennen siirtymistä "vain" kuljettajan ominaisuuteen. Olemme nyt siinä. Ei tarvitse enää aina vahtia ja sillätavalla hoitaa, vaan monesti lähinnä huoltaa. Sunnuntaina huollettiin poika rinteeseen harjoittelemaan lautailua, sidottiin nauhoja, opastettiin, ostettiin lippu ja sinne meni. Tyttö saatettiin hiihto-opettajan huomaan ja sitten, niin sitten kai me olisimme voineet mennä vaikka kahville, tai jotain. No en tietysti ole aivan siinä vaiheesa vielä, minun pitää seurata sivusta, huolehtia että murusilla menee hyvin ja ovat hyvällä mielellä. Mahdollisimman sivussa, etten häiritse, ihana tarkkailla sivussa lasten oppimista, onneksi on kamerassa pitkä putki!




Totesin että mikäli haluan molemmat lapset rinteeseen kanssani
mahdollisimman nopeasti,
on lienee järkevin laittaa tyttö asiantuntevaan opetukseen.
Itse kun en pysty laudalla opettamaan
ja se minun suksilla meno on varsin heikkoa näin 2000-luvulla,
eli pysyn kyllä suosiolla lumilautailussa.
Kunhan tyttö oppii hiljentämisen, väistämisen ja pysähtymään,
päästään yhdessä mäkeen turvallisesti.


J vaihtoikin nyt lautaan
ja en voi kuin suositella Lahdessa olevaa Sinne -liikettä.
Kymmmen pistettä ja papukaija merkki.
Mieletön asiakaspalvelu, asiantuntijuus sekä palvelun nopeus.
He ovat keskittyneet junior-lautailuun: vaatteisiin sekä varusteisiin.
Kuvitelkaa, tästä liikkeestä soitettiin minulle päin.
Ihan pyytämättä, jotta saadaan selvitettyä mikä setti on paras tälle laskijalle.
Todella hyvä ostokokemuskin saatiin siis viime viikolle ja
kotiin tupsahti ennatysvauhtia Burtonin jr.lauta aikuisten freestyle siteillä.
[Kyseessä Limited Edition Star Wars]
150 senttiselle pojalla 130 senttinen lauta ja alin painoluokka.
Kengät on minun vanhat, kätevää.


 





Kävi myös mielessä että joku on käynyt vaihtamassa minun lapset. Vaikka elo yleensä on kai suhtkoht normaalin rajoissa, ei liene salaisuus että tytöllä on se tahto ja poika on jonkun asteisessa esiteini-iässä.  Kärsivällisyys ja pomppu ei ole aiemmin viihtynyt samassa lauseessa mutta tämä into, jolla kundi jaksaa tahkota rinnettä laudalla, on jotain mieletöntä. Samoin rakas tyttäremme, joka ei ole mikään "people person", hän joka hivenen ahdistuu hississä jos siellä on tuntemattomia ihmisiä, on hiihto-opettajan kansa ihan parasta pataa. Ehei, en valita en. Tunnen sanoinkuvaamatonta äidinylpeyttä, siis ihan mieletöntä. Tuntuu että pystytään ihan mihin vain tällä konseptilla.


Laittohan se känkkäränkkä itkuksi tunnin jälkeen kahvilassa. Ei kuulema ollut nälkä, kun piti päästä pulkkamäkeen, hetitäsänyt. VääÄäääÄääää, ei ole nälkä, ei oleeee, ei. Loppujen lopuksi kun saatiin vähän murua rinnan alle, yllätti likka täysin. "Haluan mennä vielä harjottelemaa", Anteeksi mitä? -Siis haluat mennä vielä harjottelemaan laskettelua? "Joo". Autosta välineet takaisin ja isi "the hiihtohissin" kanssa vielä harjoittelemaan. J:hän harjotteli koko ajan ahkerasti. Seurailin ikkunasta kahvilasta kun ei se hissillä meno vielä ihan tokallakaan kerralla onnistunut mutta ei lannistunut ei. E n n e n n ä k e m ä  t ö n t ä.


Ihan selkeästi vuoden 2011-2012 talvi on herkkyyskausi tytön talviurheilu lajeille. En edes ääneen uskalla ääneen sanoa miten hienosti sujuu. Veikkaan että osasyynä on kommunikonnin parantuminen, sillä tytön puhe on parantunut todella paljon. Ihan sama kuin luistelussa, joka kerta kun tyttö muksahtaa nurin, hän vain nauraa. Hekotus kuuluu pitkälle ja jostain sieltä naurun seasta paistaa käsin kosketeltava ilo ja innostus että melkein pistää herkistämään äidinkin. Oli miten oli, homma toimii ja en melkein malta odottaa tulevaa Tahkon reissua!

Mainitsenpa vielä että J:llä on Peakin housut ja takki Lilliksestä. Lumilukollisen takin saa housuihin neppareilla kiinni, ihan loistava. Housujen lahkeisiin olisin kaivannut samanlaisia sivuvetoketjuja/tarroja kuin tytön T2H :n housuissa -jotka ovat erinomaiset rinteessä ja muutenkin. VdT:n viimevuotinen toppis toimii edelleen niin kaupassa, kylässä kuin rinteessäkin -suosittelen ;)


Nyt meillä on talvi täällä etelässäkin.
Raikkaita, aurinkoisia ja ennenkaikkea lumisia
talvipäiviä kaikille !

14 kommenttia:

  1. Heh, meilläkin just 4,5v neiti tänä talvena suostui ekaa kertaa suksille (ihan murtsikka) ja vaan nauroi kun kaatui. Kyllä siinä oli äitillä ihmettelemistä kun meillä juurikin neiti on niin omatahtoihminen. Samanlaisia tuntuvat muutenkin olevan postauksistasi päätellen. Neitikään ei todella ole mikään "people person", mutta nykyisin uskaltaa jo vähän puhua tuntemattomammille. Riippuu siis henkilöstä haluaako tyttö kommunikoida vai ei.

    Aurinkoisia tavipäiviä toivotellen :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä tietää, mitä on ehkä odotettavissa ensi talvena; vielä meillä lannistutaan eikä uskalleta mutta ehkä jo vuoden päästä...:)

    VastaaPoista
  3. Sinni suuntautuu siis sinne minne pitääkin, loistavaa!
    Kohta pääsette kaikki kimpassa jäälle, rinteeseen ja ladulle :-)
    Mahtavaa, jatkakaa samaan malliin!

    VastaaPoista
  4. Me ei kyllä vielä tänä vuonna rinteeseen mennä, minun eikä Pinjan hermot ehkä ole vielä valmiita asialle.
    Pinja vetää järjettömät raivarit heti jos homma ei luista.
    Tykkää kyllä hiihtää, muttei halua mennä alamäkeä koska menee liian lujaa, eikä tykkää mennä ylämäkeä, koska sukset lipsuu siinä, kääntyminenkin on hanurista, joten hiihtäminen yhdessä on vielä aika toivotonta. Hiihdettiinhän me ehkä viisi minuuttia eilen Pinjan kanssa yhdessä, kunnes Pinja veti herneet nenään kun menin liian lujaa ja hän ei osannut, sitten neiti kiskoo sukset jalastaan ja lähtee painelemaan, päädyin sitten siihen, että hiihdän aivan keskenäni. :)

    Eli ehkä meilläkin sitten vuoden päästä. :)

    VastaaPoista
  5. Kivoja kuvia,meilläkin on tarkoituksena viedä lapset laskettelemaan ensi viikolla paikalliseen sekuntimäkeen ja sitten kolmen viikon päästä Vuokattiin. :) Nyt 6v poika oppi viime talvena laskemaan itsenäisesti kahden hiihtotunnin jälkeen ja sen jälkeen meni talven reissulla Tahkolla mäkeä alas niin kauheaa kyytiä että äitiä hirvitti. Kuukauden päästä 4v. täyttävä neiti kokeili myös viime talvena laskettelua Tahkolla ja meidän suureksi ihmetykseksi innostui hommasta samantien-meidän tytölläkään kun ei se maailman pisin pinna ole. Lastenrinnettä meni edestakaisin ja pääsi iskän kanssa kokeilemaan kunnon mäkeenkin-siellä tosin vedettiin pultit, kun iskä ei laskenutkaan neitiä itsekseen laskemaan. Eli intoa tytöllä riittää, katsotaan kestääkö hermo vielä tänäkin talvena. ;)

    VastaaPoista
  6. Vähänkö on söötin näköinen pikkulaskettelija punaisine poskineen! Ulkoilevat talvilapset on niin reipas ja iloinen näky!

    VastaaPoista
  7. Komiat laskettelu vaatteet pojalla !:) Itellekkin huolisin .

    Itsekkin aloitin laskettelemaan siinä nelivuotiaana ja vielä intoa riittää , tosin suksilla. Laudan päälle en vielä ole uskaltanut .

    Meidän perheen pitää vielä muutama vuosi odotella että saadaan meidän 1v3kk poika rinteeseen mukaan .

    Oikein kiinnostava blogi sinulla , aina käyn kurkkailemassa onko uusi postaus tullu !:)

    VastaaPoista
  8. Ihan mahtavaa, siitä se siis lähtee, meilläkin siis ensi vuonna :)
    Mahtuapa lasten takkeihin, merkin aikuisten untsika on kyllä ollut myös kovasti mieleinen ostos!

    VastaaPoista
  9. Ihania onnistumisia ♥
    Mä olen todennut saman konseptin toimivaksi - hiihtokouluun opettelemaan, oppivat paremmin ja kiukkuilut jää. Äiti ja isi saa sitten nauttia laskemaan oppineiden lasten hiihtoseurasta.

    VastaaPoista
  10. Hauska kuulla Pihka että muuallakin on näitä "tarkkailevia" lapsia. Olemme saaneet monesti, etenkin Padmén ollessa vauva, kuulla mm. hänen hymyttömyydestään -toki se on koskenut vain vieraita ;)

    Laura, viime vuonna kun kokeiltiin, oli juurikin sellaista pientä pelkoa. Ehkä se oli osasyynä pieneen innottomuutreenkin silloin.

    Miikkis, meinaatko että minunkin pitää luistella -olen nimittäin ulkoistanut sen miehelle :D Olen kyllä ajatustasolla nyt myönteisempi luistelua kohtaan kuin vuosiin olen ollut. Kiitos kun jaksat aina kjättää niin kivoja kommentteja ♥

    Meeri, kuulostaa tutulta tuokin :D J:llä oli pienenä todella korostunut se että jos ei jotain osannut heti täydellisesti, ei siitten kiinnostanut opetellakaan...

    sufee, hyvältä kuulostaa! Ja lapset osaavat kyllä yllättää usein. En ole vuosiin ollut Vuokatissa, siellä voisikin olla kiva käydä jossain vaiheessa...

    Sarita, kiitos :D Tosiaan punasilla poskilla, toivon ettei tule kovin kovia pakkasia, säästäisi hieman tuota atooppista ihoa :)

    Anonyymi, kiva kuulla että viihdyt ja käyt kurkkimassa. Harvoinhan nyt ehtii päivittämään mutta ehkä taas jossain vaiheessa enemmän :) Minäkin olin mäessä ensimmäistä kertaa 2,5 vuotiaana ja en suostunut vuosiin menemään laskettelukouluun kuulemma. Voi äiti parkaa joka joutui tuolla samaisella nyppylällä minua kaikkinen kiukkuineni opettamaan :D Vaihdoin itse lautaan vasta ollessani 14-vuotias.

    -Anni-, no voin kuvitella että on mieleinen. Mietin jo että pitäisikö tilata itselle se samanmallinen kuin tytöllä, lasten isoimmassa koossa :D Tuuttehan sitten meidän kanssa mäkeen ensitalvena?

    Katri, välillä näinkin päin ;) Ja ehdottomasti allekirjoitan tuon hiihtokoulujutun!

    Kiva kun olette ehtineet käymään!

    VastaaPoista
  11. Toistaiseksi olen tyytynyt vain katselemaan Sinnen valikoimia. Ja toistaiseksi on ainut liike lähistöllä, mistä olen löytänyt 80cm lautoja. Ajattelin myös liittyä huoltojoukkoihin, jotta tulevaisuudessa voisimme yhdessä liitää mäkeä alas.

    VastaaPoista
  12. Aiheeseen nyt varsinaisesti liittymättä (mutta kun mainitsit tuon kommunikoinnin parantumisen), milloin teillä alkoi puhuminen sujua paremmin, tai missä vaiheessa aloitte saamaan siihen apua?
    Meidän nuorempi poika, 2v3kk, ei oikeastaan puhu. Kommunikoi kyllä, eli osaa sanoja ja jos ei tule ymmärretyksi, niin raahaa yleensä aikuisen paikalle näyttääkseen mitä tarkoittaa. Lapsesta huomaa välillä turhautumista, kun ei osaa sanoa mitä haluaisi. Osa sanoista on ihan selviä, osa sellaisia että niitä ei ymmärrä kuin oma perhe. Ihan vasta tän kuun aikana on alkanut kutsua itseään (itse keksimällään) nimellä. Mietin vaan että missä vaiheessa te hankitte lapselle sitä apua puheen kehitykseen, ja oliko siitä hyötyä?

    VastaaPoista
  13. Vera, Padmé oli puheterapiassa jo noin alle kaksivuotiaana muistaakseni. Sillon oli kunnan puheterapia ja se oli sellaista ei niin intensiivistä. Sittemmin kun tyttö alotti päiväkodissa, hankimme hänelle yksityisen puheterapeutin joka käy 1-2 kertaa viikossa päiväkodissa. Foniatrilla hän on käynyt kaksi kertaa. Mitään kummempaa "vikaa" ei ole, ainoastaan suun morotiikka on on myöhässä ja sen kehitystä tukee nimenomaan puheterapia.
    Tyttö on esitynyt hurjasti vuoden aikana. Vaikka puhe on vielä epäselvää eivätkä lauseet ole "oikein", ollaan ihan eri sfäärissä kuin puheterapian aloituksen aikaan.

    Suosittelen ehdottomasti että tutkitte kattaako esim. vakuutus puheterapian sekä olette aktiivisia kunnallisella puolella. Puheen myöhästyminen voi johtua useasta eri syystä ja ensin kannattaisikin saada lähete korvaklinikalle jossa suljetaan pois mahdollisus että kuulossa olisi vikaa. Puheen viivästymä vaikuttaa lapsen sosiaalisiin suhteisiin, itsensä ilmeisuun sekä lukemisen ja kirjoitamisen oppimiseen ja siksi asia kannattaa ottaa tapetille mahdollismman aikaisin jos puhe on selvästi ikätasoa myöhässä.

    Yleensä julkisella kai puututaan vasta kun lapsi on 3-vuotias, mutta mielestäni teidänkin tapaus kuulostaa siltä että tukitoimien aloittamista kannattaisi harkita jo nyt -etenkään kun julkisella puolella ei ihan nopealla tahdilla ne rattaat pyöri.

    Tule ihmeessä kertomaan mihin olette asian suhteen päätyneet ja miten asia kehittyy -yritän itsekin jossain vaiheessa blogata muutaman sanasen tästä meidän taipaleesta :)

    VastaaPoista
  14. Kiitos vastauksestasi =)

    Otin tosiaan asian esille 2v neuvolassa. Me asutaan pienessä kylässä, joten täällä ei ole mitään puheterapeutin palveluja, siis edes kunnallisia. Eikä ole mahdollista päästä lähimpään isoon kuntaan, ennenkuin lapsi on kolme.

    Kuulossa en usko olevan vikaa, koska lapsi on erittäin helposti reagoiva pieniinkin ääniin. Saattaa herätä yöuniltakin vaikka lattian narinan takia.

    Kyseessä on myös erittäin vilkas lapsi, tälläkin voi olla vaikutusta asiaan. Ei siis välttämättä jaksa keskittyä sanojen oppimiseen, kun juoksee sata lasissa ihan jatkuvasti. Lapsella on myös infektioastma, joten on kotihoidossa.

    Tällä viikolla on taas tapahtunut vähän kehitystä puheen saralla, on alkanut aktiivisemmin käyttämään kahden sanan lauseita, aikaisemmin tämä tapahtui lähinnä vahingossa. Sanoja on myös tullut lisää. Meillä on sairaalassa lastenlääkärille aika ensi kuun puolessa välissä (infektioastmakontrolli), aion ottaa puheenkehityksen siellä myös esille. Veljensäkin puheenkehitys oli hitaan puoleista, ei tosin näin hidasta, mutta kuitenkin. Voin infota vaikka kun juttelen lastenlääkärin kanssa, ja muutenkin pistää välillä asiasta kuulumisia.

    VastaaPoista

Ihan mahtavaa jos ehdit jättää kommentin,
ilahdun ihan jokaisesta!
Kiitos kun kävit ♥